Meidän Mökki

Sillä siisti ja pölyt pois! Imurin historiaan kuuluvat niin hevoskärryt kuin keksilaatikko ja luudanvarsi

Sillä siisti ja pölyt pois! Imurin historiaan kuuluvat niin hevoskärryt kuin keksilaatikko ja luudanvarsi
Suomessa imurista tuli joka kodin laite toisen maailmansodan jälkeen, kun elintaso nousi ja sähköistyminen eteni. Ensimmäinen imuri kehitettiin kuitenkin jo 1860-luvulla.
Julkaistu: 10.11.2022

Ajatus imurista syntyi aikana, jolloin sisustuksissa käytettiin ylenpalttisesti tekstiilejä. Lattioita peittivät paksut nukkamatot ja ikkunoihin ripustettiin raskaat samettiverhot. Lisäksi oli oviverhoja, pöytäliinoja ja sieviä pitsejä joka pöydällä ja lipastolla sekä tyynyjä kasoiksi asti. Täyteläisiin sisustuksiin kertyi pölyä, mutta apuna puhdistamiseen olivat vain luuta ja mattopiiska.

Keksijät ryhtyivät ideoimaan laitteita, joilla siivoaminen sujuisi näppärämmin. Ensimmäinen laite, käsikäyttöinen Whirlwind, patentoitiin vuonna 1869. Kun haluttiin imuroida, tarvittiin kaksi ihmistä; yksi pumppasi palkeita ja toinen liikutteli harjaa.

Poika imuroimassa Nilfisk-pölynimurilla siivouksen yhteydessä Vironniemen päiväkodissa Helsingin Rauhankadulla. Kuva Finna.

Ensimmäisen motorisoidun imurin kehitteli englantilainen Hubert Cecil Booth vuonna 1901. Hänen laitteensa oli niin iso, että siirtämiseen tarvittiin hevoskärryt. Kaasukäyttöinen polttomoottori piti niin valtavaa meteliä, että lähiseutu raikui, kun imuri käynnistettiin – usein laitetta vetävät hevoset pelästyivät sen ääntä. Siivouksen ajaksi laite oli parkkeerattu kadulle, ja siitä vedettiin imuputki sisään ikkunan kautta.

Epäkäytännöllisyyksistään huolimatta laite toimi ja siitä tuli suosittu. Boothin imurointikäynti ei kuitenkaan ollut halpaa lystiä, sillä yksi kerta maksoi lähes saman verran kuin sisäkön vuoden palkka. Booth pääsikin imuroimaan myös kuninkaallisia palatseja kuten brittihallitsijoiden Buckinghamia, ja omakseen masiinan hankkivat niin Venäjän tsaari Nikolai II kuin Saksan keisari Wilhelm II.

Ensimmäinen pölyä imevä laite patentoitiin vuonna 1869.

Ennen kuin imuroiminen muuttui näppärämmäksi, tarvittiin astmasta kärsivän lakaisijan ja itseoppineen keksijän James Spanglerin oivallus: imurista saataisiin paljon pienempi, jos käytettäisiin polttomoottorin sijaan sähkömoottoria.

Spangler rakensi ensimmäisen sähköimurin kattotuulettimesta, silkkisestä tyynyliinasta, keksilaatikosta ja luudanvarresta. Hän patentoi keksintönsä vuonna 1908, muttei onnistunut saamaan rahoitusta, jotta olisi voinut aloittaa imureiden tuotannon.

Turhautunut keksijä esitteli ideansa serkulleen Susan Hooverille ja tämän liikemiespuolisolle Williamille. He ymmärsivät kaupallisen potentiaalin, hankkivat Spanglerin patentin itselleen ja aloittivat imureiden sarjatuotannon.

Nokkelien markkinointiponnisteluiden ansiosta myynti lähti kasvuun ja Hooverista kehittyi tärkein imurimerkki Yhdysvalloissa.

Pohjoismaissa ensimmäisen oman imurimallin toi markkinoille tanskalainen H.M. Nilsenin ja P.A. Fiskerin perustama Nilfisk vuonna 1910. Ruotsalainen Lux (vuodesta 1919 Electrolux) seurasi perässä pari vuotta myöhemmin.

1930-luvulla imuri sai jo modernit muodot ja laitteita valmistettiin tehokkaasti sarjatyönä. Suomessa imurista tuli joka kodin laite toisen maailmansodan jälkeen, kun elintaso nousi ja sähköistyminen eteni.

Ensimmäiset rikkaimurit saapuivat 1970-luvulla.

Imureita kaupittelivat kodinkoneliikkeet ja kiertelevät kauppiaat. Koteihin hankittiin etenkin jalaksilla liukuvia Electroluxin ”pötköimureita”, Hooverin palloimureita, Nilfiskin metallipintaisia pönttöimureita ja edullisia itäsaksalaisia Omegoja.

Viime vuosikymmenten aikana imureihin on tullut lisää imutehoa, suodattimet, vaihdettavat pölypussit ja ladattavat akut. Viimeisin suuri harppaus osuu 2000-luvun alkuun, jolloin markkinoille ilmestyivät robotti-imurit.

Vasta yli sadan vuoden sitkeän kehittelyn tuloksena ihminen on saattanut väittää vapautuneensa imurinvarresta.

Kommentoi »