Helsingin vanhin puutalo kerrostalojen keskellä – hyppää aikamatkalle 1800-luvulle!
Sisustus
Helsingin vanhin puutalo kerrostalojen keskellä – hyppää aikamatkalle 1800-luvulle!
Pieni keltainen Ruiskumestarin talo seisoo itsepäisen näköisenä Kruununhaan kivisten tornien välissä. Kurkkaa sisään!
Julkaistu 11.10.2017
Meillä kotona

Aivan tarkalleen ei tiedetä, milloin talo on rakennettu silloiselle laitakaupungille, entiselle laidunmaalle, mutta ainakin vuoden 1818 verokirjoissa siitä on maininta. Puhutaan siis miltei 200-vuotiaasta rakennuksesta. Talon rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Talossa oli vaihtuvia asukkaita aina 1850-luvulle saakka, mutta tarinamme alkaa vuodesta 1859, jolloin tontin rakennuksineen osti kaupungin palokalustosta vastannut ruiskumestari Alexander Wickholm.

Pihapiiriin kuuluu päätalon lisäksi sivurakennus, jossa oli alunperin sauna, myöhemmin leivintupa ja asunto vuokralaisille. Pihan perällä oli aikoinaan myös talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä ulkohuoneet. Tontilla oli myös kaivo ja pihalla käyskenteli sika.

Wickholmin perheeseen kuuluivat Alexanderin lisäksi rouva Erika sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vuonna 1863 perhe muutti väliaikaisesti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm pääsi. Kristianinkadun talot annettiin silloin vuokralle. Vuonna 1870 perhe muutti takaisin Kristianinkadulle. Ja siellä kaupunginvoudiksi edennyt isäntä asui koko loppuikänsä vuoteen 1896 asti. Tontti rakennuksineen säilyi perheellä aina vuoteen 1974, jolloin Augustan tytär Martta Bröyer muutti pois talosta ja myi kiinteistön Helsingin kaupungille.

Mutta katsotaanpa nyt sisälle taloon!

Talon suurin huone on sali. Biedermeierkalusto on valmistettu Venäjällä 1830-luvulla. Sohva ja tuolit ovat mahonkiviilutettua puuta, ja kalusto on konservoitu ja verhoiltu vuonna 2017. Pöytä on mahonkia.
Toisen sohvatyynyn koristeena on ristipistokirjontaa ja lasihelmiä, toisessa on petit point -kirjontaa. Lattialla olevan pienen jakkaran pinta on taidokasta helmikirjontaa.
Biedermeiertyyliset kahvikupit ja lautaset ovat venäläistä posliinia 1880-luvulta.
Hopeiset kermakko ja sokerikko ovat 1800-luvun alkupuolelta. Kermakon on valmistanut helsinkiläinen August Sjöholm ja sokerikon Gustaf Lindroos.
Salin peili on 1800-luvun alkupuolelta. Sen kehys on petsattua visakoivua. Peililasi on kahdessa osassa, sillä vuonna 1734 säädettiin peilivero, jonka mukaan peilistä maksetiin veroa peililasien koon mukaan. Kaksi pientä tuli halvemmaksi kuin yksi suuri.
Vaalea puulattia ja valkoiseksi maalattu katto heijastavat hyvin valoa ja lisäävät avaruuden tunnetta. Seinillä on tapetit tai koristemaalauksia.
Messingistä valmistettu kynttiläkruunu on 1860-luvulta. Puikkomaiset kristallit on taidokkaasti hiottu.
Dominopeli ja pelikortit ovat paikoillaan pelipöydällä. Hopeisen kynttilänjalan on valmistanut Gustaf Lindroos vuonna 1831.
Salin kulmassa on piippuhylly. Isännän letkuvarsipiiput ovat 1850-luvulta. Tupakkapurkin kylkiä koristaa kirjonta.

Isännän piipunpoltteluun liittyy jopa kummitusjuttu. Hän tapasi poltella piippuaan aina talon ovensuussa, suurella kivellä istuen. Se oli hänen paikkansa, josta hän tarkkaili pihan touhuja. Kun isäntä kuoli, hänen tyttärensä ajatteli että olisi oikein viedä tämä isännän kivi hänen haudalleen. Väärin meni. Kun kivi poistui pihapiiristä, alkoi talossa tapahtua. Ikkunoiden luukut hakkasivat itsekseen, alkoi kuulu ihmeellisiä räminöitä ja tavarat putoilivat hyllyiltä. Joku oli selvästi todella vihainen. Talossa ei saatu pysymään uusia vuokralaisia elämöinnin takia, ja lopulta kivi päätettiin tuoda takaisin. Ja niin palasi myös rauha taloon. Vielä nykyäänkin joku naapuruston asukas kertoo nähneensä valkoisen hahmon kävelevän pihalla edestakaisin ja istahtavan kivelleen polttelemaan piippuaan.

Keittiön hella on alkuperäinen. Sitä on tosin kunnostettu vuosina 1897 ja 2016. Uuni on yhä käyttökunnossa, ja siinä paistetaankin piparkakkuja joulun alla.
Ruokapöytä on 1700-luvun lopun talonpoikaistyyliä. Pöydällä on venäläinen samovaari ja posliininen teekannu.
Keittiön seinissä on mainiota roiskemaalausta. Pohjamaalin päälle on roiskittu tehostevärejä varpuvispilällä.
Kuparipannu ja -kattila sekä kahviprännäri kuuluivat keittiön varusteisiin. Lieden lämpöä säädettiin levyjen metallirenkaita lisäämällä ja poistamalla.
Avohyllyssä on Rörstandin ruokalautasia 1840-luvulta.
Paahtamisen jälkeen kahvipavut jauhettiin keittokuntoon kahvimyllyssä.
Kamari on ollut Wickhomin perheellä lastenhuoneena. Sohva on vuodelta 1800. Koristeelliset tapetit ovat uudet, mutta aivan samanlaiset kuin alkuperäiset.
Kaakeliuuni on 1900-luvun alusta. Lipasto on mahongin sävyyn puleerattua mäntyä.
Alexander Wickholmin perhe.
Kamarin kattopalkeissa on yhä alkuperäisiä koristemaalauksia.
Kirjoituslipasto on 1800-luvun alusta. Laatikoiden sivuissa on jäämiä kustavilaistyylisestä vaaleanvihreästä maalista.
Keittiön viereinen kamari oli vanhempien makuuhuone. Uuni on alkuperäinen.
Empiretyylinen katosvuode on valmistettu luultavimmin Hollannissa.
Piharakennuksessa on kaksi huonetta. Aikanaan täällä asui vuokralaisia. Toinen huone on nyt museopuotina.
Piharakennuksen kamarissa on vanhoja valokuva-albumeja. Kuvista löytyy näkymiä Kruununhaan alueesta 1800-luvun loppupuolelta ja Wickholmin perheestä.

Pienporvariston elämää 1800-luvulla avaava Ruiskumestarin talo Helsingin Kristianinkatu 12:ssa on osa Helsingin kaupunginmuseota. Talo on avautunut yleisölle kunnostuksen jälkeen.

Juttu on tehty yhteistyössä museon kanssa. Videolla esiintyvä opas on Vanessa Kairulahti.

Helsingin Kruununhaka oli 1800-luvulla laitakaupunkia, jossa kivitaloja ei vielä näkynyt. Nyt puutalo on erikoinen näky kivisten seinien keskellä. Talo on kantakaupungin vanhin puutalo.

Katso vielä video kuvien alta!

Keittiöstä näkyy sekä kamareihin että saliin. Kuva Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo
Ruiskumestarin talo Kristianinkadun puolelta. Kuva Erkki Salmela, Helsingin kaupunginmuseo
10 kommenttia

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder