”Jaakon heittämä kylmä kivi on todennäköisesti alun perin tarkoittanut syntitaakkaa. Kun kivi putosi sydämeltä, se helpotti oloa. Kristityt pyhiinvaeltajat kantoivat mukanaan kiveä kotiseudultaan. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitillä he heittivät kiven pois ennen saapumistaan perille, ja silloin oli kevyt kulkea. Jaakob on Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin suojeluspyhimys. Kivi heitettiin järveen tällä reitillä.

Suomalainen nimipäiväkalenteri perustuu pitkälti katolisen ajan pyhimysten nimiin. Pyhä Jaakob oli Uuden testamentin mukaan pyhimys, apostoli. Pyhimysten nimet ovat saaneet suomenkieliset vastineensa, ja Jaakobista tuli Jaakko.

Aikana, jolloin useimmilla ihmisillä ei ollut käytössään almanakkoja, sananlaskuihin liittyvät päivät olivat helppoja muistaa. Jaakon päivän yhdistäminen uimaveden lämpötilaan on suhteellisen uusi asia. Vielä 1950-luvulla suuri osa väestöstä ei ollut uimataitoista, eikä ollut koko kansan huvi käydä kesämökeillä.

Lisäksi Jaakon päivä on vaihtanut paikkaa kalenterissa. Juliaanisessa kalenterissa Ruotsin vallan aikaan Jaakon päivä oli 5. elokuuta, joka on nykyisin Salmen päivä. Juliaaninen kalenteri on nykyisin käytössä olevaa gregoriaanista kalenteria 14 päivää jäljessä. Nykyisin käytettävään kalenteriin siirryttiin vuonna 1753.

Oleellista on sekin, mistä osasta Suomea puhutaan, kun pohditaan sananlaskujen merkitystä ja alkuperää. Inarissa sää on Jaakon päivänä erilainen kuin Helsingissä.

Sananlaskuja keräsivät ensin kirjoitustaitoiset ihmiset eli käytännössä kirkonmiehet pääasiassa Etelä- ja Itä-Suomen alueelta. Tilanne muuttui vasta vuoden 1809 jälkeen, kun Suomesta tuli suuriruhtinaskunta ja Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Tutkimusmatkat pystyttiin ulottamaan vesireittejä laajemmalle, kun Suomessa alettiin rakentaa rautateitä.

Jaakon päivään liittyy kulttuurissamme monia erilaisia sanontoja. Yhden sananlaskun mukaan sanotaan, että Jaakkona jallalla, Uotina orrella. ’Jallalla’ tarkoittaa kuhilaan päällä.

Sananlasku Jaakon heittämästä kylmästä kivestä on ymmärretty aina kulloisenkin aikakauden mukaan. Agraari-Suomessa Jaakon päivä liitettiin säähän ja sadonkorjuuseen: heinät piti saada korjattua, ennen kuin halla tulee, ja viimeinenkin ladon ovi pantiin kiinni Jaakon päivänä. Jos heiniä ei korjattu ajallaan, eläimet jäivät ilman ruokaa.

Sananlaskua voisi ajatella myös siltä kannalta, että laiskuus on yksi suuri synti: laiska ihminen ei saa viljaa korjattua ajallaan. Se taas johtaa siihen, että talossa voidaan kärsiä helmi-maaliskuussa nälkää. Tuolloin osoittautuu synniksi, että on lykännyt sadonkorjuun liian myöhään. Näin sananlasku liittyy ihmisen arkielämään.

Monet muistavat kuulleensa sanonnan Jaakon heittämästä kylmästä kivestä jo lapsuudessaan. Jos sen on kuullut lapsena, voi miettiä, kuka sen sanoi ja missä yhteydessä. Syy saattoi olla se, että aikuiset eivät toivoneet lasten menevän enää uimaan.

Kaikilla tarinoilla on joku tarkoitus, kuten myös Jaakon päivän liittymisellä uimaveden lämpötilaan. Olennaista kuitenkin on, että sananlasku Jaakon päivän kylmästä kivestä elää edelleen. Sillä tavalla vanha sananlasku tulee lähemmäksi nykypäivää.”

Muokattu 25.7.2023 klo 10.00: Korjattu tieto siitä, että Salmen päivä on 5. elokuuta eikä 5. heinäkuuta.