Lammen takana kostea kitukasvuinen kangasmetsä vaipuu usvaan. Ensimmäiset rupikonnat nousevat lammesta kurnuttamaan pihamaalle. Katri ja Mikko Rintalan mökki verhoutuu loppukesän hämyiseen iltaan.
– Pihassa saa olla varuillaan, sillä iltaisin rupikonnia on joka puolella. Ne kyllä väistävät ja hyppivät pakoon. Olemme silti tottuneet siihen, että joku aina kiljahtaa vessareissulla, Katri nauraa matkalla laiturille.
Usva nousee lammesta ja sen takaa suolta. Loppukesän öinä se peittää usein koko pihan harmaaseen vaippaan. Katri istuu laiturille ja katselee mökille, jota lyhdyt valaisevat. Mikko ja parin 6-vuotias Vilho-poika ovat jo nukkumassa.
– En koskaan ajatellut, että mökkeily olisi edes kivaa. Kellään läheisellä ei ollut mökkiä. Sitten jostain kumman syystä lipsautin kerran Mikolle, että voisihan se mökki mukavakin olla, Katri miettii.
Molemmille ajatus omasta mökistä tuli hieman yllättäen.
– Ihmettelin, kuinka ihmiset saattoivat pakata viikonloppu toisen jälkeen elämänsä kasaan ja lähteä korpeen. Mistä siinä mökkeilyssä oli oikein kysymys? Nyt sen ymmärrän.
Rintalat hyppäsivät autoon syksyllä 2013 ja ajoivat Seinäjoelta Kauhavalle. He menivät katsomaan myynnissä olevaa mökkiä siitäkin huolimatta, että paikka näytti kuvissa aika tylsältä ja tuntui olevan hiukan kaukana.
Viikkoa myöhemmin perhe matkasi jälleen samalle mökille.
– Ihastuimme paikkaan, sen tuoksuun ja shamaanihenkeen! Ajoimme kotoa 80 kilometriä ja vaikka olimme edelleen syvällä Etelä-Pohjanmaalla, tuntui kuin olisimme tulleet Lappiin.
Toisella kerralla perhe yöpyi mökillä testimielessä yhden yön. Sitten alettiinkin jo hieroa kauppoja. Siihen meni kuukauden päivät.
– Tinkasimme ja tuumasimme, vaikka olin täysin myyty heti ensi kerrasta. Paikka oli niin erilainen kuin mikään muu ennen näkemäni, Katri selittää.
Sähköjä mökillä ei ollut. Edessä oli talvi, ja silti Katri ja Mikko kävivät mökillä joka viikonloppu syksystä kevääseen. Yöpymään he eivät kuitenkaan jääneet.
– Ihmettelimme, että miksi sinne piti viikonloppu toisen jälkeen lähteä. Aina kun pääsimme perille, oli kylmä, ja kun piti lähteä pois, alkoi mökki vasta lämmetä.
Keväällä pariskunta veti ensi töikseen mökkiin sähköt. Sähkökaappi oli 50 metrin päässä päämökistä tontin rajalla, ja ammattikoulun pojat tekivät suuren osan urakasta opiskelijatyönä. Silti investointi oli suurin, mitä Rintalat paikkaan tekivät.
Katri kömpii pienen tuvan makuusoppeen nukkumaan. Vilholla on keittiön toisella puolella oma makuukammari. Siellä nukkuu myös Katrin 16-vuotias Petra-tytär, kun hän mökille tulee.
Aamu valkenee muutaman tunnin päästä. Sumu peittää vielä pienen hetken lammen ja läheisen suon. Vesi on tyyni ja kurjet huutelevat kaukana järvellä. Kun aurinko nousee, kymmenet rupikonnat häviävät maastoon.
Aamulla Katri nousee varhain, laittaa mummansa vanhat aamutossut jalkaan ja kävelee järven rantaan maalaiturin päähän. Hän ottaa tossut polun päässä jalastaan, katselee hetken hiljaisuutta ja laskee laiturille sijoitetun valkoisen sup-laudan vesille. Muut nukkuvat vielä, kun Katri meloo hiljalleen järvelle.
Tunnin päästä Mikko on jo keittänyt kahvit ja kattanut tuvan pöytään ruskeat keraamiset 70-luvun kahvimukit. Hän kaataa kahvin sekaan maitoa, istuutuu ja nojaa ikkunaan. Vilho utelee heti aamusta, kuka lähtisi hänen kanssaan uimaan.
– Pöytä tuli mökkikaupan mukana, mutta astiat ja tuvan tekstiilit olemme haalineet milloin mistäkin. Melkein kaikki on vanhaa, joku Mikon vanhempien peruja, joku minun vanhemmiltani, Katri sanoo ja voitelee pojalleen samalla leipää.
Päärakennus on yksi pienen mökkikylän kolmesta harmaasta lautamökistä. Kaikki mökit rakennettiin 1990-luvulla vuokrausta varten. Katrin ja Mikon mökin rakentaja suunnitteli erityisen tarkkaan ja nikkaroi sen pieteetillä, sillä tämä mökki oli vuokrauksen lisäksi myös hänen omassa käytössään. Kaikki sisätilan listat ja paneelit ovat käsinveistettyjä.
Mies kävi valitsemassa takan rakennuskivet Lapista asti. Erikoisten kivien joukossa on kivi, jonka pinnan kuvioissa näkyy karhunpään muotoinen hahmo.
Lapin tunnelmaa löytyy muualtakin mökistä: vanhat hiihtosauvat ikkunan yläpuolella, luita, sarvia ja oksankäppyröitä siellä täällä.
– Olen halunnut pitää yllä alkuperäistä tunnelmaa ja shamaanihenkeä taljoilla ja tummilla tekstiileillä. Noitarummun vielä haluaisin, mutta sopivaa ei ole tullut vielä vastaan.
Mökin järven puoleinen maasto on täynnä mustikanvarpuja. Mustikat ovat parhaimmillaan ja vartissa Katri on kerännyt marjat piirakkaa varten. Pian iltapäivän herkku sujahtaa uuniin.
– Yleensä väännämme täällä pää märkänä töitä. Raivaamme puita, kankeamme kantoja ja kiviä. Silloin kun on vieraita, saamme itsekin rauhoittua.
Viime kesänä Katri ja Mikko pääsivät viimein myös tanssimaan, kun lavatansseja harrastava ystäväpariskunta tuli vierailulle. Lyhyen kävelymatkan päässä Saarijärven rannalla sijaitsee maineikas Rantamajan tanssilava. Siellä on tanssittu kesätansseja jo 1950-luvulta asti.
– Lava on niin lähellä. Lapsi oli hoidossa ja pääsin elämäni ensimmäisen kerran oikeisiin lavatansseihin. Tanssimme koko illan kahvin ja lettujen voimalla, ja se oli aivan ihanaa!
Rintaloiden mökin lähellä on muutakin mielenkiintoista tekemistä. Pohjanmaan suuri luontonähtävyys, 16 metrinen siirtolohkare Ilveskivi, on vajaan viiden kilometrin päässä. Ympäristössä on muitakin nähtävyyksiä.
– Täällä on hienoja vaellusreittejä, parin sadan metrin päässä kivikautinen asumusalue ja vähän etäämmällä koko kivikautinen kylä. Ne ovat ehkä innoittaneet rakentajankin mökin tunnelman luomisessa, Katri arvelee.
Mökkeily on Katrille ja Mikolle ennen muuta yhdessäoloa ja puuhastelua, jossa omien käsien työn jäljen näkyy nopeasti. Mikko on mökin puuseppä, rakentaja ja huoltomies. Katri taas vastaa mökin sisustuksesta ja pihasta.
Mökille eivät kulkeudu tietokoneet tai työkiireet, ne unohdetaan viimeistään mökkimatkan aikana.
– Mökistä tuli perheemme yhteinen pesä. Ensin en ollut lainkaan mökkeilijä, sitten olin yhtäkiä ihan fanaattinen. Nyt tajuan, ettei mökillä ole välttämätöntä olla koko ajan menossa, Katri selittää.
Aurinko porottaa, ja pihan hiekkainen maa polttaa varpaita. Miesväki on uimassa.
– Täällä on niin usein hyvä ilma, että lapsikin luulee, että Kortesjärvellä paistaa aina aurinko!
Vierekkäin on kaksi syvää hiekkakuoppaa. Kuopat ovat täyttyneet vedestä yli kolmekymmentä vuotta sitten. Joskus myöhemmin Mikon ja Katrin mökin lampi sai nimekseen Leipälampi. Keskellä lampea on muutaman neliön saari, jonne Katri on istuttanut tyrniä. Vaikka lammen vesi on humuspitoista ja tummaa, on se puhdasta.
– Humus tulee läheiseltä suolta. Sitä yritettiin aikanaan kuivata ja lammen läpi järveen kaivettiin ojitukset, Katri kertoo.
Viereinen järvi aukenee mökin takaa, mutta se on pahasti rehevöitynyt. Nyt kunta, paikallinen kalastusseura, järvenrannan asukkaat ja mökkeilijät ovat päättäneet kunnostaa järven.
Suunnitelmat ovat jo valmiina ja hanke pitkällä, mutta tutkimuksissa järvestä löytyi rauhoitettuja viitasammakoita.
–Jos kunnostukseen annetaan lupa, järvestä voisivat aikanaan nauttia lapsenlapsemmekin. Suolta kuuluu usein outoja ääniä, lintujen huhuilua ja puiden narinaa.
– Välillä ajattelen, että tämä on shamaanien maata. Se, että vieressä on ollut elämää jo kivikaudella, pistää omankin elämän toisenlaiseen perspektiiviin, Katri pohtii.
