Meidän Talo

”Puhkuin intoa ja aloin heti hommiin!” – Harri jahtasi vanhaa puusepänverstasta vuosia ennen kuin unelma toteutui



”Puhkuin intoa ja aloin heti hommiin!” – Harri jahtasi vanhaa puusepänverstasta vuosia ennen kuin unelma toteutui

Tuhatneliöisen teollisuuskiinteistön remonttia ohjasi tarkka visio, jossa tärkeintä olivat loft-henkisyys, vanhojen autojen harrastus ja 1950-luvulla rakennetun talon historia.
Teksti Tanja Hakala
Kuvat Johanna Lehtinen

Harri Höglund on palannut kiireellä kotiin. Hän asuu osan viikosta puolisonsa Marjon kanssa Helsingissä, josta ajeli Nakkilaan Verstaalleen vuoden 1967 Chevrolet Camarolla. Autot ovat miehen rakas harrastus, ja Verstas kahdesta kodista se tärkeämpi.

Verstas kirjoitetaan isolla siksi, että tämä paikka on Harrille vuosikymmenten unelma.

– Katselin tätä rakennusta pitkään tuolta vastapäätä, Harri viittaa tien yli naapurissa olevaan toiseen tehdasrakennukseen.

– Se on tullut minulle siis hyvin tutuksi.

Tiilimuurattu entinen sahan höyläämö ja verstas rakennettiin vuosina 1950–52. Höglundien koti sijaitsee Verstaan ylimmässä kerroksessa, jossa on remontoitua asuintilaa tällä hetkellä noin 330 neliömetriä. Kaksi alempaa kerrosta on toistaiseksi varasto- ja pajakäytössä.

Hinta hidasti kauppoja

Parikymmentä vuotta sitten Harri rakensi perheelleen talon Nakkilan keskustaan. Harrin silloinen perheyhtiö Lardella osti sahan Nakkilan Pyssykankaalta, nykyisen kodin vierestä.

– Olisin voinut ostaa tämän paikan heti, mutta emme päässeet hinnasta yhteisymmärrykseen rakennuksen omistajan kanssa.

Kiinteistö on alun perin Lammisen sahan verstas ja höyläämö, joka valmistui vuonna 1952. Tiloissa on toiminut aikanaan myös silloinen Harjavalta Oy, nykyinen Puustelli.

Erottuaan Harri asui neljän lapsensa kanssa välillä Järvenpäässä, mutta ajatus paluusta Nakkilaan jäi kaihertamaan sydämen pohjaan. Kun lapset olivat muuttaneet pesästä, Harri päätti vuonna 2016 palata Satakuntaan, Poriin. Sieltä hän kulki töihin Nakkilaan.

Kunnes saha-alueen omistanut Hannu Lamminen tuli kysymään, ostaisiko Harri Verstaan nyt. Tällä kertaa miehet pääsivät hinnasta sopuun.

– Puhkuin intoa ja aloin heti hommiin! Vihdoin unelmani oli käymässä toteen.

Talon toisessa päädyssä olevat makuuhuoneet ja sauna erotettiin valtavasta keittiön ja oleskelutilan muodostamasta alueesta väliseinällä, johon asennettiin keittiön kaapit.

Tuhat neliötä täynnä tavaraa

Aivan ensimmäiseksi kiinteistö piti tyhjentaa vuosikymmenten aikana kertyneestä tavarasta. Harri auttoi Hannua myymään koneita ja laitteita pois, ja ostajia tuli ympäri Suomen.

Ylimpään kerrokseen raivattiin tila asunnolle ja keskimmäiseen varasto Harrin jenkkiautoharrastusta varten. Pohjakerrokseen jäi historiaa huokuva paja, jossa Hannu Lammisen veli, 87-vuotias Olli Lamminen, yhä työskentelee.

– Teimme sopimuksen, että hän saa jäädä, kunhan piha talon takaa putsataan romusta. Se on kesän projekti, Harri naurahtaa.

Ylin kerros remontoitiin asunnoksi puolessa vuodessa. Seinät hiekkapuhallettiin parissa päivässä alkuperäiseen kuntoonsa. Valkoisen kerroksen alta alkoi nopeasti pilkottaa punatiili. Lattian hiomiseen ja käsittelyyn kului kaksi viikkoa. Puserrus kannatti, sillä yhdessä punatiilen kanssa alkuperäinen lattia on iso osa autenttista tunnelmaa.

Arkkitehti Kirsti Kanerva piirsi suunnitelmat tilanjaosta. Vaikka Harri halusi avaraa loft-henkeä, makuuhuoneitakin tarvittiin. Nyt sisäänkäynnin lähellä on kaksi vierashuonetta ja toisella puolen käytävää saunatilat. Loppu on yhtä suurta tilaa, joka on jaettu nerokkaasti keittiön kalusteseinällä. Se kätkee taakseen wc:n suihkuineen, vaatehuoneen ja makuuhuoneen. Uudet väliseinät on verhoiltu aidosta tiilestä leikatulla laatalla, joten ne sulautuvat huomaamattomasti vanhaan.

Rakennustöistä vastasi Harrin luottomies Tuomas Laine. Harri oli remontin aikana apuna mahdollisuuksien mukaan. Sisustussuunnittelija Riia Rauhala oli myös isona apuna.

– Minulla oli tarkka visio, johon sekoittuivat loft-henkisyys, autoharrastuksestani kumpuava maailma sekä tietysti tämän paikan oma historia, Harri sanoo.

Muutos teollisuushallista loft-kodiksi on huikea. Harvalla on kodissaan jättimäinen puruimuri 1950-luvulta, mutta Harri halusi ehdottomasti jättää sen oleskelutilan kattoon muistuttamaan rakennuksen historiasta.

Rauhaa ja kylätunnelmaa

Harri ja Marjo ovat vastikään menneet naimisiin, mutta heillä molemmilla on omat kodit. Marjo työskentelee Helsingissä Fiskarsilla ja asuu Ullanlinnassa. Vastavihityille ratkaisu on täysin luonnollinen.

– Meidän rakkautemme on niin luja, ettei etäisyys sitä riko. Kahden toimeliaan, sitoutuneen ja rakastuneen ihmisen arkea ei muutaman päivän ero haittaa. Suhteessa säilyy koko ajan ihana kaipuu, Harri sanoo.

Marjo viestittää viihtyvänsä Verstaalla hyvin.

– On ihanaa välillä päästä kaupungin hälinästä Nakkilan-kotiin, luonnonrauhan keskelle ja aitoon kylätunnelmaan.

Kylätunnelmasta kertoo Harrin tiheään pirisevä puhelinkin. Naapurin rouva siellä soittaa, koska on ollut huolissaan Harrin täydestä postilaatikosta ja tyhjennellyt sitä.

– Juuri tämän vuoksi rakastan asua täällä: ihmiset pitävät toisistaan huolta ja ovat hyvällä tavalla kiinnostuneita, Harri sanoo.

Suuressa asunnossa makuutilatkin ovat avarat. Tiililaatoilla päällystetyn seinän takana on keittiö. Makuuhuoneet erotettiin muusta tilasta väliseinillä. Makuutilat tulivat heti sisäänkäynnin viereen. Osa tiiliseinistä on maalattu valkoiseksi. Sängyn taustan rouhea seinä luo kontrastia. Pukkilan 1950-lukua henkivät laatat sopivat upeasti kodin tunnelmaan. Pesutilat on sisustettu linjakkaasti rennolla retrotyylillä.

Ohikulkijat kolkuttelevat ovella

Verstas on vaikuttava näky kylätien varrella. Ei siis ihme, että ajoittain sen pihalle pysähtyy ohikulkijoita, jotka pyytävät lupaa kurkistaa sisään. Usein he ovat sahalla työskennelleitä miehiä, vanhempia herroja nykyään. Ja kyllähän Harri ovensa avaa, mielellään.

– Olen sillä tavalla tästä paikasta ylpeä, että kutsun heidät ilolla sisään. Minusta on mieletöntä kuunnella näiden ihmisten tarinoita. He ovat tehneet merkittävän työuransa kodissani.

Verstaan tarina saattaa saada tulevaisuudessa jälleen uuden käänteen. Harri haaveilee jäävänsä työelämästä pois kenties jo viiden vuoden kuluttua. Silloin hän voisi aina välillä laskeutua raput alas keskikerrokseen ja tervehtiä aamupalalle tulleita yöpyjiä. Hänen pyörittämänsä bed & breakfast -paikka houkuttelisi matkailijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta.

Tämän lisäksi Harri on suunnitellut juhlatilaa.

– Hannulla on todella makea rakennus tässä tontilla, ja siitä saisi upean paikan juhlille.

Seuraavaksi Harri ja Marjo teettävät sisäänkäynnin viereen suuren teräsrakenteisen terassin, jonka alle saa sopivasti paikat kahdelle autolle. Noin neljän metrin korkeudesta avautuu kauniit näkymät lähipeltojen yli.

– Toivon, että tästä tulee yhdistetty koti ja eläkepäivien harrastus, haaste ja elämän suola.

Tulevasta asunnosta piti ensin viedä pois hirvittävä määrä tavaraa. Rakennuksessa oli sähköt, mutta vesi- ja viemäriputket piti vetää tuleviin asuintiloihin. Vanhojen seinien hiekkapuhaltaminen paljasti alta hienosti säilyneet vanhat tiilet. Alkuperäiset ulkoseinän punatiilet (oik.) ja uudet aidoista tiilistä leikatut laatat istuvat hienosti yhteen. Harri kokeili erilaisia työvälineitä, joilla hän viimeisteli tiililaatoilla päällystetyt väliseinät. Kaikkiaan väliseiniin kului lähes 3 000 Wienerbergin Pastorale -tiilaatta Höglundit ovat iskeneet silmänsä myös kotinsa naapurissa olevaan vanhaan teollisuuskiinteistöön.
Julkaistu: 17.8.2018