Meidän Talo

”Tämä urakka antoi paljon, ja koti-sana sai ihan uuden merkityksen” – Ilona ja Janne rakensivat puutalonsa omin voimin

1

Ilona ja Janne Pietiläisen kolmihenkisen perheen uusi puutalo nousi vauhdilla korkean mäen päälle. Syysmyrskyistä ja vaakatasossa satavasta rännästä huolimatta rakennusprojekti eteni suotuisasti – vaimon lennossa vaihtuvista suunnitelmista huolimatta.
Teksti Ilona Pietiläinen, Katariina Kivimäki
Kuvat Ilona Pietiläinen

Ilona ja Janne Pietiläinen rakensivat ensimmäisen yhteisen talonsa Äänekoskelle 18 vuotta sitten. Remontoimista ja rakentamista harrastava pariskunta on muuttanut sen jälkeen useasti, mutta kotiseutu on pysynyt samana.

Muutama vuosi sitten Ilona alkoi jälleen haaveilla uudesta kodista. Vaikka perheen vanha rintamamiestalo oli sympaattinen paikka asua ja sen sijainti palveli erinomaisesti perheen Pietu-pojan ollessa pieni, yksikerroksinen talo alkoi houkuttaa.

– Kun eläkeiässä oleva koiramme ei pystynyt enää kiipeämään rintamamiestalon portaita, oli aika aloittaa tontin etsiminen, Ilona kertoo.

Elementtien nostoon tarvittiin järeä nosturi. Talopaketti nousi päivässä neljän miehen voimin. Novascotiannoutaja Neilikan mielestä rakennusajassa parasta olivat evästauot ja kaivinkoneen apuna kaivaminen. Talon työmaavalvojana toimi Jussi Ohvo. Rakennusten paikat mitoitettiin työmaakokouksessa, jossa oli mukana myös Äänekosken kaupungin rakennusvalvoja.

Rakennuspaikka löytyi lopulta nopeasti kesällä 2017 Mörtin asuinalueelta, vain kahden kilometrin päästä vanhasta kodista. Ilona viehättyi korkean mäen päällä olevasta tontista, jolta avautui näkymä Keitele-järvelle.

Uuden talon pohjapiirros oli hautunut Pietiläisten mielessä jo pitkään: pariskunta halusi yhdistää parhaat palat vanhoista kodeistaan. Suunnittelun lähtökohtana oli suuri tupakeittiö leivinuuneineen. Koska projektilla oli kiire, Pietiläiset päätyivät talopakettiin, joka räätälöitiin heidän toiveidensa mukaan.

– Meillä oli hyvin selkeä visio siitä, millaisen kodin halusimme. Jukkatalossa tehtiin rakennuspiirustukset suunnitelmiemme pohjalta, Ilona kertoo.

Rakennusmiehenä työskentelevän Jannen toivelistalla oli toiminnallinen autotalli, jossa voisi puuhastella omien projektien parissa. Ilona puolestaan halusi molemmille puolille taloa kauniit lasikuistit kuten aikaisemmassa kodissa. Ne lisättiin pohjapiirustuksiin kuitenkin vasta viime hetkellä. Ristiharjan avulla talon ulkomuoto sai lisää ilmeikkyyttä.

Janne hoiti kodin rakennustyöt pitkälti itse ja rakensi taloa täyspäiväisesti koko vuoden. Hän myös purkitti sähkörasiat valmiiksi sähkömiestä varten. Mäen päälle rakennettua 160-neliöistä taloa ympäröivät seulanpääkivet, joilla ratkaistiin vaikeahoitoisen rinteen maisemointi. Tasakokoisia kiviä tuotiin tontille kolme kuorma-autolavallista ja ne aseteltiin paikoilleen kaivinkoneella.

Rakennustyöt alkoivat elokuussa. Asuinalueen kallioperäisyys huolestutti Jannea, sillä mahdolliset räjäytystyöt olisivat nostaneet rakennuskulut pilviin. Hänen aikomuksenaan oli rakentaa pääosin omin voimin ja näin säästää kustannuksissa. Pietiläisillä oli onnea matkassa, ja he välttyivät räjäytystöiltä.

Perustukset rakennettiin suunnitellussa aikataulussa ja syysmyrskyjen alkaessa talopaketti nostettiin niiden päälle. Korkean mäen päällä puhalsi kova tuuli, ja pariskunta mietti, olisiko tontti sittenkin pitänyt valita suojaisammalta paikalta.

– Asennettuamme kattotuolit pidimme kahteen mieheen kiinni pressuista, joita tuuli repi armottomasti. Silloin kävi mielessä, että mitä tuli vaimolle luvattua, Janne muistelee.

Kodin kuistilla vietetään tähtihetkiä joka päivä. Tähtilaatat tilattiin Flooriasta, mustat väliovet kuuluvat Jeld-Wenin mallistoon. Keittiöön ei rakennettu perinteisiä yläkaappeja. Ilona halusi niiden tilalle 1800-luvulla tehdyn kulmakaapin yläosan. Keittiönikkunan jykevät listat ovat Siparilan mallistosta. Janne kiinnitti listojen kruunuksi vanhan järeän naulakon. Janne muurasi unelmien puuliedelle kiinteän paikan Weberin antiikkipintaisesta tiilestä.

Räntää satoi vaakatasossa, kun talo nousi harjakorkeuteen syyskuussa. Janne puri hampaitaan yhteen kattoa tehdessään. Yöllä tuuli repi irti suojapressut ja niitä kiinnittäneet laudat. Ilona muistaa ikuisesti ne surkuhupaisat hetket, jolloin hän maalasi räystäslautoja lepattavien pressujen alla.

– Vedin syvään henkeä, kun viimeinen kattopelti löysi paikkansa marraskuussa. Tuuli ei enää pystyisi viemään mennessään mitään, Janne kuvailee.

Lattiavalun kuivaessa Pietiläisillä oli kuitenkin jo voittajafiilikset. Lavakasan päällä he pystyivät tunnelmoimaan tulevalla. Silloin tonttivalintakin tuntui oikealta. Vaikka korkeimmalla kohdalla tuulee, sieltä näkee jokaisena aamuna Keitele-järven kauneuden.

Projektin aikatauluttaminen osoittautui tuultakin kimurantimmaksi tehtäväksi. Se alkoi heti tontin ostopäätöksen jälkeen ja jatkui koko projektin ajan.

– Mietimme aina, olimmeko unohtaneet jotakin. Materiaalien tarkkaa toimitusaikaa oli vaikea ennustaa. Lattialaminaatit esimerkiksi seikkailivat ympäri Suomea kolme viikkoa, Ilona kertoo.

Pietu, 14, suunnitteli ja maalasi oman huoneensa. Valokuvausta harrastavan pojan kuvista teetettiin huoneeseen art4u.fi-kaupassa akustiikkalevyt.

Ilona suunnitteli kaiken itse, sillä talopakettiin ei kuulunut mitään pintamateriaaleja. Hän oli päättänyt ennen rakentamista, että kamiina ja valurautainen liesi kokoaisivat oleskelutilat yhteen. Muut valinnat hän teki projektin edetessä.

– Saatoin aiheuttaa päärakentajalle harmaita hiuksia, sillä muutin useasti mieltäni löytäessäni aina vain mieluisampia materiaaleja. Vaihtoehtoja oli niin paljon, että se teki valitsemisesta vaikeaa.

Ilona kehuu Jannea kuitenkin kärsivälliseksi. Mies ei hermostunut, vaikka vaimon suunnitelmat vaihtuivat lennossa.

– Ymmärtäisin kyllä, jos mieltä muutetaan kerran, mutta kolmannen laattavalinnan jälkeen oli nostettava kädet pystyyn, Janne sanoo ja virnistää.

Mustat listat, ikkunanpuitteet ja ovet tuovat särmää muutoin vaaleaan kotiin. Tummat pinnat toistuvat myös tarkoin valituissa yksityiskohdissa. Valurautainen kamiina on tupakeittiön paraatipaikalla. Se huolehtii kodin lämmityksestä.

Ilona puolustautuu sillä, että hän halusi pitää kodin kokonaisilmeen rauhallisena. Kun yksittäin valittujen eri materiaalien yhdistelmä konkretisoitui työmaalla, oli Ilonan reagoitava nopeasti. Esimerkiksi keittiön seinään alun perin suunniteltu kuviollinen laatoitus jätettiin pois, koska se olisi ollut sekava vahvojen ikkunanpuitteiden ja tapetin kanssa. Hienosäätöä tehtiin lähes jokaisen huoneen materiaalivalinnoissa. Vain mustat sisäovet ja jalkalistat kuuluivat Ilonan alkuperäiseen suunnitelmaan.

Sisätyöt sujuivat pienistä muutoksista ja materiaalien odottamisesta huolimatta aikataulussa. Niitä jouduttivat valmiiksi maalattujen kattopaneeleiden käyttö. Pietiläiset eivät halunneet samanlaista paneelien lakkausurakkaa kuin aiemmin rakentamassaan talossa.

Kuistin harmaat laatat nivoutuvat harmonisesti kalanruotoisen laminaatin kanssa. Laatat ovat Pukkilasta ja laminaatti Tarketilta. Lasikuistilta avautuu näkymä kodin pihapiiriin. Ilona ja Janne Pietiläinen ovat tyytyväisiä saatuaan urakan päätökseen. Sisustustoimittajana ja valokuvaajana työskentelevä Ilona nauttii askartelusta kuistilla.

Viimeisten pintojen maalaamiseen ja tapetointiin osallistui koko perhe. Seinäpintojen rosoisin jälki on Pietun käsialaa. Ilona on tyytyväinen lopulliseen värimaailmaan, jossa toistuvat mudan- ja savensävyt. Mustat ovet ja leveät listat antavat hänen mielestään sopivasti särmikkyyttä.

– Kummallista kyllä, en haluaisi vaihtaa mitään materiaaleja, ainakaan vielä, Ilona sanoo.

Jos jotain tekisi nyt toisin, pariskunta aloittaisi rakentamisen keväällä. Janne on vakuuttunut, että talopaketti olisi noussut helpommin pystyyn lempeämpien tuulien saattelema. Mutta epäilee sitten, ettei kaikki olisi kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä.

– Siinä on kai se rakentamisen suola, eihän oman kodin rakentamista arvostaisi muutoin näin paljon. Tämä urakka antoi paljon, ja koti-sana sai ihan uuden merkityksen, Janne miettii.

Perhe pääsi muuttamaan uuteen taloonsa vuoden kuluttua siitä, kun tonttikaupat tehtiin. Nyt he nauttivat metsän ja ulkoilumaastojen läheisyydestä.

– Sijainti on täydellinen meidän koiraperheellemme. Lenkin jälkeen kodin valot tuikkivat kutsuvasti ja kamiinan lämpö ottaa ulkoilijan vastaan. Melkein kaikki rakennusajalta jäänyt puu on poltettu, Ilona sanoo.

Julkaistu: 15.2.2019