Jaana Häyrisen perheen koti on vuonna 1940 ­rakennettu Raumalla sijaitseva ruotsalaistalo. Samanlaisia taloja löytyy useista kaupungeista, sillä Suomi sai Ruotsista talvisodan jälkeen 2000 Ruotsissa piirrettyä tyyppitaloa kansalaislahjoituksena. Talotyyppejä oli neljä, kaksi kaupunkiin ja kaksi maaseudulle. Koti on Lauri ­Pajamiehen suunnittelema kaupunkitalotyyppi. Se oli alun perin yksikerroksinen, ja siinä oli loiva harjakatto. Kellari mahdollisti erillisestä talous­rakennuksesta luopumisen, ja se oli etu etenkin pienillä kaupunkitonteilla.

Jaana on sisustanut yhden ruotsalaistaloista harmonisesti pienen perheensä kodiksi. 70-neliöisessä kodissa on kolme huonetta ja keittiö.

Olen asunut lapsena tässä lähistöllä ja muistan jo silloin ihailleeni tätä aluetta. Se on lähellä palveluja ja merta. Kun odotin tytärtäni, alueelle tuli kolme taloa myyntiin. Tein tarjouksen yhdestä, mutta harmikseni sitä ei hyväksytty. Jatkoin sopivan kodin etsintää, mutta mikään muu ei tuntunut omalta. Koska tämä talo oli yhä myynnissä, päätin olla sinnikäs ja tehdä saman tarjouksen uudelleen. Toisella kerralla ilokseni tärppäsi.

Sisältä talo ei ollut kovin kummoinen, mutta asun mieluiten vanhassa talossa. Haluan, että talolla on historia, ja näillä taloilla se on erityinen. Ympärillä on kaksi kadullista samanlaisia taloja. Minua miellyttivät eniten valoisuus ja se, että pohjaa saattoi melko pienin toimin muuntaa. Remontin tarve oli sopiva, sillä kaikki suuri, esimerkiksi katto ja salaojat, oli jo uusittu. Lähinnä halusin uusia pintoja, sähköt ja keittiön kaapistot. Ihastuin myös boheemiin vanhaan puutarhaan, jossa olivat valmiina kukkivat omenapuut ja runsaat syreenipensaat.

Tavoittelin ajatonta sisustusta. Seuraan vapaa-ajallani runsaasti sisustusjuttuja ja halusin välttää kaikkialla näkyvien trendituotteiden hankkimista. Tiesin, että keittiöön ei missään nimessä tulisi yläkaappeja, koska halusin sen olevan ilmava ja kevyt. Meillä ei välttämättä ole kaikissa arkitoiminnoissa terävintä suunnittelua, mutta haluan mennä estetiikka edellä ja pärjäämme mainiosti niillä ratkaisuilla, joita meillä on.

Sisustus elää koko ajan, ja minulla on pieniä ja isompia haaveita, joita olisi kiva toteuttaa joskus. Olohuoneen valaisin on etsinnässä, ja saan toki uusia ideoita jatkuvasti matkoilta, lehdistä ja ­Instagramista. Suurin osa ideoista jää muhimaan ja odottelemaan jalostumistaan. Haluaisin teettää saunaremontin, ja olisi ihanaa avata keittiön ikkunan tilalle aukko lasipariovelle, josta pääsisi suoraan puutarhaan. Kesähuoneen pariovien eteen haaveenani on rakentaa puinen oleskeluterassi. Pergola on onneksi valmis, ja siinä vietetäänkin kesäisin syöden ja grillaten paljon aikaa ystävien kanssa.

Kesäisin ehdoton suosikki on kesähuone, joka on alkujaan pihan perällä ollut vanha varasto. Se piti ensin purkaa, mutta onneksi niin ei tehty. Nyt varasto on maalattu, ja puutarhan puoleisella seinustalla on rivi ikkunoita. Kuuntelen siellä musiikkia, ja tytär leikkii kavereidensa kanssa. Sateisena kesä­päivänä se on ihana loikoilupaikka. Riipputuolista on kaunis näkymä pihaan. Sisällä keittiön puusohva on lempihuonekaluni.

Tämä on tyttäreni lapsuudenkoti, joten täällä on paljon muistoja. Esimerkiksi hänen kasvaessaan ovenpieleen vedetyt viivat ovat rakkaat. Talon tunnelma rauhoittaa, ja olen kodistamme onnellinen. ­Ennen tätä kotia muutin kahden vuoden välein. Kyllä me nyt olemme kotona.