Meidän Mökki

Huippukokki Kape Aihisen sukumökillä ei tingitä yhdestä asiasta – "On turha sössöttää, että autenttiseen mökkiin kuuluu kantovesi"

Huippukokki Kape Aihisen sukumökillä ei tingitä yhdestä asiasta – "On turha sössöttää, että autenttiseen mökkiin kuuluu kantovesi"
Huippukokki Kari Aihinen rentoutuu sukumökillä meren äärellä Turun saaristossa. Kape on tehnyt parhaansa, jotta myös jälkikasvu viihtyisi. Viihtymiseen kuuluvat myös tietyt mukavuudet, kuten kahvinkeitin, leivänpaahdin ja juokseva vesi.
Julkaistu: 21.11.2022

Pienen punaisen saunamökin ovenraosta tuprahtaa höyryä merenrantaan. Sen perästä astuu ulos hikinen Kape Aihinen. Tv-kokki istahtaa verannan tuoliin, maailman parhaaseen paikkaan.

Parhaaseen siksi, että siinä istuessa eivät huolet paina. Mökillä, merellä ja löylyillä on Kapeen sellainen vaikutus.

Viime aikoina onkin tarvittu saunamökin kaltaista verantaa: ravintola-alalla on murheita riittänyt vaikka muille jaettavaksi.

– Kaksi viime vuotta ovat olleet koronan vuoksi rankkoja. Sen seurauksena on traumaattinen henkilöstöpula, ja nyt saa nähdä, tuleeko turisteja ravintoloihin. Lisäksi olen yh-faija. Koko ajan puhelin soi, on Wilma-viestejä ja treenejä, ravintoloitsija Kape sanoo.

1980-luvulla rakennettu saunamökki sijaitsee Turun Kakskerrassa.

Verannan tuoli ja Aihisten sukumökki sijaitsevat Turun saaristossa. Todelliseksi mökki- ihmiseksi itseään kutsuva Kape on onkinut, saunonut ja uinut näissä maisemissa kymmenvuotiaasta lähtien.

– Tässä me saunan jälkeen istumme pallit paljaina. Aurinko paistaa laiturille oikeastaan koko päivän ja sauna tarjoaa parhaat löylyt. Siellä on hyvä happi, vaikka pieni onkin. Haittapuoli on, että puita täytyy lisätä koko ajan.

Ilmeisesti selänpesijää ei saunasta löydy?

– Vihta löytyy, Kape tuhahtaa.

Saaristolaispapan mökki on jätetty ulkoa entiselleen. Muutoksia on tehty vain sisäpuolella.

Rannan takana, hevoskastanjan ja mäntyjen varjoissa, lymyää vanhempi rakennus. Kun Kapen vanhemmat ostivat paikan 1980-luvulla, pikkutalossa asui ympäri vuoden iäkäs saaristolainen.

– Hän oli kuin kansanparantaja, jonkinlainen ihmeparantaja joka tapauksessa. Kaikki paikat olivat täynnä lääkkeitä. Kannoimme lasipurkkeja roskiin valtavat määrät.

Kape oli niihin aikoihin puuhellan korkuinen pikkunaskali. Vanhemmat remontoivat vanhan tuvan ja rakensivat saunamökin. Kape oli hyödyksi apupoikana – ainakin hän muistaa kantaneensa vimmatusti kiviä paikasta toiseen.

Kesäkeittiössä on kunnon puulämmitteinen uuni. Vieressä palvelee myös Weberin kaasugrilli.
”Saan juuri ja juuri takan syttymään, jos on tarpeeksi bensaa.”
Verannalla on paras paikka. Entinen jääkiekkoilija arvostaa hyvää saunaa, sillä saunominen kuuluu Kapen mielestä joukkueurheiluun.

Aihiset ajoivat rakennus- ja remonttitavarat saareen henkilöautolla jäätä pitkin. Jos lauta oli liian pitkä mahtuakseen kyytiin, avattiin ikkuna. Joskus piti avata peräluukkukin.

– Isällä oli helvetisti kavereita. He tulivat rakennustalkoihin. Äiti teki safkaa.

Kapen perhe oli aikaansaavaa sorttia, sillä isä toimi kuljetusyrittäjänä ja äiti piti alusvaateliikettä.

Kape katselee nyt arvostelevasti kattoa, jonka maali kipristelee merituulen kourissa.

– Ei minun olisi veljeni kanssa pitänyt maalata sitä aurinkoisella säällä. Aina pitäisi maalata varjoissa.

Jossain vaiheessa Kape sai tarpeekseen.

– Enää en paneloi yhtään saatanan räystästä. Mieluummin maksan alan yrittäjälle, että hän tekee työt. Rami-veli perheineen viettää mökillä paljon aikaa. Hienoa, että he pitävät paikasta huolta. Myös siskoni Taru ja äitini käyvät täällä.

”Saan juuri ja juuri takan syttymään, jos on tarpeeksi bensaa”, Kape vitsailee mökkitaidoistaan.
Keittiönurkkauksen remontissa puuhella säilytettiin ja sen viereen lisättiin sähköliesi.

Aikoinaan Aihiset kunnostivat papan keittiön, johon jätettiin vanhaa tunnelmaa, kuten puuhella ja rivistö posliinisia purkkeja.

– Vaikka rannassa on kesäkeittiö, mökissä on oltava kunnon keittiö ja laskutilaa, koska sisällä tehdään paljon ruokaa. Kylmätilaakin on löydyttävä, jotta lihat ja kalat mahtuvat. Meillä on yksi jääkaappi keittiössä ja toinen varalla nurkan takana.

"Jotkut sanovat rakastavansa tiskaamista ja sen olevan kuin meditaatiota. Minusta se ei ole."

Kapen mielestä mökkikeittiön ei tarvitse olla modernisti varusteltu, mutta siellä on hyvä olla kahvinkeitin, leivänpaahdin ja juokseva vesi.

– On turha sössöttää, että autenttiseen mökkiin kuuluu kantovesi. Ei kuulu. Logistiikan on toimittava. Jotkut sanovat rakastavansa tiskaamista ja sen olevan kuin meditaatiota. Minusta se ei ole. Pitää lämmittää pesuvesi ja huuhteluvesi. Silti en halua käyttää kertakäyttöastioita.

Ylähyllyllä on Arabian rakkaita Luumu-sarjan purkkeja. Ne on suunnitellut Thure Öberg.
Rikkaimuri kuuluu mökin mukavuuksiin.

Kapen katse osuu keittiön seinässä roikkuvaan sinisävyiseen pyyheliinaan.

– Isän pyyhe on vielä tallella, kokki sanoo ja sivelee kankaan nukkaista reunaa kädellään.

Isä kuoli aivoverenvuotoon 49-vuotiaana, vuoden nuorempana kuin Kape on nyt. Isältä Kape oppi, että töitä on tehtävä enemmän kuin muut tekevät. Hän treenasi juniorina tosissaan jääkiekkoa. Pärjäsikin.

– Faija kävi katsomassa ehkä pari matsia. Hän oli aina töissä.

"Toivon, että lapset oppivat liikkumaan luonnossa eivätkä pelästy ensimmäistä ampiaisenpistoa. Haluan säilyttää ja sytyttää heissä mökkiperinteen."
Kun Aihiset rakensivat saunamökkiä, he toivat rakennustarvikkeet henkilöautolla meren jäätä pitkin.

Kapella on kaksi poikaa, jotka myös pelaavat jääkiekkoa. Kape on nähnyt useita otteluita, koska hän on valmentanut molempia. Kape pitää tärkeänä, että perhe viettää edes joskus yhdessä aikaa mökillä ja on tehnyt parhaansa, että junnut viihtyvät: on tuonut trampoliinin ja jalkapallomaalin. Terhi-vene vetää wakeboardilla tasapainoilevia poikia.

– He ovat stadin kundeja. Toivon, että lapset oppivat liikkumaan luonnossa eivätkä pelästy ensimmäistä ampiaisenpistoa. Haluan säilyttää ja sytyttää heissä mökkiperinteen.

1 kommentti