
Yhdeksänhenkinen perhe teki vanhasta kyläkoulusta oman Huvikummun: ”Meille överit ovat vasta aperitiivit!”
Koskenmäen seitsenlapsinen perhe muutti Helsingistä Lestijärvelle vanhaan kyläkouluun. Kodissa heikun keikun -asenne on viety uudelle tasolle: talo on maalattu Huvikummun väreillä eikä siellä ole vesivessaa, mutta katonrajassa saa kiipeillä ja hyppiä vaikka seinille.
Tämä vielä, sitten ei enää. Näin ajatteli Heidi Koskenmäki väsähtäneenä vuosien etsinnän jälkeen. Sitä oikeaa vanhaa koulua kun ei vaan mistään löytynyt – kunnes eteen ilmestyi mainosbanneri ja siinä maininta vanhasta koulusta. Korona painoi päälle, ja Helsingin-kodin neliöt ahdistivat aina vaan. Antti ja Heidi päättivät lähteä katsomaan.
”Paljon väriä, huumoria, leikkiä ja loputtomasti huvia!”
”Joulun välipäivinä ajoimme 600 kilometrin päähän Lestijärvelle, paikkakunnalle, josta emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kun näytössä ovet aukesivat ja astuimme sisään, tiesimme heti. Tässä olisi meidän kotimme loppuelämäksi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Toisella silmäyksellä kaksi kuukautta myöhemmin talo olikin sitten jo meidän, ja aloitimme remontin”, Heidi kertoo.
Koti: Vuonna 1929 rakennettu Syrin entinen kyläkoulu Lestijärvellä. 6 h + k + kph, asuinneliöitä 270 m² + rakentamaton ullakko 100 m².
Täällä asuvat: Antti ja Heidi Koskenmäki, lapset Jessika, 18, Patrik, 16, Oliver, 15, Wiljam, 8, Fanny, 7, Fidel, 5, Tuutikki, 2, sekä kissakaksoset Pilli ja Pulla.
Seuraa somessa: @huvikumpumeininki


Keski-Pohjanmaalla sijaitseva vanha kansakoulu on ollut opinahjona lähes kaikille kylän asukkaille. Päätoiminen koulutoiminta lopetettiin jo 1960-luvulla, mutta vielä vuonna 2005 rakennuksen liikuntasali ja puutyöluokka olivat opetuskäytössä. Liikuntasali on nykyään perheen lasten huone. Edelleen paikoillaan olevat vanhat köydet ja rimpuilutelineet ovat ahkerassa käytössä.




Hyvärunkoista taloa on kunnostettu vaalien.
”Ikkunat, ovet ja kaikki eristeet olemme vaihtaneet perinnekorjauksen periaatteita noudattaen. Kaikki pinnat on maalattu tai tapetoitu ja ulkovuorausta uusittu ja maalattu. Emme ole halunneet tuoda tänne liikaa nykyaikaista talotekniikkaa. Meillä ei esimerkiksi ole vesivessaa vaan erotteleva kuivakäymälä. Se säästää energiaa, vettä ja luontoa. Meille tärkeää on myös se, ettemme vedä turhaan satoja litroja vettä läpi vanhan talon. Käyttövesi lämpenee kaasulla ja puita käytämme lämmittämiseen. Sähköä meillä menee melko vähän näin isoksi ja vanhaksi taloksi”, Antti kertoo.




Ekologinen ajattelu on tärkeässä roolissa myös sisustuksessa. Heidi ja Antti miettivät kulutusta ja suosivat kierrätystä. Heidi kertoo nauraen kodin sisustuksen olevan 90 prosenttia vanhaa ja kymmenen prosenttia vanhemmilta varastettua. Tärkeä tausta-ajatus ei tarkoita, että sisustus olisi tässä kodissa vakavaa tai väritöntä, päinvastoin.



”Meidän elämänfilosofiamme on ehdottomasti more is more, less is bore. Meillä överit ovat vasta aperitiivit. Tämä pätee perheessämme kaikkeen. Paljon väriä, huumoria, leikkiä ja loputtomasti huvia! Suunnittelemme sisustusta melko vähän. Keräilemme designhuonekaluja huutokaupoista ja Torista. Olemme päättäneet ostaa vain kestävää ja kaunista, ei koskaan mitään turhaa ja tilapäistä”, Heidi toteaa.




Isossa talossa on mahdollisuus antaa tilaa projekteille ja harrastuksille. Kodista löytyy 25 neliön huone täynnä legoja, joita Antti keräilee, sekä viherkasveihin hurahtaneen Heidin kukkahuone, josta löytyy legoja kukkien muodossa.
Rento elämänasenne jatkuu myös pihapiirissä.
”Nurmikkoa meillä on vain sen verran, että siitä nauttii ja jaksaa hoitaa. Täällä eivät ole kuusiaidat jiirissä! Tulppaanin sipuleita olemme istuttaneet monta sataa ja heitelleet loputtoman määrän sekalaisia kukansiemeniä. Lopputulos on suloinen sekamelska.”


”Iso viherhuoneemme on nimeltään bilemaja, ja sillä nimellä sen tuntevat myös naapurin lapset. Siellä pidetään syntymäpäiviä ja muita juhlia”, Heidi kertoo.
Muutos pääkaupungista maaseudulle oli suuri, mutta päätös hypätä oravanpyörästä kannatti.
”Parhaita ovat hetket, kun aamulla tehdään tuli puuhellaan ja lämpö ja puiden rätinä täyttävät keittiön. Arki on ihmisen parasta aikaa.”


”Täällä eivät ole kuusiaidat jiirissä!”
