Hyvä naapuruus vaatii taitoa ja luo turvaa – on taitolaji antaa tilaa ja tietää toisesta juuri sopivasti
Kuka naapuri sinulle on jäänyt parhaiten mieleen? Hyvään naapuruuteen kuuluu sopiva annos etäisyyttä ja huolenpitoa, Kotivinkin toimituspäällikkö Hanna-Mari Arosilta kirjoittaa.
Edellisen kodin yläkerrassa asui iäkäs pariskunta, joka tervehti harvoin. Ovatpa happamia, ajattelin, kunnes pian sain huomata olevani väärässä.
Eräänä päivänä rouva soitti ovikelloa ja toi mukanaan kirjekuoren. Tässä olisi kiiltokuvia lapsille, hän sanoi. Löytyivät tuolta kaapista, kun siivosin, ovat meille ihan joutavia, jos tytöt ilahtuisivat.
Kyllä, ja niin ilahduin minäkin. Samaan aikaan vähän nolostuin, olihan hän osoittanut ennakkoluuloni vääriksi. Tuosta hetkestä välimme muuttuivat pysyvästi.
Jokaisella kerrostalon asukkaalla on kokemuksensa yläkerran pariskunnasta, jonka rakkauselämän äänet raikaavat kerroksesta toiseen.
Hyvä naapuruus vaatii taitoa ja tuo turvaa. On tärkeää tietää toisista sen verran, että osaa auttaa tai olla tukena, jos kaikki ei ole kunnossa. Yhtä lailla merkittävää on antaa kullekin tilaa ja rauha elää elämäänsä, vaikka vieretysten asummekin.
Jokaisella kerrostalossa asuneella on varmasti kokemuksia vähintäänkin roskakatoksen tiukasta päivystäjästä, joka olettaa kaikkien muiden lajittelevan jätteensä väärin – tai yläkerran pariskunnasta, jonka rakkauselämän äänet raikaavat kerroksesta toiseen.
Alakerran Heidi oli valmis auttamaan, kun punkkipihdit olivat hukassa ja tilanne päällä.
Lämpimiä muistoja on onneksi enemmän. Vastapäätä asuneen Jennin kissa karkasi kotoa aina, kun ovi meillekin oli auki, ja paineli pesulle suoraan tyynylleni. Alakerran Heidi oli valmis auttamaan, kun punkkipihdit olivat hukassa ja tilanne päällä.
Oma lukunsa oli Zainab, joka kutsui ”ihan vain lounaalle”, kokkasi kuusi irakilaista ruokalajia ja keitti vahvoja kahveja, joita tarjosi pienten ruusuvedellä maustettujen leivosten kanssa. Kiitos naapuri, teit arjesta entistä parempaa!
