”Vanhempani tyhjensivät ensimmäiseen kämppääni kaikki varastonsa” – lapsuudenkodista mukaan saadut tavarat kantavat muistoja ja tunteita

”Vanhempani tyhjensivät ensimmäiseen kämppääni kaikki varastonsa” – lapsuudenkodista mukaan saadut tavarat kantavat muistoja ja tunteita
Mitä sait mukaan lapsuudenkodistasi, kun muutit omillesi? Kysyimme asiaa lukijoiltamme, ja selvisi, että useimmiten tavarat lämmittävät mieltä – varsinkin, jos niihin liittyy muistoja vuosien takaa. Mutta jäävätkö tavarat pyörimään hyödyttöminä nurkissa vai onko niistä oikeasti iloa ja hyötyä?
Julkaistu: 27.9.2018

Länsisaksalainen ompelukone ja muita kestäviä kodinkoneita

”Pienenä aina ihastelin kultaista Moccamaster-kahvinkeitintämme. Pois muuttaessa kahvinkeitin oli yllätyksekseni säästetty. Pidän sitä aarteena edelleen! Kun muutin yhteen avopuolisoni kanssa, säilöin kahvinkeittimen varastoon ja otimme käyttöön miehen keittimen. Se sopi silloin paremmin keittiön muihin välineisiin. Haaveena on, että jonain päivänä ensimmäisessä omassa kodissamme kaivan keittimen vielä esille ja käyttöön asti.”
”Sain mukaani tietysti omat muumimukit ja pyyhkeitä ynnä muuta. Sain myös mummin vanhan ompelukoneen perinnöksi. Se on valmistettu Länsi-Saksassa 1970-luvulla ja toimii yhä. Se on kelpo käyttöesine ja arvokas muisto rakkaasta mummista. Olen tehnyt sillä pöytäliinoja ja lyhennellyt housuja. On sillä ommeltu penkkariasukin.”
”Sain kotoa mukaani ruoanlaittoon liittyviä tavaroita, kuten sähkövatkaimen ja astioita. Sähkövatkain on satunnaisesti käytössä ja toiminut jo reilut 30 vuotta.”
"Mukaan saamani kodintekstiilit olivat samoja, joita oli käytetty jo kotona. Astioissa oli mukana niin itse ostettuja kuin äidin varta vasten minulle ostamia. Keittiövälineitä sain kodin kaapeista mukaani. Kiinnostavin esine lienee sähkövatkain – made in GDR (Itä-Saksa)! Se toimii yhä. Tulee käytettyä harvoin, joten en ole nähnyt syytä hankkia uutta tilalle. Muuta yhä käytössä olevaa: silitysrauta, ikkunanpesuvälineitä, sakset, leivontakulhot ja lautasia.”

Kasa parittomia kuppeja, kattiloita ja maitokannu

”Kun muutin kotoa, sain mukaani mustan Teema-astiaston: ruokalautaset, keittolautaset, kahvi- ja teekupit, teekannun ja munakupit. Astiasto on edelleen 25 vuoden jälkeen päivittäisessä käytössä ja sitä on täydennetty keltaisilla Teema-astioilla. Isä oli ostanut astiaston äidille uuteen omakotitaloon 80-luvun alussa.”
”Sain kasan parittomia kuppeja ja mattoja, jotka eivät enää sopineet vanhempieni sisustukseen. He tyhjensivät ensimmäiseen kämppääni kaikki varastonsa. Ei siinä mitään – toisen romu oli minun aarteeni. Räsymatot ovat muotia ja käytössä edelleen. Muumimukit olivat silloin arvottomia, mutta minulle tärkeitä. Nyt ne ovat arvokkaita! Mukit ovat käytössä, samaten matot ovat keittiön lattialla. Muuten ensimmäisestä asunnosta ei ole tavaroita jäljellä, sisustus on muuttunut.”
”Yhden kattilan muistan, äiti osti sen varta vasten uuteen kotiin. Kattila on edelleen käytössä yli 30 vuoden jälkeen. Sain myös kodintekstiilejä. Taisivat olla vähän kuin tupaantuliaislahja. Ensimmäinen oma kotini oli valmiiksi kalustettu vuokrayksiö, joten paljoa en sinne vienyt mukana.”
”Sain Arabian pienen maitokannun. Äitini mielestä se oli tarpeellinen nuoressa taloudessa. Kannu on ollut käytössä yli 40 vuotta ja palvelee edelleen jokapäiväisessä käytössä.”
”Sain mukaani pienen kattilan. Varmaan se oli tarpeeton vanhemmilleni ja yhdelle ihmiselle sopivan pieni. Annoin sen vuorostaan tyttärelleni, kun hän muutti pois kotoa.”
”Isäni voitti kauniin turkoosin astiaston aikoinaan pilkkikilpailuista ja sanoi jo silloin, että saan lautaset (kolme eri kokoa kuudelle henkilölle) omakseni, kun muutan kotoa. Toivoin itse ylioppilaslahjaksi saman värimaailman laseja. Vein ne mennessäni muuttaessani. Lasit olivat käytössä monia vuosia, kunnes värimakuni muuttui ja myin ne. Lautaset palautin isälleni, jolla ne ovat käytössä edelleen 15 vuotta myöhemmin.”

Isomummon rottinkiarkku ja isopapan tekemä pöytäryhmä

”Omasta huoneestani sain mukaani ne huonekalut, jotka halusin: muun muassa vanhan vuodesohvamme, ison kirjahyllyn, ja vanhan lipaston. Lisäksi sain tuoleja, astioita ja suihkuverhon. Lipasto on isoisoisäni tekemä. Vanha puinen lipasto on edelleen minulla, näin 10 vuoden jälkeenkin – eikä se ole menossa minnekään. Lisäksi suihkuverho pääsi varastosta takaisin käyttöön, kun vuokrasin hiljattain kakkoskämpän toiselta paikkakunnalta työsijaisuuden takia. Kaikesta muusta olen vuosien aikana luopunut.”
”Sain kotoa astioita, keittiö- ja siivousvälineitä, kodintekstiilejä, sängyn ja television. Sänky oli lapsuudenkodin huoneessani. Se oli juniorikokoa, mutta laverisänkynä vielä pitkään käyttökelpoinen, kun toisen päädyn irrotti pidempää patjaa varten. Laitoin sängyn kierrätykseen vasta tänä keväänä, 20 vuotta kotoa muuton jälkeen!
”Jo edesmenneeltä isomummoltani perinnöksi jäänyt rottinkiarkku on kulkenut äitini mukana vuosikymmeniä. Kun itse olin pieni lapsi, rottinkiarkku toimi lelukorinani ja leikkipaikkanani. Sittemmin äitini maalasi jo kulahtaneen ruskeanvärisen rottinkiarkun valkoiseksi, jotta se sopisi taas sisustukseemme. Noin vuosi sitten muuti kotoa ja sain arkun mukaani. Nykyään rottinkiarkku asustelee näkyvällä paikalla vaatehuoneessani. Lelut ovat vaihtuneet muun muassa peti- ja talvivaatteiksi. Iso kiitos äidilleni, ettei hän ole luopunut arkusta vaan on kantanut sitä aina mukanaan. Aion itsekin jatkaa sen kuljettamista läpi elämän.”
”Sain mukaani joitakin astioita, omat huonekaluni, keittiön pöydän ja tuolit. Keittiön pöytä ja tuolit oli haettu isäni mummolasta. Ne ovat isäni papan tekemät ja siksi niillä on valtavasti tunnearvoa. Tarkkaa valmistusvuotta ei ole tiedossa, todennäköisesti ne on tehty 40-luvulla. Pöydän laatikot olivat täynnä tavaraa. Nappeja, silmälasien linssejä, sukkapuikkoja – kaikki oli laitettu talteen. Pöytä ja tuolit ovat olleet minulla käytössä 20 vuotta, enkä ole missään vaiheessa ajatellut luopuvani niistä.”
Osaa näistä tavaroista on kuskattu mukana evakkoreissuilla.
”Sain kaikki oman huoneeni kalusteet, perityt ja muut. Samoin sain mummoni minulle kutomat matot. Kalusteeni olivat pääasiassa mummoni vanhoja: hänen aikanaan kihlajaislahjaksi saamansa yöpöytä, mummon ja ukin sänky, toiselta mummolta saatu lipasto. Osaa näistä tavaroista on kuskattu mukana evakkoreissuilla. Lipasto ja yöpöytä ovat muuttaneet mukanani toistakymmentä kertaa ja edelleen käytössä makuuhuoneessani. Mummoni minulle kutomat matot ovat nekin olleet käytössä joka kodissani, ja tulevat olemaankin.”
”Sain ruokapöydän/työpöydän. Vanhempani ostivat sen, kun olin 15-vuotias. Se oli metallijalkainen, puulevyinen neljän hengen ruokapöytä. Se toimi loistavasti koulupöytänä vielä muutonkin jälkeen, mutta kun lopulta muutimme mieheni kanssa pieneen kaksioon, siitä tuli ruokapöytä. Luovuin pöydästä, kun muutimme paikkakuntaa ja kaipasin isoa pöytää. Sillä hetkellä pöytä oli 14 vuotta vanha. Kadun luopumispäätöstä yhä.”
”Muutin suoraan yhteen avopuolison kanssa, emmekä halunneet paljoa tavaroita mukaan lapsuudenkodeistamme. Halusimme sisustaa itse. Lapsuudenkodista halusin huoneessani olleen lipaston, keittiön sinivalkoisen maustehyllyn ja punaisen puulokerikon. Yksikään tavaroista ei ole tallessa. Vain punaista puulokerikkoa kaipaan edelleen, sillä se oli meillä jo ennen syntymääni.”
Luovuin pöydästä, kun muutimme paikkakuntaa ja kaipasin isoa pöytää. Kadun luopumispäätöstä yhä.
”Muutin toiselle paikkakunnalle, joten isojen tavaroiden henkilöautolla roudaamisen sijaan ne ostettiin uudesta kotikaupungista. Sain mukaani koululaispöydän, joka kyllä kulki useassa muutossa, ja sahasin sitä kulmamalliksi ja maalailin. Nyt pöytää ei enää ole, mutta pöydän alle kuulunut rullalipasto on edelleen uuden työpöydän alla.”
”Sain mukaani klaffikantisen kirjoituslipaston. Lipasto oli yläaste- ja lukioaikoinani kirjoituspöytäni ja säilytin sen laatikoissa kaikkea itselleni tärkeää. Alun perin lipasto oli isäni koulupöytänä 1950-luvulla. 1970-luvulla minulle tullessa se oli kirkkaan keltainen. Sittemmin maalasimme sen aviomieheni kanssa valkoiseksi, sisäpuoli on vaalean sininen. Sisällä olevan pikkulaatikon jätin kirkkaan keltaiseksi auringonpilkuksi ja muistoksi lipastoni villimmistä ajoista. Nykyään lipasto on käsityöhuoneessani, ja säilytän sen laatikoissa ja klaffin takana piilossa yhtä sun toista askartelutarviketta.”

Isän tekemä shakkisetti, kuparipannu ja Snoopy-herätyskello

”Muutin pois kotoa 16-vuotiaana opiskelemaan taidelukioon. Vanhempani antoivat mukaani perheemme pianon, koska olin sen ahkerin käyttäjä. Isäni jaksoi aina tulla siirtämään pianon kesäksi takaisin lapsuudenkotiini, jotta voisin kesäisinkin kotiseudullani ollessani soittaa. Piano ei ole enää minulla, vaan se on veljelläni.”
”Isovanhemmillani oli aikoinaan pieni mattokutomo, jonka mattoja äitini ja isäni olivat saaneet. Meillä oli mattoja paljon, ja minä sain niitä mukaani kotoa muuttaessani. Silloin tällöin ovat vielä lattialla.”
Äitini tahtoi turhasta tavarasta eroon.
”Aterimia, taikinakulhoja, desimittoja, paistinlastoja, sängyn, Muumi-lautassetin ja aterimet, kastekakun figuurin, shakkilaudan. Äitini tahtoi turhasta tavarasta eroon. Muumi-ateriasetin sain mukaan, koska olin käyttänyt sitä lapsena ja äitini oli säästänyt sen minun lapsilleni, samoin kastekakun figuurin. Isältäni sain muistoksi hänen tekemänsä shakkisetin. Osa äitini antamista keittiötavaroista on vielä käytössä.”
”Kuparipannun. Äiti halusi että saan sen muistoksi hänen kodistaan Savosta. Pannu on uunin päällä paraatipaikalla. Kiillottelen sitä joskus, mutta ajanpatina saa näkyä.”
”Äitini on itse kutonut tai virkannut kaikki saamani patalaput, muutaman pöytäliinan ja pitkän verhokapan. Arvostan äitini käsitöitä, sillä ne on nättejä ja taidolla tehtyjä. Patalaput ovat kovassa käytössä.”
”En varmasti olisi saanut kotoani ilmaiseksi mitään, elleivät isovanhempani olisi olleet käymässä muuttopäivänä. Isovanhemmiltani sain astioita ja liinavaatteita. Osan olen laittanut säilöön tulevia sukupolvia varten, Arabian astiat ovat ahkerassa käytössä vielä tänäänkin. Mummolta ja papalta saadut tavarat ovat käytössä edelleen. Ainoastaan käsin virkatut pitsit olen säilönyt tytärtäni varten 'kapiokirstuun', jonka löysin lähikirppikseltä muutama kuukausi sitten.”
”Sain mukaani pienen vasaran ja ruuvimeisselin. Pienen vasaran sain äidiltäni. Se on sopivan kevyt käytettäväksi mutta kuitenkin tarpeeksi painava pieniin nikkarointeihin, kuten taulujen kiinnittämiseen. Topakka yksinhuoltajaäitini antoi sen, ettei aina tarvitse pyytää miesten apua, vaan pärjään itsekin. Lapsuudenkodissani olimme molemmat sitä käyttäneet. Vasara ja meisseli ovat käytössä edelleen. Isäni on jo kauan sitten edesmennyt, mutta muistan häntä lämmöllä aina, kun johonkin tarvitaan ruuvimeisseliä.”
”Muutin kotoa yksiöön 16-vuotiaana. Otin mukaani oman tyynyn, peiton ja liinavaatteet. Peitto ja liinavaatteet on vieläkin käytössä, omalla pojallani. Tyyny on vaihdettu uuteen, jo useamman kerran!”
Kello on edelleen yöpöydälläni ja käytössä – ehkä symbolina siitä, että kaikki mitä olen elämässäni saanut, olen itse ansainnut.
”Sain mukaani vain omat vaatteeni ja herätyskellon, jonka olin saanut 11-vuotislahjaksi. Kellotaulussa on skeittaava Snoopy. Herätyskello oli varmaan niin lapsellisen näköinen, ettei sille olisi ollut mitään paikkaa lapsuudenkodissani. Olin kahdesta sisaruksesta nuorempi ja meistä siis viimeinen kotoa lähtijä. Kello on edelleen yöpöydälläni ja käytössä – ehkä symbolina siitä, että kaikki mitä olen elämässäni saanut, olen itse ansainnut. Kotoa lähtemisestä on 25 vuotta aikaa.”
”Sain mukaani äidin kutoman, raidallisen maton. Raidoissa näkyi tuttujen vaatteiden raitoja. Myöhemmin matto oli käytössä tyttäreni kodissa. Kun se kului, tytär teki siitä pienen kynnysmaton ja antoi sen sen minulle joululahjaksi. Matto on edelleen käytössä.”

Mitä sinä sait mukaasi lapsuudenkodistasi? Jaa kommenteissa oma tarinasi!

Kommentoi »