Pienissä neliöissä viihtyy varsin hyvin, kun kodin toiminnot on mietitty huolellisesti. Hanna Bondfolk, 30, ja Akseli Rosqvist, 31, oivalsivat tämän remontoidessaan ensimmäistä omistusasuntoaan. Heidän käsissään kulahtaneesta käpyläläiskaksiosta kuoriutui tunnelmallinen kokonaisuus, jossa yksityiskohdat lasitaiteeesta kierrätyshuonekaluihin nousevat kauniisti esille.
Kodissa on kaksi huonetta ja keittiö, neliöitä on 38.
Hanna, etsitte isompaa kotia, miten päädyitte tähän?
Tavoitteemme oli löytää yli 40 neliön asunto. Akseli bongasi tämän asunnon netistä, mutta ensimmäinen ajatukseni oli, ettemme missään nimessä voi muuttaa suunniteltua pienempään asuntoon.
Pääni kääntyi ensinäytössä, vaikka kämppä oli suorastaan karmeassa kunnossa. Sisustusalan ihmisenä ymmärsin kodin potentiaalin: kun käyttäisimme neliöt fiksusti, saisimme asunnon pohjan toimimaan arjessa. Turusta kotoisin oleva Akseli taisi ensimmäisenä kiinnittää huomionsa edellisen asukkaan keräilemään Turku-kamaan. Ehkä hän piti sitä jonkinlaisena merkkinä.
Miten olette remontoineet kotia?
Ensitöiksemme päätimme maalata kalkkimaalilla kaikki kodin seinät. Akseli oivalsi, että meidän kannattaa asentaa makuuhuoneessa kaapistot päätyseinälle sängyn kehysteeksi. Näin saimme hyödynnettyä sellaista seinätilaa, joka jää usein turhaksi. Ratkaisu on syvyydeltään vain 40 senttimetriä ja saa huoneen vaikuttamaan isommalta.
Pintaremontin jälkeen pidimme taukoa, sillä halusin nähdä, millaisia muita asumisen tarpeita meillä herää. Kun koronakevät koitti, jäimme molemmat etätöihin. Yllättävä elämänvaihe herätti pohtimaan, miten ihmeessä mahdumme olemaan täällä ympäri vuorokauden, päivästä toiseen.
Jatkoimme remonttia asentamalla makuuhuoneeseen liukuoven, joka erottaa asunnon tiloja toisistaan ja antaa rauhaa työntekoon ja soittoharrastuksiin. Sitten aloimme työstää keittiösuunnitelmia.
Keittiöstä tuli varsin toimiva, millainen projekti se oli?
Keittiö oli tyyliltään vanhentunut, esimerkiksi ikkunan eteen oli laitettu astianpesukone. Sain miettiä toiminnallisuutta pitkään ja hartaasti. Valitsin tilaan kahden levyn lieden ja pienen altaan ja hankkiuduin eroon mikroaaltouunista. Päänvaivaa aiheutti eniten se, mihin jääkaappi, siivouskaappi ja kierrätyspiste mahtuvat.
Akseli rakastaa ruoanlaittoa, joten kokkailulle oli tärkeää saada toimivat tilat.
Piirsin varmaankin 20–30 versiota keittiöstä, ja lopulta päätin sijoittaa isot kalusteet olohuoneen puolelle. Rakensimme kaapiston, joka on osa keittiötä, mutta jää ikään kuin huomaamattomaksi.
Ratkaisu mahdollisti sen, että saimme enemmän tilaa kokkailuun. Lisäksi meillä on nyt helppo pitää järjestystä yllä.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Tyylini perustuu yksinkertaisesti siihen, että keräilen asioita, joista pidän tai jotka ovat minulle tärkeitä. Yritän olla jännittämättä liikaa, sopivatko kaikki täydellisesti yhteen.
Koti on minulle eräänlainen laboratorio, jossa voin kokeilla, erehtyä ja onnistua. Oman kodin sisustajana olen kenties vähän anarkisti, mutta työssä sisustusarkkitehtina roolini on tietysti toinen.
Uskon esineiden pitkäikäisyyteen. Meillä on paljon käytettynä hankittuja tai suvulta perittyjä huonekaluja. Myös uutena ostetut tavarat ostamme sillä ajatuksella, että ne seuraavat meitä pitkään.
Tässä kodissa olen erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuimme saamaan pieneen tilaan kaikki tärkeimmät toiminnot. Olen oivaltanut, että ihminen ei välttämättä tarvitse paljon tilaa ympärilleen ollakseen arjessa onnellinen. Näinkin pärjää mainiosti.
Millaista arkea vietätte kotona?
Arkisin meillä soi musiikki, yleensä jazz tai soul. Lisäksi Akseli soittaa klassista kitaraa ja itse soitan viulua.
Tykkäämme löhöillä sohvalla, katsoa televisiota ja tavata ystäviä. Kerrankin meillä oli yökylässä neljä kaveria ja hyvin mahduimme!
Vaikka asumme Helsingin kantakaupungissa, ei se tunnu siltä. Käpylässä on rauhallista ja tyyntä. Pihoja yhdistävät kävelypolut ja alueella on runsaasti puustoa ja jylhiä kallioita. Käymme säännöllisesti iltakävelyillä kotikulmilla ja inspiroiduimme kauniista asuinympäristöstä.
