Avotakka

"Hirsi on kuin puuvillapaita ihoa vasten" − vanhasta suojelukohteesta tuli perheen koti

"Hirsi on kuin puuvillapaita ihoa vasten" − vanhasta suojelukohteesta tuli perheen koti

Perinteikäs oululaistalo muuttui lapsiperheen kodiksi ja kulttuuritapahtumien näyttämöksi. Taiteilija-arjen keskelle tuovat tunnelmaa pönttöuunin lämpö ja kynttilöiden liekit.
Teksti Avotakka
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos
Villa Impiiriassa Oulun Hietasaaressa asuu taiteilija Antti Rundelin perheineen. Antti remontoi taloaan itse aitoja materiaaleja hyödyntäen. "Korjaustöissä pitää kuunnella tarkkaan vanhan talon henkeä." Alakerrasta vain keittiön lankkulattia jouduttiin uusimaan remontin yhteydessä. Se maalattiin intianpunaiseksi. Keittiön ikkunasta voi seurata naapuritallin elämää.

Kaisa ja Antti Rundelinille koti on ennen kaikkea tunneasia. Tehdessään Oulun Hietasaaressa sijaitsevan huvilan ostopäätöstä pariskunta ei miettinyt talon mahdollisia rakennusvirheitä tai sen vuosikymmenien aikana kokemia kolhuja. He olivat valmiita tarttumaan lempeästi ja rohkeasti unelmaan. Se vaati opettelua, kokeiluja ja tunnusteluja siitä, mitä talo halusi paljastaa heille kiehtovasta tarinastaan.

Villa Impiiria on kulttuurihistoriallisesti arvokas suojelukohde, mikä antoi tietyt reunaehdot korjaustöille. Kaisa ja Antti halusivatkin säästää vanhaa niin paljon kuin mahdollista, joten se minkä he joutuivat rakentamaan uudestaan, tehtiin vanhojen rakennuspiirustusten avulla alkuperäistä kunnioittaen.

Kun Kaisa ja Antti tekivät kaupat kesällä 2011, heidän tavoitteensa oli päästä muuttamaan jouluksi kotiin. Toive toteutui, kun yläkerta väliaikaisine keittiöineen valmistui.

– Saimme erityisen joulun. Oli kaunista, kotoista ja lämmintä. Ihastelimme pihan kuurapuita ja pienissä ikkunaruuduissa kukkivia jääkidekukkia, Kaisa Rundelin muistelee. 

Piipusta tuprusi kutsuvasti savu.

Ruskea peilipöytä on Second Hand Importista. Taustalla näkyvät parvekkeen ovet on tehnyt Vihipuun puuseppä, sängyn Antti. Tuolit ja pöytä on saatu ystäviltä. Seinähylly on jo lopettaneesta Menneitten Majasta Oulusta. Antti Rundelin on innostunut viuluniekka. Lisäksi hän soittaa kitaraa, pianoa, bassoa sekä laulaa. Toisinaan bänditreenit pidetään Villa Impiirian olohuoneessa, joka muuntautuu tarvittaessa niin taidegalleriaksi, konserttisaliksi kuin tanssija Kaisa Rundelinin treeni- ja esiintymispaikaksi.

Joulu muuttui nopeasti arjeksi, kun remontti pyhien jälkeen jatkui alakerrassa. Siellä piti saada vanhat hirsiseinät esiin, ja koko perhe osallistui useiden tapetti- ja pahvikerrosten pois repimiseen. Antin mielestä hirsiseinien paljastaminen on viisasta, esteettistä ja ekologista.

– Hirsi on kuin puuvillapaita ihoa vasten. 

Ne seinät, jotka eivät ole hirsipintaisia, ovat puukuitulevyn ja paperitapetin peitossa. Uudet tapetit he valitsivat vanhojen tapettikerrosten perusteella Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan valikoimista.

– Emme tahtoneet kuitenkaan museoida taloa tietylle aikakaudelle, vaan halusimme tapettien miellyttävän myös silmää.

Lähes kaikki huvilan lankkulattiat kulumineen ovat alkuperäiset. Niiden valkoinen sävy valittiin piharakennuksesta lattiapurujen seasta löytyneen vanhan maalipurkin värin perusteella. Vain keittiön ja yläkerran lankkulattia jouduttiin uusimaan. 

Kuivamuonakaappi on ostettu Oulun Toppilan Second Hand Import -liikkeestä. Uusvanha radio sen päällä löytyi Tokmannilta. Kaisan mielestä kodin sydän on keittiön puuhella. Etenkin talvisin se on käytössä päivittäin. Talon kaikki pönttöuunit ovat alkuperäisiä. Ne toimivat kylminä vuodenaikoina talon pääasiallisina lämmönlähteinä.

Nyt kun perhe on asunut kodissaan neljä vuotta, heistä tuntuu, että ovat asettuneet osaksi huvilan tarinaa. Oma kertomus taloon piirtyy selkeimmin remontin muodossa. Se jatkuu aina jossain kohti taloa.

– Jos se ei ole vanhan kaivamista esiin, se on jo jonkin korjatun paikan huoltamista, talon isäntä kertoo.

– Vaikka elämä vanhassa talossa on tunnelmallista ja kotoista villasukissa, se on myös työläämpää kuin kerrostaloelämä, Kaisa sanoo.

On halonhakkuuta, uunien ja hellan lämmittämistä. Ehkä kylmimpinä vuodenaikoina myös putkien sulattamista tai niiden sulana pitämistä. Keväällä ryhdytään kunnostamaan pihaa. Vaikka työtä riittää, se on hyvällä tavalla koukuttavaa – jotain, josta ei ole paluuta entiseen. Tunnelmasta ei hevillä luovuta. 

Vaikka taloon on pikkuhiljaa palautettu sen alkuperäisiä piirteitä, oli päivänselvää, ettei esimerkiksi pihan perällä olleita pesutiloja ryhdytä kunnostamaan. Sen sijaan tehtiin modernit kylpyhuoneet asuintiloihin.

– Viime kädessä elämä pyörii kuitenkin arjen ympärillä, Kaisa sanoo.

Antin liimalevystä tekemät hyllyt on käsitelty Osmo Colorin puuvahalla. Sävy on Eebenpuu. Hana on Ikeasta ja leipälapio peritty. Alkuperäisiä pariovia kunnostetaan parhaillaan. Tosin silmä on niin mieltynyt keskeneräisiin oviin, että valmiiksi saamisella ei ole kiirettä.

Kaisa ja Antti lupasivat ostaessaan huvilan muuttaa sen paitsi kodiksi myös taiteiden taloksi. Haaveissa on rikastuttaa paikallista kulttuurielämää pitämällä kynnys matalana ja ovi avoimena kaiken kansan taide-elämyksille. Huvila on ehtinyt jo toimia konsertti- ja joogasalina sekä voimauttavan tanssin esiintymispaikkana.

Piharakennus on tarkoitus remontoida ympärivuotiseksi taiteilijaresidenssiksi, ja ehkä jo tulevana kesänä aukeaa taidekahvila, yksi leipomisesta innostuneen Kaisan unelmista.

Sen lisäksi, että perhe aikoo järjestää taidetapahtumia, se suunnittelee myös hetken hengähdystaukoa remontoimisesta. Olisi ihanaa nauttia läheisistä puistoista ja metsistä sekä seikkailla lähialueella sijaitsevissa hylätyissä huviloissa. 

– Aavan syntymän jälkeen tuntuu, kuin aurinko olisi paistanut joka päivä, Kaisa huokailee.

Valoisaa tunnelmaa luovat myös kynttilät. Ne palavat koko ajan kaikkialla. Pönttöuunitkin lämpenevät päivittäin, varsinkin talvisin. Kylmät talvet ja toisinaan pitkiksi venyneet työpäivät ovat opettaneet Antin tehokkaaksi lämmittäjäksi.

– En enää jaksa valvoa uunin lämmittämisen jälkeen siihen asti, että hiillos hiipuu mustaksi. Olen ratkaissut ongelman kannellisella peltiämpärillä. Nostan vielä punaisena hehkuvat kekäleet uunin pesästä sinne, hän sanoo.

Läänintaiteilija tarttuu viuluunsa ja soittaa rouvalleen ja pienelle tyttärelleen Romanssin: ”Sua vain yli kaiken mä rakastan sinä taivaani päällä maan. Minä maiset murheeni unohdan sinisilmiis kun katsoa saan”.

Kaisa hymyilee lämpimästi miehensä laululle ja suukottaa pikkuistaan. On selvää, että tässä huvilassa osataan nauttia arjen pienistä onnenhetkistä.

Teksti Mimmi Pentikäinen, kuvat Kaisu Jouppi. Lisätietoja: Villa Impiiria.

Tiiliseinää vasten oleva peilipöytä on saatu ystäviltä. Sen yläpuolella on taiteilijan 10-vuotiaasta Kaisasta tekemä kipsimuotokuva. Vuonna 1929 kesähuvilaksi rakennettu talo on toiminut historian saatossa muun muassa kyläkauppana ja urheiluseuran päämajana.

Lue lisää:

Puutarhurin talossa on rouheita pintoja ja paljon valoa

Verhoilijamestarin harmaa valtakunta

Saimi Hoyer & jättimäinen urakka: uuteen kukoistukseen remontoitu Punkaharjun valtionhotelli

Julkaistu: 28.3.2017
Katso myös nämä