Tuntikausia saunassa! Brasilialainen Edson rakastui Helenan lisäksi rantasaunaan Saimaalla – nyt pari nauttii kesäpäivistä sähköttömällä saarimökillä

Helena Cardoso kattaa pöytään Arabian vanhat puhalluskupit. Ne eivät ole kirpputoriaarteita vaan kupit, jotka Helenan äiti osti mökille 1950- tai 60-luvulla.

– Ne ovat olleet täällä aina, kuten melkein kaikki muutkin tavarat. Emme koskaan ajattele, että kaikki täällä on vanhaa. Täällä on vain sellaista kuin on aina ollut.

Helena ja Edson Cardoson kesäpaikka Kiperon saaressa Leppävirralla voisi olla mökkimuseo. Rakennukset ovat alkuperäiset, ja niihin ei tule sähköä eikä juoksevaa vettä. Pariskunta viettää kesäisin mökillä kaiken vapaa-aikansa. Mökkimatkaan kuluu alle puoli tuntia.

– Ennen ehdimme käydä täällä kesäisin vain parina viikonloppuna, mutta kaksi vuotta sitten muutimme Helsingistä entiseen kotikaupunkiini Varkauteen. Kipero oli suurimpia syitä paluumuuttoon, Helena kertoo.

Saunamökki on aivan rannan tuntumassa. Helena ja Edson nukkuvat saunamökin takkatuvassa. Vintillä on lisäksi kesähuone.

Kapea saari on savolaisittain kipero kuin pukinsarvi ja saanut siitä nimensä. Mantereelta Kiperon saaren eteläkärkeen on 400 metrin venematka. Saari ja maat mantereella Saahkarlahdessa kuuluivat ja kuuluvat yhä suurelta osin Helenan sukulaisille.

Mökin takana olevan harjun polku on niin kapea, ettei sillä mahdu kävelemään käsi kädessä. Suukottelulle siellä on tilaa.

Cardosot viettävät mökkielämää kahden katon alla. Vanhin ”ylämökki” valmistui saareen vuonna 1950 tontille, jonka Helenan isoisä oli antanut Helenan vanhemmille. Mökki rakennettiin yli satavuotiaan aitan hirsikehikosta, joka siirrettiin saareen Helenan äidin kotitilalta. Ylämökki on vain 12 neliön kokoinen.

– Isä puhkaisi aittaan ikkunat ja rakensi siihen kuistin. Olemme sen jälkeen vain vähän maalanneet seiniä ja uusineet lattioita, portaita ja kaiteita, Helena kertoo.

Pienen ylätuvan runko on vanha hirsiaitta. Ylätuvassa on myös keittiö.

Ylätuvan hirsissä erottuvat vielä vanhat numeroviivat. Ne auttoivat, kun mantereelta siirretty aitta koottiin uudelleen saareen.

Suomalais-brasilialainen galleristipariskunta viihtyy Unnukan Kiperon saaressa Leppävirralla.

Helenan isä siirsi rannalle kaksi kiveä, joilla Helenan vanhemmilla oli tapana istuskella. Kivet ovat saaneet jäädä paikoilleen.

Ilta-aurinko paistaa saunalaiturille ja sinne näkyy myös auringonlasku.

Kahdeksan vuotta myöhemmin tontille valmistui 30 neliön kokoinen ”alamökki”, johon mahtuvat sauna ja takkatupa. Rakennuksessa on myös vintti, jonne sopii kolme parisänkyä. Joka kesä Kiperolle tulee Ruotsista kolmeksi viikoksi Katja-tyttären viisihenkinen perhe, joka mahtuu yöpymään vintillä mainiosti.

Helena muistaa, miten häntä jännitti, kun hän toi brasilialaisen Edsonin ensimmäistä kertaa Kiperolle 23 vuotta sitten.

– Pelkäsin, että saaren hiljaisuus ja toukokuun valoisat yöt olisivat Rio de Janeirossa asuneelle Edsonille sokki. Täällä kuuluu vain lintujen laulua ja aaltojen loisketta.

Kipero kuitenkin lumosi Edsonin. Jo ensimmäisenä mökkikesänään hän oppi soutamaan ja pilkkomaan halot Helenan vävyn kaatamista puista. Edsonista tuli suuri saunan ystävä, joka edelleen lämmittää saunan lähes päivittäin. Edson viihtyy puusaunan lempeissä löylyissä useita tunteja, paljon kauemmin kuin Helena.

– Saunassa saa vain istua hiljaa ja ajatella. Kaikki parhaat näyttelyideani ovat syntyneet siellä, Edson sanoo.

Järvi on niin lähellä, etteivät Helena ja Edson kaipaa saunaan vesipumppua.

Brasilialainen Edson ihastui aikoinaan Kiperon puusaunan löylyihin niin, että saunoo mökillä melkein joka päivä.

Sauna näyttää samalta kuin yli 60 vuotta sitten. Kiuas, lauteet ja lattia on uusittu vuosien aikana vain pari kertaa.

Helenan isä höyläsi aikoinaan itse saunakamarin seinäpaneelit. Isän höyläämää paneelia löytyy myös huonekalujen pinnoilta kuten saunakamarin vaaleassa kaapissa.

Helenan isä nikkaroi aikoinaan saunakamariin näppärän harjatelineen. Se on edelleen käytössä.

Ylämökissä olevan keittiön valurautaisesta puuhellasta leviää aamuisin suloinen lämpö tupaan. Levyllä porisee vesipannu brasilialaista suodatinkahvia varten. Kaapit kätkevät vanhoja astia-aarteita.

– Isä ja äiti olivat sitä mieltä, ettei mökki ole mikään kaatopaikka. Melkein kaikki tänne tuotu oli uutta tai isän tekemää. Isä osasi nikkaroida mitä tahansa. Hän höyläsi itse jopa alamökin seinäpaneelit, Helena kertoo.

Muidenkin taidokkaita kädenjälkiä on nähtävillä. Ylämökin kuistilla on räsymatto, josta erottaa taidokkaat karjalaiskuviot. Sen on kutonut Karjalassa Helenan isänpuoleinen isoäiti.

Lähes kaikki pienen mökin astiatkin ovat alkuperäisiä, Helenan vanhempien sinne hankkimia ja häälahjaksi saatuja.

Pienen keittiön kalusteet ovat aina olleet sinisiä.

Mökkikeittiön seinällä on Helenan isän kaataman hirven talja. Kaasujääkaappi ilmestyi mökille 1970-luvun puolivälissä ja on yhä käytössä.

Keittiön puuhella lämpiää usein risuilla.

Helena omistaa mökit yhdessä sisarensa kanssa. Koska sisko asuu Ruotsissa, hän ei käy Kiperolla usein.

– Olimme täällä lapsuudessani aina, kun isällä ja äidillä oli vapaata, Helena muistelee.

Työt Nokian kouluttajana veivät Helenankin aikoinaan vuosiksi ulkomaille, mutta joka kesä hän palasi lomallaan Kiperolle. Cardoson pariskunta matkustaa edelleen paljon työssään kansainvälisinä galleristeina. Heillä on oma taidegalleria ja taidelainaamo Varkaudessa.

– Maailmalta on aina yhtä ihana palata tänne, Helena sanoo.

Brasilian kuuden tunnin aikaeron takia Edsonin työpuhelin alkaa usein soida illansuussa. Silloin hän istahtaa Helenan viereen alamökin verannalle ja alkaa hoidella näyttelyasioita. Kun työt on tehty, he saattavat pelata shakkia tai korttia, tai vain istua hiljaa vierekkäin vanhoissa korituoleissa.

– Tykkäämme niin paljon kynttilöiden ja lyhtyjen valosta, että emme ole hankkineet edes aurinkopaneeleita. Tunnen mökit ja maaston niin hyvin, että osaisin liikkua täällä vaikka silmät kiinni, Helena kertoo.

Helena löysi äskettäin äitinsä virkkaaman, käyttämättömän pitsiverhon. Se oli kuin tehty ylämökin ulko-oveen. Oven entinen pitsiverho hapertui rikki.

Kännykkä toimii Kiperossa mainiosti, joten Edson voi hoitaa mökiltä taidenäyttelyasioita vaikka ympäri maailmaa.

Galleristipariskunnan mökkiseinältä ei löydy nykytaidetta. Pieni ryijy on Helenan äidin kutoma. Helena ja Edson siirsivät takkatuvan vanhan sängyn ja penkin vierekkäin ja saivat siitä parisängyn. Kaunis päiväpeitto on Kiinasta, missä Helena aikoinaan asui.

Takkatuvan ikkunan edessä on istuskelupaikka.

Mökin vanha radio toimii pattereilla. Radiossa on myös kasettipesä.

Helenan vanhempien valokuvaajaystävä vietti aikoinaan päivän Kiperossa ja kuvasi kesäelämää muistoksi. Osa kuvista on nyt takkatuvan seinällä. Vasemmassa kuvassa on Helenan isä.

Puulaivat takkatuvan ikkunalaudalla ovat Brasiliasta.

Saaressa on kymmenkunta mökkiä, mutta paikka on niin suojainen, ettei siellä tarvita edes uimapukuja. Tonttiin kuuluvat mökkien takana oleva harju ja pieni saari, johon pääsee uimalla. Helena antoi sille lapsena nimeksi Santa Helena.

Alamökin veranta on osittain veden päällä, ja aurinko paistaa sinne koko päivän. Helena istuu siellä usein, katselee lintuja ja nauttii hiljaisuudesta.

Keväällä Änäkänselältä irtoavat jäät muuttavat rantatöyrään muotoa joka vuosi. Kerran jäät irtosivat sellaisella voimalla, että ne puskivat rantakivet mökin sisään. Kivet rikkoivat mökin seinän ja tuvan avotakan. Nyt mökki on vähän vinossa.

– Jännitämme joka kevät, kuinkahan kauan se pysyy vielä perustuksillaan.

Helenan tyttären perhe kunnostaa parastaikaa ostamaansa viereistä naapurimökkiä.

– Voimme siirtyä tarvittaessa sinne, Helena suunnittelee.

Yksi mökin viehättävistä huonekaluista on Helenan äidin pikkutyttönä käyttämä tuoli. Tuolin alla olevalla räsymatolla on ikää yli sata vuotta.

Alamökin veranta on paras paikka, minkä Helena tietää.

Helenan lempipuuhaa on kerätä risuja mökkitontilta.

Laiturin edustalla uiskentelee usein isokoskeloita ja kuikkia. Helena on ikuistanut järvimaisemaa jo tuhansiin valokuviin.

Mökkisaaren lähellä aukeaa Unnukan Änäkänselkä.

Helena ja Edson toivat valkoisen riippukeinun Brasiliasta.

VAIKKA AIKA on pysähtynyt Kiperolla vuosikymmenten taakse, ihan ilman nykyajan hömpötyksiä sielläkään ei ole selvitty. Kerran Katja-tyttären ystävä lipui yllättäen sup-laudalla mökkirantaan ja veti perässään toista sup-lautaa, joka oli lastattu pizzalaatikoilla. Se oli ensimmäinen kerta, kun Kiperolla syötiin pizzaa.