Aivan tarkalleen ei tiedetä, milloin talo on rakennettu silloiselle laitakaupungille, entiselle laidunmaalle, mutta ainakin vuoden 1818 verokirjoissa siitä on maininta. Puhutaan siis miltei 200-vuotiaasta rakennuksesta. Talon rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Talossa oli vaihtuvia asukkaita aina 1850-luvulle saakka, mutta tarinamme alkaa vuodesta 1859, jolloin tontin rakennuksineen osti kaupungin palokalustosta vastannut ruiskumestari Alexander Wickholm.

Pihapiiriin kuuluu päätalon lisäksi sivurakennus, jossa oli alunperin sauna, myöhemmin leivintupa ja asunto vuokralaisille. Pihan perällä oli aikoinaan myös talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä ulkohuoneet. Tontilla oli myös kaivo ja pihalla käyskenteli sika.

Wickholmin perheeseen kuuluivat Alexanderin lisäksi rouva Erika sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vuonna 1863 perhe muutti väliaikaisesti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm pääsi. Kristianinkadun talot annettiin silloin vuokralle. Vuonna 1870 perhe muutti takaisin Kristianinkadulle. Ja siellä kaupunginvoudiksi edennyt isäntä asui koko loppuikänsä vuoteen 1896 asti. Tontti rakennuksineen säilyi perheellä aina vuoteen 1974, jolloin Augustan tytär Martta Bröyer muutti pois talosta ja myi kiinteistön Helsingin kaupungille.

Mutta katsotaanpa nyt sisälle taloon!

Isännän piipunpoltteluun liittyy jopa kummitusjuttu. Hän tapasi poltella piippuaan aina talon ovensuussa, suurella kivellä istuen. Se oli hänen paikkansa, josta hän tarkkaili pihan touhuja. Kun isäntä kuoli, hänen tyttärensä ajatteli että olisi oikein viedä tämä isännän kivi hänen haudalleen. Väärin meni. Kun kivi poistui pihapiiristä, alkoi talossa tapahtua. Ikkunoiden luukut hakkasivat itsekseen, alkoi kuulu ihmeellisiä räminöitä ja tavarat putoilivat hyllyiltä. Joku oli selvästi todella vihainen. Talossa ei saatu pysymään uusia vuokralaisia elämöinnin takia, ja lopulta kivi päätettiin tuoda takaisin. Ja niin palasi myös rauha taloon. Vielä nykyäänkin joku naapuruston asukas kertoo nähneensä valkoisen hahmon kävelevän pihalla edestakaisin ja istahtavan kivelleen polttelemaan piippuaan.

Pienporvariston elämää 1800-luvulla avaava Ruiskumestarin talo Helsingin Kristianinkatu 12:ssa on osa Helsingin kaupunginmuseota. Talo on avautunut yleisölle kunnostuksen jälkeen.

Juttu on tehty yhteistyössä museon kanssa. Videolla esiintyvä opas on Vanessa Kairulahti.