Mökin pihapiiriin pesiytyneet muurahaiset voi lähes poikkeuksetta hävittää syöttirakeilla. Ne ovat myrkkyä, jota muurahaiset pahaa aavistamatta vievät pesäänsä yhdyskunnan syötäväksi. Syöttirakeet pitää sirotella sellaisiin paikkoihin, missä lapset tai lemmikit eivät pääse niihin käsiksi.

Muurahaisyhdyskuntia ei kuitenkaan pidä tuhota vain tavan vuoksi. Muurahaiset ovat erittäin tehokkaita tuholaisten torjujia niin metsässä kuin mökkipihallakin. Muun muassa pahamaineiset punkit ovat muurahaisten ravintoa.

Muurahaiset elävät suurissa yhdyskunnissa. Näyttävimmät pesät ovat kekomuurahaisilla, joiden vanha keko voi olla yli kaksi metriä korkea. Pesä ulottuu vielä puolisen metriä keon alapuolelle, ja siinä voi asua jopa miljoona muurahaista.

Muurahaisyhdyskunnissa on kuningattaria, koiraita ja työläisiä. Työläisiä on eniten, ja ne ovat aina naaraita. Kerran kesässä monien lajien kuningattaret ja koiraat kasvattavat siivet ja lähtevät suvunjatkotarkoituksessa ”neitsytlennolle”. Lentomuurahainen ei siis ole oma lajinsa.

Parveilevien lentojen ajankohdat vaihtelevat lajeittain ja kestävät kulloinkin vain muutaman vuorokauden. Hedelmöitetyt kuningattaret perustavat uusia pesiä, mutta velvollisuutensa hoitaneilla koirailla ei ole niihin asiaa. Ne kuolevat pian parittelun jälkeen.

Euroopan suurin, jopa noin kaksisenttinen, muurahaislaji. Tuhoaa puurakennetta. Ei syö puuta kuten monet toukat vaan rakentaa pesän kaivertamalla tunneleita. Työläiset ovat punaruskeita, kookkaampi kuningatar lähes musta. Jos hevosmuurahaisista mielii päästä eroon, yhdyskunnan kuningatar pitää löytää ja tuhota. Muurahaisten nakertamiin tunneleihin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Sen jälkeen odotellaan ja toivotaan parasta. Ammattilaisen apu voi olla tarpeen.

Tämä tropiikista peräisin oleva pienikokoinen muurahainen koluaa ruokakomeroita syötyään ensin muiden eläinten raatoja. Tästä syystä se voi levittää bakteeripohjaisia tauteja. Vaatii lisääntyäkseen jatkuvan yli 18 asteen lämpötilan, joten mökeille se ei onneksi yleensä pääse pesiytymään.

Kansanomaiselta nimeltään kusiainen. Aggressiivisesti pesäänsä puolustava muurahainen käyttää myrkkypistintään kerkeästi. Pistos tuntuu ampiaisen pistolta ja nostattaa hyttysenpistolta näyttävän paukaman. Hävitetään muurahaissirotteella, kun pesä on paikallistettu. Pesä voi löytyä ison kiven alta tai kaatuneen puunrungon sisältä.

Sokerimuurahaisiksi kutsutut ötökät eivät varsinaisesti tee mitään tuhoja mutta parveilevat sisätiloissa ja koluavat ruokakomeroita makeaa ravintoa etsien. Mökillä sokeria sisältävät elintarvikkeet on hyvä säilyttää tiiviissä astioissa. Mauriaiset voivat asua mökin perustuksissa, ja hävittäminen edellyttää pesän paikantamista ja tuhoamista. Mauriaiskuningatar voi elää jopa 30-vuotiaaksi.

Yleisin kekoja rakentava muurahainen. Kiusallinen mutta ei vahingollinen. Häirittynä voi puraista, mutta iholla puraisu tuntuu pikku nipistykseltä. Jos kekomuurahaisten läsnäolo tuntuu ikävältä, pesän voi siirtää kauemmaksi pihapiiristä. Ei sitä ehjänä pysty siirtämään, mutta pesässä piisaa työväkeä uuteen rakennushankkeeseen. Pesää ei kannata tuhota, sillä kekomuurahaiset pitävät tuholaiset kurissa.

Pieni keltainen otus muistuttaa kusiaista, mutta se on jokseenkin harmiton. Keltiäinen pitää ”kotieläiminään” juurikirvoja ja käyttää ravintonaan niiden ulostetta eli mesikastetta. Maan alla sijaitsevan pesän yläpuolelle voi muodostua pieni kumpare, keltiäisyhdyskunnan ”kaatopaikka”. Keltiäisiä näkyy maan pinnalla lähinnä parveiluaikaan elokuussa.

Yksi tavallisimmista muurahaislajeista. Ei pure, ei tuhoa puurakenteita eikä levitä tauteja. Noin puolen sentin mittaiset mustamuurahaiset saattavat keväällä tulla sisätiloihin etsimään ravintoa.