Iiris ja Salah rakastavat 20-luvun vuokrakaksiotaan: ”Vanha talo oli ehdoton edellytys. En suostuisi yhteenkään uuteen”
Iiriksen ja Salahin valoisan ja värikkään vuokrakodin huipentavat Iiriksen maalaukset ja tarkoituksella eripariset keittiön tuolit. Leveät ikkunalaudat, avara erkkeri ja keittiön pikkuparveke henkivät vanhan talon tunnelmaa.
Turun Puolalanmäellä on monta komeaa ja korkeaa asuintaloa. Komeimmasta päästä on seitsenkerroksinen asunto-osakeyhtiö Museomäki, jonka on suunnitellut arkkitehti Alexander Nyström vuonna 1924. Erityisen mielenkiintoiseksi talon tekee rakennusmateriaali: Museomäki on rakennettu tehtailija-keksijä Juho Tapanin kehittämistä raudoitetuista betonilaatoista, joille hän sai patentin vuonna 1912.
Toinen erikoisuus on rakennuksen alakerrassa sijainnut keskuskeittiö, joka valmisti asukkaille ruokaa. Keittiö oli toiminnassa aina vuoteen 2010 saakka.
asukkaat Kuvataiteilija, Art By Iiris Rothberg -yrityksen perustaja Iiris Rothberg sekä yrittäjä ja myyntitehtävissä työskentelevä Salah Al Bahrani.
koti Kaksio Turun Puolalanmäellä 1924 valmistuneessa kerrostalossa. Neliöitä on 60.
Salah Al Bahrani kopauttaa keittiön peräseinää ja kertoo, että tähänkin asuntoon on johtanut hissikuilu, jonka kautta tilausateriat tuotiin ylös ja likaiset astiat laskettiin alas. Kuilu piilee edelleen jossain seinärakenteen takana.
Keskuskeittiöilmiö yleistyi Pohjoismaissa 1900-luvun alussa ja perustui kollektiivista asumista ihannoivaan ajatteluun. 1910- ja 20-luvuilla rakennettiin useita kymmeniä keskuskeittiöllisiä taloja Turun lisäksi Tampereella ja Helsingissä.
Salah ja Iiris Rothberg rakastavat juuri tämänkaltaisia piirteitä, vanhan talon kuriositeetteja ja elettyä elämää. He ovat asuneet vuokralla Museomäen kaksiossa viime vuoden tammikuusta lähtien.
– Vanha talo oli varsinkin minulle ehdoton edellytys. En suostuisi menemään yhteenkään uuteen. Haimme muutamia vuokra-asuntoja, ja kun tämä kaksio tuli vastaan, olimme todella onnellisia siitä, ettei meitä ollut onnistanut aikaisemmin. Täällä tuntuu ihmeelliseltä sekin, kun myrskytuuli ulvoo nurkissa, Iiris sanoo.
omistaja oli kunnostanut huoneiston uusimalla keittiön ja lattian sekä maalannut ja tapetoinut. Se oli siis muuttovalmis.
Innostusta parissa herättivät myös olohuoneen erkkeri sekä keittiön parveke. Alun perin keittiötä on kenties käytetty makuuhuoneena, koska keittiön virkaa on toimittanut vain pieni ikkunaton nurkkaus, joka on nykyisin osa isoa keittiötilaa.
Valon kulku huoneesta toiseen tekee molempiin suuren vaikutuksen edelleen.
– Ilta-aurinko saapuu sisään neljän viiden aikaan, ja kahdeksan maissa koko kodin täyttää kuultava, oranssi valo. Viimeisenä valo yltää keittiöön ja sen takaseinällä olevaan isoon maalaukseen. Silloin täällä on ihan erityisen kaunista, Iiris sanoo.
Maalaus on Iiriksen tekemä. Hän on toiminut vuoden päivät kokopäiväisenä taiteilijana, koska pääsee siinä käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla luovuuttaan.
Iiriksen teoksia on myös olohuoneessa ja makuutilassa, ja monissa niistä erottuu yksittäisiä sanoja ja kokonaisia lauseitakin. Merkintöjä lukemalla voi päätellä, mistä lähes abstrakti teos kertoo tai mitä se voi mahdollisesti symboloida. Toisinaan sanat ovat päätyneet teokseen hetken mielijohteesta.
– Vuokranantaja sanoi meille, että saamme naulata seiniin vaikka tuhat reikää. Ihan niin monta niitä ei ole sentään tehty, Salah toteaa.
”Pitchaamme usein toisillemme, että mitäs tykkäät tästä tai tästä esineestä.”
kodin väripaletti on syntynyt lähes yhtä intuitiivisesti kuin Iiriksen kuvataide, ja se näyttäytyy lähinnä värikkäiden kalusteiden ja silmiähivelevien pienesineiden muodossa.
Iiriksen lapsuudenkodissa oli paljon turkoosia, pinkkiä ja keltaista, eikä hänellä ole ollut tarvetta lähteä vaihtamaan läheiseltä tuntuvaa tunnelmaa. Siksi ruokapöydän tuolitkin ovat eriparisia ja erivärisiä.
Parilla on hyvin samanlainen sisustusmaku. Se näkyy yksitellen poimittuina uusina designlöytöinä tai retro- ja vintageaarteina, joita Iiris ja Salah hankkivat enimmäkseen netin kauppapaikoilta.
– Olohuoneen valkoinen paimentolaismatto on Torista. Se on kuin uusi, koska myyjät olivat raaskineet käyttää mattoaan vain kerran vuodessa, jouluisin. Muulloin he pitivät sitä varastossa rullalle käärittynä, Iiris kertoo.
Joitakin huonekaluja on hieman maalattu tai kohenneltu, mikä antaa niille vain mukavaa lisäpotkua. Iiris näyttää esimerkiksi Magisin muovituolia, jonka oma pappa maalasi punaisesta vihreäksi.
– Yhteistä kalustevalinnoillemme ovat leikkisyys ja se, että tyylin sijasta tunnelma ratkaisee. Pitchaamme usein toisillemme, että mitäs tykkäät tästä tai tästä esineestä, Salah sanoo.
Salahin silmiin osui ensimmäisenä olohuoneen riippuvalaisinkin, joka lasihelmiputouksineen herättää täsmälleen oikeanlaisen mielleyhtymän trendikkäästä mummolaretrosta.
– Olin ihan varma, että Iiris tykkäisi valaisimesta, mutta en itse ollut täysillä mukana. Jättäisinkö kertomatta löydöstä?
Tietenkään Salah ei voinut olla kertomatta siitä, ja oikeassa hän olikin, koska Iiris ihastui valaisimeen ensi silmäyksellä. Se on hauskasti ihan toista tyyliä kuin mikään muu kodin esineistä. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin sopii yhteen.
Pariskunnan harrastus ulottuu myös vaatteisiin. Iiriksen kokoelmaan kuuluu lukuisia vintagevaatteita, ja Salah puolestaan vaikuttaa osakkaana vintageasuja myyvässä Kromi-liikkeessä.
Tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat korkeat huoneet ja seinä, johon Iiris saisi ripustettua oikein suuren maalauksen, itse maalatun. Eteiseen ripustetun maalauksen nimi on Hung Up. Siitä tuli Iiriksen mielestä yhdellä kerralla tosi onnistunut teos.
