"Olen sisustanut kodistamme modernin mummolan" – Iinan ja Tanelin huvikumpu on sekoitus värejä ja eri vuosikymmeniä

Kun Iina Koskikallio ja Taneli Okkonen päättivät muuttaa kerrostalosta omakotitaloon, heidän mielessään pyörivät numerot ja vuosiluvut. Taneli laski kilometrejä, koska ei halunnut asua kolmea kilometriä kauempana Lahden keskustasta. Iina pohti eri vuosikymmenten tyylipiirteitä.

Vuonna 1925 tai 1926 rakennettu puutalo sijaitsee Lahdessa Sopenkorven ja Kärpäsen rajalla.

Kylmä kuisti on toistaiseksi välitila ja säilytyspaikka. Puusohva löytyi sukutilan vintiltä kamalassa kunnossa. Iina kunnosti sen isänsä kanssa purkamalla sen ensin alkutekijöihinsä.

”Talon ostettuamme olen alkanut tykätä vanhemmista vuosikymmenistä. 1920-luku on minusta juuri sopivasti koristeellinen. Aikaisempi lempparini oli 1950-luku. Mieluiten kyllä sekoittelen eri vuosikymmeniä keskenään. Se saa kodin näyttämään mielenkiintoiselta.

Kaikki huonekalumme ovat vanhoja ja käytettyjä. Ammennan aarteita Iitin sukutilalta, isäni mummolasta. Tilan varastoihin on kertynyt monenmoisia ihanuuksia jo sadan vuoden ajan.

Iinan äiti oli heittämässä pois Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin siroja nojatuoleja, kun Iina pelasti ne ja verhoilutti uudelleen. Rottinkirakenteinen sohva 1800–1900-lukujen vaihteesta löytyi kirppikseltä. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan Ken kiuruista kaunein.

Taneli kerää lp-levyjä. Hänen suosikkejaan ovat vanhat iskelmät ja uusi Suomi-räppi. Tanelin äiti on ostanut lp-soittimen ensimmäisellä kesätyöpalkallaan 1970-luvun alussa. Anatominen koulutaulu on kirppikseltä.

Olohuoneen pönttöuuni on alkuperäinen ja lämpiää päivittäin. Puut pariskunta saa Iinan vanhempien metsästä. Lisälämpöä antaa ilmalämpöpumppu.

Olen sisustanut kodistamme modernin mummolan. Koska en halua asua museossa, tuunaan ja maalaan vanhat huonekalut oman maun mukaisiksi. Niin saan ne asettumaan paremmin uuteen ympäristöönsä. Meillä on paljon samoja elementtejä kuin omassa mummolassani, mutta värit ja kuosit ovat tätä päivää.

Muutimme runsaat kaksi vuotta sitten juhannuksena keskelle remonttia. Olimme olleet viisi minuuttia talossa, kun jo revimme Tanelin kanssa pinkopahveja ja lukuisia tapettikerroksia seinistä. Alta paljastui komeaa hirttä.

Rosenlewin Kotiliesi-hella on 1950-luvulta. ”Uunin käyttö täytyy ottaa vielä haltuun. Talvella lämmitän sitä joka päivä, mutta olisi kiva oppia käyttämään sitä kaikin mahdollisin tavoin.”

”Jos löytäisin 1950-luvun umpipuisen keittiön, kunnostaisin sen ja maalaisin ovet mintunvihreiksi”, Iina sanoo. Iskun ruokailuryhmä on 1950-luvulta. Mustan Domus-tuolin Iina osti ystävältään pikkurahalla. Arabian Huvila-sarjan astiat on kuin suunniteltu vanhaan taloon.

Pariskunta on ottanut hirsiseinää esille sekä työ- että olohuoneessa. Iina kerää kansioihin inspiroivia lehtiä ja leikkeitä.

Edelliset asukkaat olivat uusineet ulkovuorauksen ja vesiputket, joten selvisimme pintaremontilla. Valitettavasti myös alakerran ikkunat ja keittiö oli ehditty vaihtaa. Keittiö oli täynnä kaappeja. Tila avartui, kun poistimme niistä noin puolet.

Olen tykännyt väreistä aina. Lempparini on vaaleanpunainen. Jo tyttöaikainen huoneeni oli pinkki vastakohtana muuten mustavalkoiselle lapsuudenkodilleni. Ensimmäisen oman kodin sisustin laveammalla väripaletilla, vaikka vuokra-asuntoa ei voinutkaan maalata mielin määrin.

Eteisen seinä on tapetoitu sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla, joita oli käytetty eristeenä. Talon rakentaja paljastui osoitelipukkeista. Lattiasta tuli vaaleanpuna-valkoruutuinen. Bebe-väri jatkuu portaikossa. Iina tuunasi kaapin paperilautasliinoilla ja decoupage-lakalla.

Makuuhuoneen sisustus lähti Sandersonin tapetista. Sitä tuli kahdelle seinälle, loput seinät maalattiin vaaleanvihreiksi Tikkurilan Gorgonzola-värillä. Ikkunaverhot ovat Marimekon Tantsua. Lattia oli ensin vaaleanpunainen, mutta se maalattiin pian keltaiseksi Banaani-värillä. Pari nukkuu Iinan mummon ja papan vanhassa sängyssä, joka on pohjalaista käsityötä. Iinalla oli se jo edellisessä kodissa, tosin kellarikomeroon varastoituna. Yöpöytä on samaa sarjaa.

Tämän talon läpi kulkee roosa. Vaikka yhdistelen kuoseja ja värejä villisti, roosa pitää kokonaisuuden hallittuna. Alakerran puulattian maalasimme hennon pinkiksi, sillä minusta se antaa hyvän taustan muulle sisustukselle. Meillä oli vaaleanpunainen lattia jo edellisessä asunnossa.

Maalattava puulattia antaa valtavat mahdollisuudet sisustajalle. Käytettävissä ovat kaikki sateenkaaren sävyt.

”Rakastan Marimekon kuoseja. Niitä oli jo lapsuudenkodissani, varsinkin raitoja. Kun näen mieluisen kankaan, ostan sen tietämättä mitä siitä tulee”, ompelua harrastava Iina kertoo. Tapetti on Boråstapeterin Rabarber. Iinan keltaiseksi maalaama kirjoituspöytä ja vanerinen hatturasia löytyivät sukutilan vintiltä. Verhokappa on Marimekon Pukettia.

Iina kehysti Marimekon Puput piilosilla -kangasta työhuoneen seinälle. Vaaleanpunainen lipasto on isopapan nikkaroima. Mummolan vanha tuoli on saanut uuden värin ja kissakangasverhoilun. Dave viihtyy.

Iina olisi halunnut kokonaan vaaleanpunaisen kylppärin, mutta laattaa oli tarjolla vain yksi neliö. ”Päädyimme tällaiseen väri-ilottelevaan versioon.”

Rakastan myös tapetteja. Moni pelkää, että värikkääseen kuviotapettiin kyllästyy. Turha pelko! Pikemminkin kyllästyisin valkoisiin seiniin. Tauluja meillä on vain vähän, sillä tapetit käyvät taideteoksesta.”

Edelliset asukkaat olivat maalanneet talon siniseksi. Alkuperäinen väri on todennäköisesti ollut punamulta. Rakennusta ympäröi pieni puutarha. ”Ensimmäisenä kesänä emme juuri ehtineet pihahommiin. Oli hyvä, että vain tarkkailin tilannetta vuoden päivät. Nyt yritämme pitää omenapuut, pionit ja muut perennat hengissä.”

Iina on somistanut puutarhavajan osaksi muuta pihapiiriä.

Katso lisää kuvia Iinan Instagram-tililtä: @minimaliina