”Joskus tulee mieleen, että on ihan sairasta, että tämä talo on meidän” – puutalosta Ahvenanmaalla tuli Heidin ja Josefin leikkisän kaunis koti
”Oletteko ihan varmoja?” kysyi maalari eteisen lattian väristä. Sisustusarkkitehti ja huonekalusuunnittelija asuvat lapsineen vuonna 1934 rakennetun puutalon alakerrassa Maarianhaminassa ja sisustavat paitsi kekseliäästi myös hauskasti.
Asukkaat Sisustusarkkitehti Heidi Eklund ja huonekalusuunnittelija Josef Marnell sekä Elvis, 9, ja Billie, 7, ja Caesar-kissa.
Koti Vuonna 1934 rakennettu puutalo Maarianhaminassa. 185 neliön talosta perhe asuu 94 neliön alakerrassa.
Pieni kasvihuone, tuulessa kuivuvat lakanat ja puu täynnä kirsikoita. Punaisen aidan toisella puolella avautuu oma maailmansa. Vuonna 1934 rakennetussa puutalossa Maarianhaminan kaupungintalon kupeessa asuu kaksi sisustuksen ammattilaista, sisustusarkkitehti Heidi Eklund ja huonekalusuunnittelija Josef Marnell lastensa Elviksen ja Billien kanssa.
Pariskunta omistaa koko talon mutta asuu perheineen alakerrassa, sillä yläkerta on vuokrattu. Heidi on paljasjalkainen maarianhaminalainen, joka palasi Ahvenanmaalle 20 vuoden jälkeen. Vuodet ovat vierähtäneet Tukholmassa ja Ruotsin länsirannikolla. Josef puolestaan on kotoisin Uppsalasta. Molemmat opiskelivat Carl Malmstenin koulussa huonekalupuusepäksi.
– Rakastuimme opintomatkalla Milanon huonekalumessuilla, Heidi sanoo virnistäen.
Parin suunnitelmiin ei todellakaan kuulunut ostaa talo ja muuttaa Tukholmasta Maarianhaminaan. Mutta niin vain kävi. Talo löytyi sattumalta vuonna 2016 ja oli aluksi käytössä pääosin kesäisin mutta veti yhä enemmän puoleensa. Viisi vuotta sitten kesällä perhe muutti puutaloidylliin kokonaan.
Kodin punainen lanka on leikkisyys.
– Vaikka työskentelemme molemmat sisustuksen parissa, emme ota sitä liian vakavasti, varsinkin kun kyseessä on oma koti, Heidi sanoo. – Täällä pitää ennen kaikkea viihtyä. Lapset saavat leikkiä vapaasti ja kissa teroittaa kynsiään sohvalla.
– Luksus ja kiiltävät pinnat eivät ole meidän juttu, vaan suosimme maanläheisempää tyyliä, Josef jatkaa.
Heidi kehuu Josefin silmää sisustamiseen.
– Tavaroiden sekoittaminen on sisustamisen a ja o. Se tekee kodista kotoisan, Josef sanoo. – Meillä on vähän uutta ja paljon vanhaa. Vierastan sellaista konseptia, että remontoidaan kaikki paikat kuntoon yhtä aikaa. Siitä tulee usein liian uuden ja steriilin näköistä.
Olohuonetta lukuun ottamatta kaikki huoneet onkin remontoitu periaatteella yksi huone kerrallaan. Mutta olohuoneen tapetti sai jäädä.
– En olisi ikinä valinnut sinne medaljonkitapettia, mutta jollain ihmeen tavalla se toimii, Heidi sanoo.
”Täällä pitää ennen kaikkea viihtyä. Lapset saavat leikkiä vapaasti ja kissa teroittaa kynsiään sohvalla.”
Tilavassa eteisessä huomion kiinnittää puulattia, joka on maalattu häränverenpunaiseksi.
– Maalari kyllä kysyi toistamiseen, olemmeko ihan varmoja, ennen kuin hän rupesi hommiin, Heidi kertoo.
– Ei ole aina helppoa asua sisustusarkkitehdin kanssa, Josef sanoo. – Kun remontti oli valmis, Heidin mielestä makuuhuoneen seinien väri oli ”väärä keltainen”.
Olohuoneessa on monta katseenvangitsijaa, kuten kaksi vaaleanpunaista nojatuolia.
– Tuolit maksoivat 20 euroa kirpputorilla, ja ne tulivat kotiin laatikkopyörällä, Heidi kertoo. – Pidän paljon pinkistä. Ei ole mahdotonta, että jonain päivänä maalaamme olohuoneen katon tätimäisellä, täyteläisen pinkillä sävyllä.
Vaikka Heidi on sisustusarkkitehti, ei hän ole mikään designsnobi. Viimeisin hankinta on olohuoneen pyöreä pinkki terrazzopöytä Jotexilta.
– Se on vähän kuin kömpelö norsu keskellä huonetta, Heidi nauraa.
Ja kyllä, he käyvät myös Ikeassa. Ilse Crawfordin vuonna 2015 Ikealle suunnittelema Sinnerlig-kokoelma on Heidille rakas. Aamiaiskaappi on täynnä kokoelman lasipurkkeja ja makuuhuoneessa on korkkipenkki.
– Harmittaa, etten ostanut kokoelman seslonkia.
Heidi oli äitiyslomalla, kun Sinnerlig tuli myyntiin, ja jonotti Ikean ulkopuolella varmistaakseen, että hän saisi ostaa muutaman esineen.
Molemmat ovat tarkkoja materiaaleista. He jopa tunnustavat olevansa materiaalinörttejä. Josef pitää puusta, Heidi rakastaa terrazzoa ja linoleumia.
– Terrazzo on luonnonkiveä paljon halvempaa, ja siitä on lukuisia sävyjä, neutraalista karkinväriseen. Lisäksi terrazzo on kestävää. Sitä on käytetty Välimeren maissa satoja vuosia, Heidi sanoo.
Kun Heidi puhuu linoleumin hyvistä ominaisuuksista, kuulostaa melkein, kuin hän puhuisi perheenjäsenestä: se on kestävä, hiljainen ja lämmin. Kaiken lisäksi se on materiaalina itsekorjautuva, eli naarmut häviävät itsestään, Heidi kehuu.
”Joskus pyöräillessäni kotiin tulee kyllä mieleen, että on ihan sairasta, että tämä talo on meidän. Että saamme asua täällä.”
Seuraava projekti on puutarha. Toiveena on kesäkeittiö terassin helmaan. Pergolakin pitäisi rakentaa ja kasvihuone vanhoista ikkunoista. Heidi on se, joka haluaa aloittaa uusia projekteja, ja Josef jarruttaa.
Vaikka asunto vanhassa puutalossa onkin ihana, molemmilla on haaveena pieni rantamökki, jonka saunasta voisi pulahtaa suoraan mereen.
– Mieluummin mökki kuin tätä isompi asunto, Heidi sanoo. – Tarvitsemme yhden huoneen lisää, vierashuoneen. Mutta se ehkä järjestyy. Kellarissa on sauna ja kylpyhuone, joiden yhteyteen voisi rakentaa vierashuoneen.
– Joskus pyöräillessäni kotiin tulee kyllä mieleen, että on ihan sairasta, että tämä talo on meidän. Että saamme asua täällä, Heidi sanoo.
