
Tyyne-tädin lumoava perintömökki sai Heden ja Juhan uusperheen muuttamaan maalle – täältä ei väriä ja yllätyksiä puutu!
Oranssit samettituolit, vihreä liesi ja tiikeri seinällä! Pieni puutalo 50-luvulta tulvii yllätyksiä ja hilpeää retrotunnelmaa. Perintömökistä tuli perheelle niin rakas, että koti kaupungissa päätettiin jättää taakse.
Rakkaan paikan haluaa esitellä rakkaalle ihmiselle, mutta joskus se voi jännittää. Niin kävi Hedelle, joka halusi näyttää ostamansa vanhan perintömökin uudelle sisustusarkkitehtikumppanilleen Juhalle. Vanha talo oli alkeellisessa kunnossa ja täynnä tavaraa. Pihakin muistutti vielä viidakkoa.
Jännitys osoittautui turhaksi. Korviaan myöten häneen rakastunut Juha ihastui myös talovanhukseen ja näki siinä heti potentiaalia.
Me Hede Ravantti-Vesto, 47, on operatiivinen johtaja ja Juha Ravantti-Vesto, 53, on sisustusarkkitehti. Lapset Troy, 26, Veikko, 19, ja Penni, 18. Lisäksi afgaaninvinttikoira Jacob, azawakhit Yoda ja Bella sekä FWB-ratsuhevonen Walo. Instagramissa @hede_maria.
Mökki Vuonna 1956 rakennettu puinen 36 neliön vapaa-ajanasunto.
Missä Hattulassa Kanta-Hämeessä.

Mökillä oli jo käynnistetty siivoustyöt ja siitä haluttiin tehdä mukava kesäpaikka. Rakennus oli alkuaan kuulunut Heden isotädille Tyynelle. Tyyne asui talossa lähes satavuotiaaksi, ja hänen kuoltuaan Heden äiti peri tätinsä tilan. Isotädin koti oli ehtinyt tulla myös Hedelle tutuksi ja rakkaaksi, sillä se sijaitsee Heden lapsuusmaisemissa. Pian Hede ostikin tilan äidiltään.
Juhan tultua kuvioihin pariskunta alkoi yhdessä kunnostamaan mökkiä. Ajatuksena oli, että viisihenkinen uusperhe voisi viettää siellä mahdollisimman paljon aikaa.
Maaseudun tarjoamat ulkoilumahdollisuudet toivat tervetulleen lisän perheen arkeen, johon kuuluu lasten lisäksi isoja lemmikkejä. Kolme koiraa nauttivat täysin siemauksin aidatusta piha-alueesta.
– Ajattelimme yhdistää elämäämme Hattulan-mökin ja Helsingin-asunnon niin, että molempien työelämän painopiste olisi kuitenkin edelleen pääkaupunkiseudulla, Juha kertoo.


Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Kun Hattulan kunta laittoi mökin viereisen tontin myyntiin, Ravantti-Vestot kiinnostuivat siitä oitis. Ideana oli laajentaa pihaa naapuritontille, jotta vinttikoirat saisivat vielä suuremman tilan temmeltää.
Kunta kuitenkin edellytti, että tontille pitää rakentaa, joten Hede ja Juha alkoivat miettiä kokonaisuutta uudestaan. Pohdinnan jälkeen he päättivät rakentaa ympärivuotisesti asuttavan talon mökin naapuriin. Kiinnostus Hattulaa kohtaan oli vahvistunut mökillä vietetyn ajan myötä, ja tuloksena oli päätös muuttaa asumaan maaseudulle kokonaan.
– Emme ole katuneet päätöstä kertaakaan. Nyt saamme elää arkeamme meille merkityksellisessä paikassa, ja lapsemmekin saavat mahdollisuuden juurtua tänne. Mökki on se jalokivi, jonka kautta suhde tähän maisemaan on muotoutunut, Juha kertoo.



”Saunatuvassa hengailemme aina ennen ja jälkeen löylyjen.”Hede
Mökki toimii nyt omakotitalon pihasaunana, ja pihassa on myös palju. Sekä Hede että Juha nauttivat kuuma- ja kylmäterapiasta, ja mökin tuomat mahdollisuudet niihin tuntuvat heistä ylellisiltä.
– Elämys on parhaimmillaan, kun tähtitaivaan alla paljussa on hyinen vesi, Hede sanoo.
Kynttilät ja fiiliksen mukainen taustamusiikki tuovat lisämausteensa tunnelmaan.
– Saunatuvassa hengailemme aina ennen ja jälkeen löylyjen. Koiratkin lepäävät rennon autuaina siellä tuvan hämärässä.
Tyyne-tädin mökki on muussakin käytössä: kesäisin etenkin perheen nuoriso viettää siellä pidempiä aikoja kerrallaan. Myös mökin kesäkeittiö on silloin aktiivisessa käytössä.




Vuosien saatossa mökki on remontoitu kauttaaltaan, sisä- ja ulkopintoja myöten. Kunnostustyöt pariskunta on tehnyt pääosin itse. Remontissa on haluttu kunnioittaa talon historiaa ja vanhoja asioita, joten myös vanhat ikkunat kunnostettiin.
Ikkunaremontissa tarjoutui samalla mahdollisuus laajentaa olohuoneen ikkuna-aukkoa. Juha ja Hede asensivat entisen ikkunan paikalle patio-ovet, jotta tila tuntuisi jatkuvan sisältä ulos.
Pariskunta on mieltynyt 1950-luvun muotoiluun, joka on toiminut inspiraationa myös monissa mökin ratkaisuissa.
– Kun neliöitä on vähän, pienet detaljit ovat arvokkaita ja tuovat rakennukseen lisäarvoa. Pienessä tilassa silläkin on väliä, että jalkalistat maalataan sävy sävyyn seinän kanssa sen sijaan, että ne jätettäisiin valkoisiksi, Hede sanoo.
Myös sähkötyöt mökillä tehtiin siten, että ne istuvat ympäristöönsä: rasiat säilytettiin alkuperäisen kaltaisina, ja johdot ovat kangaspäällysteisiä ja tummia.

”Myös Tyyne-täti käytti värejä ja leikitteli niillä rohkeasti niin kuin mekin.”Juha
Sisustusta helpottaa se, että Heden ja Juhan sisustusmaku on melko yhtenevä.
– Projektimme etenevät yleensä niin, että ensin visioimme yhdessä ja sitten Juha piirtää suunnitelman puhtaaksi. Usein ideat alkavat jalostua jostain yksityiskohdasta, kuten tapetista tai kalusteesta, Hede kertoo.
Entisessä Tyyne-tädin mökissä piilee nyt hauskoja yllätyksiä.
– Olemme halunneet tuoda tilaan joitakin voimaelementtejä, kuten Catalina Estradan tiikeritapetin ja kukkakuvioita, Juha kertoo.
Visuaalinen pariskunta tekee usein löytöjä yllättävistäkin paikoista, kuten Fargo Vintagesta ja Metsänkylän navetasta.
– Jos jompikumpi bongaa jotain, josta arvelee toisen pitävän, viestimme siitä heti toiselle, ja hankinta saatetaan toteuttaa vaikka lennosta. Jos taas emme löydä etsimäämme, hankinta laitetaan jäihin, Hede kertoo.
1950-luvun muotoilusta inspiroitunut pariskunta ei arkaile käyttää värejä.
– Myös Tyyne-täti käytti värejä ja leikitteli niillä rohkeasti niin kuin mekin, Juha sanoo.
– Meitä kiehtoo hieman synkkään ja utuiseen taipuva värimaailma, joka ei kuitenkaan ole ankea. Se näkyy kaikkialla talossa.
Mökin väripaletti nimettiin leikkisästi erään artistin mukaan.
– Lulu Rougen soundi taittuu tähän maailmaan täydellisesti ja kuvaa mökin tunnelmaa.



Tyyne-tädin mökki toimi inspiraation lähteenä myös silloin, kun pariskunta valitsi naapuritontille rakentamansa päätalon materiaaleja ja värejä.
– Rakas mökki, tämä talovanhus, on kuin uuden kotimme vanha äiti, Juha kuvaa.
Siinä missä perheen omakotitalo on tekniikaltaan moderni, vanhan talon puolella kaikki on lähes yhtä askeettista kuin on aina ollut ja tulee aina olemaan: vesi kannetaan kaivosta ja pihassa on ulkokäymälä.
– Meitä viehättää tietty kotikutoisuus, asioiden askeettisuus ja hitaus, Juha sanoo.
