Ensimmäinen kerta mökkitontin rantakivillä elää ikuisesti Liisa ja Sepi Salmen muistoissa. Maisema oli mykistävän kaunis ja toi Liisan mieleen ihania lapsuusmuistoja.

– Tämä meidän on saatava, ihan sama mitä rakennuksia tontilla on, he hihkasivat kuin yhdestä suusta.

Sepi oli nähnyt saunamökin myynti-ilmoituksen välittäjän ikkunassa ja ajellut ensin yksin katsomaan kohdetta. Rannasta hän soitti Liisalle, että nyt löytyi unelmien paikka. Mies lähti saman tien noutamaan Liisaa kohteeseen.

– Olin pikkutyttönä usein istunut enon rannassa, ja täällä oli sama tuoksu ja tunnelma, Liisa muistelee.

Kaupat tehtiin joulukuussa vuonna 1997. Aluksi perhe remontoi tontilla olevaa vanhaa saunamökkiä asuttavaksi. Pian he alkoivat kaivata lisää tilaa, joten vuotta myöhemmin tontille oli raivattu hirsimökin paikka.

Mökkivalmistajan timpuri pystytti rakennuksen. Sepi rappasi itse takan ja teki uuninedussuojan luonnonkivistä.

Kekseliäisyys näkyy rakennuksissa ja mökkipihan hauskoissa yksityiskohdissa. Sähkökaappi ei ole täällä suinkaan tylsä peltilaatikko vaan näyttää lähinnä suurelta linnunpöntöltä.

– Saimme ystävältä vanhoja heinäseipäitä, ja tein niistä hirsimökin pienoismallin. Toisella puolella on kukkalokero ja oikeastikin linnunpönttö, jossa on ollut asukkaat lähes joka kesä, Sepi kertoo.

Pystyyn asetettu soutuveneen puolikas nostaa hymyn huulille. Sepin tavoitteena oli tehdä hajuton huussi, poikien vessa. Hän ajatteli käyttää vanhaa soutuvenettä huussin runkona. Riittävän suurta venettä ei löytynyt, joten isäntä teki sopivan itse jätemuovisuikaleista. Sisällä on hajuton sähkövessa.

– Saisin minäkin sitä käyttää, mutta halusin pitää vanhan, perinteisen pikkulan tyttöjen vessana, Liisa nauraa.

Liisan kädenjäljen huomaa herkissä asetelmissa ja yksityiskohdissa siellä täällä mökissä ja sen ympäristössä.

Hän on tehnyt yrittäjänä somistustöitä jo yli 30 vuoden ajan ja on sisimmältään esteetikko. Liisa luo mielellään kattauksen ja koristelun jonkin teeman ympärille, kun ystävät tulevat kylään.

Syksyisin, kun rannan tyrnimarjat kypsyvät, järjestetään leikkisä tyrninpoiminnan mestaruuskisa. Silloin väriskaala loistaa keltaisen ja oranssin sävyissä. Liisan omat lempivärit ovat olleet vuosikymmeniä sininen ja vihreä eri sävyineen, erityisesti koboltinsininen.

Mökillä sinisyys näkyy varsinkin lasi- ja koriste-esineissä mutta myös tummaksi tervatun mökin ikkunanpielissä. Meri antaa kokoelmaan omat värivivahteensa.

Mökkeilyn perimmäisestä tarkoituksesta puolisot ovat hieman eri mieltä.

– Sepi osaa nauttia ja tarkkailla luonnon ihmeitä. Minä taas en osaa istua paikallani. Olenkin sanonut, että meillä ei puutarhatuoleja paljon kuluteta. Ne ehtivät ruostua tai lahota käyttämättöminä, Liisa naurahtaa.

Sydämellinen ja luova pari viihtyy mökillä hyvin kahdestaan. Perhe ja ystävät ovat kuitenkin aina lämpimästi tervetulleita.

– Lämmitämme paljun, saunomme ja parannamme maailmaa. Rantakivillä on joskus muusikkoystävien kanssa jammailtu aamu- tunneille asti, Sepi ja Liisa kertovat.

Musiikki onkin aina ollut lähellä Sepin sydäntä.

– Lapsena kävin pianotunneilla. Reilut 15 vuotta sitten jouduin vaikeaan kolariin, joka pakotti opettelemaan elämisen uudestaan. Musiikista tuli silloin entistä tärkeämpi henkireikä, ja sitä se on vieläkin, Sepi kertoo.

Mökillä ovat syntyneet myös hauskat soittimet, joilla blues ja jazz soivat upeasti.

– Köyhät muusikot tekivät aikoinaan kitaransa peltipurkeista, puukepeistä ja rautalangasta. Olen tavoitellut samaa henkeä ja soundia soittimissani. Materiaalitkin ovat lähes samat.

Bassoa varten Sepi koputteli erilaisia saaveja ja pyttyjä selvittääkseen, mikä soi parhaiten. Lopulta sopiva muovisaavi löytyi.

Toiseen, kitaratyyliseen, tarvittiin vaimon aarteita.

– Minulla oli muutamia vanhoja Castrol-öljykanistereita, jotka olivat tulleet isän tädin tavaroiden mukana. Sepi pyysi minulta yhden kanisterin – ja yhtäkkiä oli blueskitaristille sopiva soitin valmis. Tuntuu, että mihin tahansa Sepi ryhtyy, se onnistuu, Liisa kehuu ja katsoo miestään kauniisti.

Hieno kesäinen päivä kääntyy iltaan. Meri tyyntyy, aurinko pudottaa kultaa kauas horisonttiin. On helppo ymmärtää, miksi Sepi ja Liisa halusivat juuri tämän paikan omakseen.

– Siitä on kulunut vuosia, mutta mökille tuleminen on joka kerta elämys, Sepi sanoo.