Anssin aivovamma mietitytti, mutta Jaana uskalsi silti rakastua: ”Kuusikymppisenä rakkaus tuntuu syvemmältä kuin nuorena”
Jaana Skyttä ja Anssi Hanhela tapasivat Facebookissa ja huomasivat pian viettävänsä kaiken aikansa yhdessä. Tämä suhde on koko elämä, Anssi sanoo.
Onpa siinä miellyttävän ja lempeän näköinen nainen, Anssi Hanhela mietti. Hän oli törmännyt Jaana Skytän profiiliin Facebookissa ja päätti lähettää tälle viestin.
Elettiin loppusyksyä vuonna 2022, ja kuusikymppinen Anssi oli ollut jo tovin sinkkuna. Hän tiesi kotikaupungissaan Oulussa asuvan Jaanan olevan toimittaja ja tietokirjailija, mutta tiet eivät olleet kohdanneet.
”Mietin, että mikäköhän tyyppi tämä oikein on. Anssi kuitenkin kirjoitti kivasti, ja muutaman viikon harkittuani aloimme chattailla”, Jaana muistelee.
Lyhyen viestinvaihdon jälkeen Anssi ehdotti kahville menoa ja elokuvateatterissa käyntiä. Aikaa vierähti yhdessäolon merkeissä lopulta yli kuusi tuntia.
Onpa mukava ja sivistynyt mies, Jaana ajatteli silloin.
Anssi totesi, että tuon naisen kanssa haluan viettää loppuelämäni.
”Siitä lähtien olemme olleet yhdessä joka päivä”
Anssi ihastui saman tien, mutta Jaana oli varovaisempi. Hän oli vasta hiljattain eronnut lyhyestä suhteesta. Häntä mietitytti myös Anssin aivovamma, josta hän tiesi etukäteen. Kuvataiteilijana työskentelevä mies oli tuttu mediasta, joissa hän oli joitakin kertoja kertonut myös vammautumisestaan.
1990-luvun alussa Anssi oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Kun hän hakeutui myöhemmin lääkärin päänsärkyjen vuoksi, selvisi, että kaatuminen oli aiheuttanut aivoverenvuodon, joka oli onneksi kuivunut itsestään.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2012, Anssi lämmitti uunia, mutta sulki luukun liian aikaisin. Asuntoon levisi häkää, ja Anssi menetti tajuntansa. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan hän ehti retkottaa keittiön pöydän ääressä ennen kuin isä löysi hänet. Anssi oli kolme kuukautta sairaalassa koomassa, mutta toipui pitkän kuntoutuksen jälkeen.
Molemmat onnettomuudet ovat aiheuttaneet aivoihin vaurioita. Jaana tiesi, että niiden vuoksi Anssi saattaa esimerkiksi joskus töksäyttää jotain tilanteeseen sopimatonta ja käyttäytyä impulsiivisesti.
Ensimmäisten tapaamisten myötä Jaanan epävarmuus haihtui. Kolmansilla treffeillä hän meni Anssin luo kylään.
”Tämä on niin hassua, mutta siitä asti olemme olleet käytännössä joka päivä yhdessä”, Jaana sanoo.
”Anssi on jo hakenut minua omaishoitajakseen”
Tässä iässä suhteeseen heittäytyminen vaatii hitusen hullunrohkeutta, Jaana pohtii. Kokemuksesta tietää jo, että rakkaudessa voi käydä huonosti.
Anssille rohkeus on tarkoittanut myös sitä, että uskaltaa tukeutua Jaanaan. Aiempiin suhteisiin verrattuna Jaanan kanssa on ollut helppoa olla. Hän auttaa esimerkiksi asioiden organisoinnissa, kuten taidenäyttelyjen käytännön järjestelyissä, ja hakemusten teossa.
Pariskunta ajattelee, että rakkaus on ikuista ja että sitä voi olla ja tulla missä iässä tahansa.
”Aivovaurion myötä olen välillä kokenut olevani kuin kakkosluokan kansalainen, mutta Jaana on sanonut, ettei se ole totta. Tuntuu hyvältä, että hän auttaa”, Anssi sanoo.
Parisuhdeihmisiä he ovat molemmat. Anssi oli ollut naimisissa 20 vuotta, Jaanan pitkät suhteet kestivät 20 vuotta ja 16 vuotta.
”Olemme nopeita käänteissämme. Tuntui myös, että molemmilla oli tilaus suhteelle”, Jaana sanoo.
”Nyt suhde alkoi nopeasti tuntua vakavalta, koska molemmat tiedostavat, että elämästä luopumisen hetki on lähempänä.”
Rakkauden alkuhuuma oli hyvin samanlaista kuin teininä. Siihen liittyi jännitystä ja kuhertelua.
”Suhteessamme riittää seksuaalista kanssakäymistä, mutta on se toki alun huumasta hieman rauhoittunut”, Jaana sanoo.
Halailu ja suukottelu kuuluvat yhä parin arkeen, mutta vakava seurustelu yli 60-vuotiaana on monin tavoin erilaista kuin nuorena. Toisen kanssa ei tarvitse pelata pelejä.
”Nuorena on tietämättömämpi ja epävarmempi. Nyt suhde alkoi nopeasti tuntua vakavalta, koska molemmat tiedostavat, että elämästä luopumisen hetki on lähempänä”, Jaana sanoo.
Käytännöllistäkin rakkaus tässä iässä on. Puoliso tuo vanhuuden turvaa, etenkin jos toisella on sairauksia. Rakkaita ihmisiä osaa myös arvostaa enemmän kuin nuorempana, ja heistä haluaa pitää huolta.
Sekä Jaanalla että Anssilla on traumoja menneisyydestä ja arpia vanhoista suhteistaan, mutta he voivat puhua niistä. Anssi kertoo rakastavansa Jaanan umpirehellisyyttä.
”Olen monesti miettinyt, että miksi asioista puhuminen oli niin vaikeaa nuorena. Ehkä kokemus on tehnyt minut entistä avoimemmaksi”, Anssi pohtii.
Anssi taas on opettanut Jaanalle rentoa boheemiutta. Täydellisyydentavoittelija on alkanut hyväksyä, etteivät kodin nurkat kiillä aina putipuhtaina.
”Anssin yleisasenne elämään on rennompi kuin minulla, joissakin asioissa hän on taas tarkempi kuin minä”, sanoo Jaana.
Pari on osallistunut Aivovammaliiton leirille, joka oli suunnattu erityisten aivovammaisten kumppaneille. Se auttoi Jaanaa ymmärtämään esimerkiksi vammojen jälkitiloja. Ne ovat pysyviä vaurioita.
Jaanan mieleen jäi neuvo: kiinnitä huomiosi siihen hyvään, mitä kumppanillasi on.
Anssin vamman tilanne ei todennäköisesti muutu. Tulevasta ei voi tietää, joten Jaana ja Anssi elävät päivä kerrallaan.
”Yhteisestä sopimuksestamme Anssi on hakenut minua omaishoitajakseen eli prosessi on jo päällä”, sanoo Jaana.
Hän kertoo myös tottuneensa Anssin ajoittaiseen töksäyttelyyn ja impulsiivisuuteen. Joskus niistä aiheutuu riitaa, mutta siitäkin selvitään, kun puhutaan ja pussataan.
”Sanoin heti, että aion panostaa tähän kaikkeni”
Tammikuussa Jaana luopui omasta asunnostaan ja muutti Anssin kerrostaloasuntoon.
”Vaikka olimme tiiviisti yhdessä, halusin kuitenkin ensin vähän katsella ja varmistella”, Jaana sanoo.
Lopulta päätös oli ennen kaikkea käytännöllinen. He asuivat kahden bussimatkan päässä toisistaan, eikä Anssi voinut jättää 14-vuotiasta Mosse-kissaansa pitkiksi ajoiksi yksin.
Koska kuusikymppisenä yhteisille harrastuksille on enemmän aikaa kuin ruuhkavuosina, suhde on tuonut molempien elämään uusia tapoja.
Anssi on innostanut Jaanan vesijumppaan ja -juoksuun sekä käymään taidenäyttelyissä ja niiden avajaisissa.
”Rakastan Anssia, koska hän on söpö ja hyväntahtoinen. Meillä on myös paljon yhteistä.”
Yhteinen kiinnostuksenkohde on kirjallisuus, ja Anssi paljastui nopeasti himolukijaksi: hän lukee Jaanan arvion mukaan lähes 200 kirjaa vuodessa. Muuton yhteydessä yhdistyivät myös parin kirjakokoelmat, ja nyt hyllyssä on peräti 2 000 opusta.
”Rakastan Anssia, koska hän on söpö ja hyväntahtoinen. Meillä on myös niin paljon yhteistä”, Jaana listaa.
Myös taide yhdistää, sillä Jaana on aikoinaan opiskellut taidekoulussa ja toimittajavuosinaan myös valokuvannut. He paitsi asuvat, myös tekevät töitä yhdessä. Työhuoneella Jaana kirjoittaa ja Anssi maalaa.
”En tiedä, johtuuko se Anssin taiteilijan temperamentista, mutta saan häneltä lahjoja persoonalliseen tyyliin. Äitienpäivänäkin hän toi minulle kolmet kukat”, Jaana sanoo.
Rakkaus tuntuu syvemmältä kuin nuorena. Anssi toivoo, että pari menisi vielä naimisiin.
”Sanoin heti, että aion panostaa tähän kaikkeni. Tämä on koko elämä”, Anssi sanoo.
Jaana ja Anssi ovat monesti pohtineet, miten elämä olisi mennyt, jos he olisivat tavanneet nuorina.
Ajatusleikin inspiroimana Anssi maalasi taulun, joka kuvastaa toista todellisuutta. Kuvassa on parin neljä mielikuvituslasta Pellervo, Aino, Tapio ja Kyllikki, sekä perheen kuvitteellinen omakotitalo. Jaana ja Anssi ovat uimassa, koska Anssi rakastaa vettä.
”Mielikuvitus on mielikuvitusta. Omat rakkaat läheiset tässä elämässä ovat tärkeimmät”, Jaana lisää.
