Jugendhelmi brittihenkiseen kartanotyyliin – hurmaava rustholli sai takaisin entisajan charminsa aarrejahdilla
Mikaelin perheen vapaa-ajankoti on 477 neliön ratsutila. Sisustussuunnittelija Laura Ratia puhalsi pieteetillä kunnostettuun Immolan kartanoon hengen, joka saa kuvittelemaan, että talossa olisi aina näyttänyt tältä. ”Kalusteen pitää olla nähnyt elämää, jotta se sopii tällaiseen paikkaan.”
Joskus käy niin, että maakauppojen kylkiäisenä saa myös rakennuksia. Mikael Hed sai vielä hiukan enemmän, nimittäin parhaat päivänsä nähneen, kartanoksikin kutsutun Immolan entisen rusthollin eli ratsutilan navettoineen, viljamakasiineineen ja muine lukuisine rakennuksineen. Eikä siinä vielä kaikki: rakennusten julkisivut ja pihapiiri ovat Museoviraston suojelemia.
Viime vuodet satunnaisessa kesäkäytössä ollutta päärakennusta oli remontoitu viimeksi 1960-luvulla. Uusia omistajia odottivatkin lastulevyjen peittämät seinät ja erilaisten materiaalien runsas kirjo, mutta kahdessa osassa vuosina 1795 ja 1798 rakennetun talon hirsirunko ja kivijalka olivat moitteettomassa kunnossa. Eino Jutikkalan ja Gabriel Nikanderin toimittaman kirjan Suomen kartanot ja suurtilat mukaan rakennus on modernisoitu nykyiseen asuunsa vuonna 1932.
ASUKKAAT Mikael Hed perheineen.
VAPAA-AJANKOTI Vuosina 1795 ja 1798 rakennettu entinen rustholli eli ratsutila Karjalohjalla. Neliöitä on noin 477.
Nyt viisi vuotta myöhemmin perusteellisen restauroinnin läpikäynyt kartano seisoo mäellään ryhdikkäänä uutta maalia pinnassaan. Valoisa kuisti pelargoneineen ottaa tulijat vastaan. Sisustuksen suunnittelusta vastannut Ratia Storiesin Laura Ratia etsii kukille sopivaa maljakkoa ja kertaa samalla suunnittelun kulkua Mikaelin kanssa.
Vaikea uskoa, että projekti on vasta valmistunut, sillä tunnelma talossa on kuin siellä olisi aina eletty näin ja näyttänyt tältä. Salin pöydällä odottaa pelilauta laatikossaan, ja makuuhuoneen vanhan piirongin päällä on asiaan kuuluvasti virkattu pitsiliina. Tänne on helppo kuvitella entisaikojen palvelusväkeä häärimään ja isäntäpari kestitsemään vieraitaan.
Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä. Mikael kuvaileekin talon olevan lähestulkoon uudisrakennus. Restaurointi toteutettiin pieteetillä. Rakenteet ovat hengittäviä, ja asiantuntevan iv-suunnittelijan myötä rakennuksessa on edelleen painovoimainen ilmanvaihto.
– Asioiden entisöinti uuteen loistoon on ollut palkitsevaa, Mikael toteaa.
Hankkeessa pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastannut Saatsi-arkkitehdit suunnitteli myös keittiöt ja kylpyhuoneet sekä tapetoidut, savimaalatut ja kalkkirapatut seinäpinnat. Laura tuli projektiin noin vuosi sitten. Hän vastasi irto- ja kiintokalusteiden lisäksi valaistuksen ja yksityiskohtien suunnittelusta. Yhteistyö asukkaan kanssa on ollut luontevaa, koska luottamus on rakennettu aiemmissa projekteissa.
– Suunnittelijalta saa paljon ehdotuksia, joita ei itse osaa edes ajatella, Mikael sanoo.
Perheen oman käytön ohella rakennusta vuokrataan yrityskäyttöön. Siksi suunnittelussa on painotettu toiminnallisuuden, korkean laadun ja estetiikan rinnalla myös kestävyyttä.
Suunnittelijalle projekti on ollut mielenkiintoinen. Kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde vaati taustatyötä. Laura perehtyi eri tyylisuuntausten historiaan ja haastatteli aiheeseen liittyen antiikkikauppiaita.
– Koska kaikki arkkitehtitoimiston valitsemat tapetit ovat englantilaisen Morris & Co:n valikoimista, tyyliksi muotoutui brittihenkinen kartanotyyli. Halusin välttää museon tuntua, Laura kertoo. – Suunnittelusta teki erityisen hedelmällistä se, että asiakas toivoi vahvoja kontrasteja ja hän oli avoin runsaille ja yllättävillekin ehdotuksille.
Suunnitteluprosessin aluksi Laura haastattelee asiakkaan. Seuraavaksi he katsovat yhdessä tunnelmiltaan erilaisia kuvia, joiden perusteella tilaajan toiveet vielä selkiytyvät Lauralle. Sen jälkeen alkaa varsinainen suunnittelu.
– Haen inspiraatiota matkoilta, netistä ja lehdistä. Joskus mahtava väriyhdistelmä voi tulla eteen vaikka pyykkiä pestessä, Laura taustoittaa suunnittelun lähtökohtia. Seuraavaksi hän tekee jokaisesta tilasta valitun konseptin mukaisen luonnossuunnitelman.
– Siitä palapeli lähtee kehittymään, ja loppuvaiheessa jokainen yksityiskohta on mietitty.
Kokonaisuus on rakentunut pikkuhiljaa.
– Kalusteen pitää olla nähnyt elämää, jotta se sopii tällaiseen paikkaan, Laura sanoo. Hän halusi sisustukseen runsasta kerroksellisuutta ja erilaisia tunnelmia niin, että siirtymät tilasta toiseen jatkuvat loogisina.
Vintagekalusteiden ja esineiden hankinta on ollut aarteen metsästystä, joka on vaatinut paljon vuorovaikutusta asiakkaan ja suunnittelijan välillä. Aluksi Laura kolusi kaikki tilan rakennukset läpi tehdäkseen kalustelöytöjä.
– Teimme osan hankinnoista yhdessä ja osan erikseen huutokaupoista ja kirpputoreilta. Jokaisesta esineestä kävimme keskustelua siitä, sopiiko se tänne. Tavaraa haalittiin sitä mukaa, kun sopivaa löytyi. Lopputulos kertoo onnistumisesta.
Työt jatkuvat tilan muissa rakennuksissa. Vanhoissa valokuvissa näkyvä, pääsisäänkäynnin edessä oleva muotopuutarha rakentuu hiljalleen uudestaan näyttävän suihkulähteen ympärille.
Tätä maakauppaa voi hyvällä syyllä pitää erittäin onnistuneena kulttuuritekona.
