
Koti kuin kukkaketo! Hanne Valtarilla on yli 60 viherkasvia ja kasvitapetit – ”Juttelen kasveille ja uskon, että ne voivat silloin paremmin”
Lähiömutsi-tilistään tutun Hanne Valtarin perheelle Helsingin Herttoniemessä tärkeimpiä ovat meri, metro ja metsä – ja naapurit, joiden takia muutto ei tule kyseeseen. Kodin keittiössä on 1950-luvun henkeen tehdyt kaapit ja matto, jonka Peppi Pitkätossu valitsisi.

Viestintäalan yrittäjä Hanne Valtari, 40, asuu puolison ja 8- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa kerrostalokodissa Helsingin Herttoniemessä. Koti on vuonna 1955 valmistuneessa talossa, ja siinä on olohuone, keittiö, kolme makuuhuonetta, kylpyhuone, wc ja parveke, yhteensä 83 neliötä.
Hanne, kerro kotinne viherkasveista. Haaveiletko vielä jostain kasvista?
Lapsena hoidin kasveja ja kukkia mummini kanssa. Omassa kodissani aloin hiljalleen haalia itselleni samoja kasveja, joita muistan olleen hänelläkin. Kasvit tuovat kodikkuutta, väriä ja rauhoittavan tunnelman. Hankin kasvit usein pistokkaina ystäviltä, tuttavilta ja perheeltäni. Arvostan lähikasveja enkä halua kotiini sellaisia, joita on tuotu maapallon toiselta puolelta epämääräisistä oloista.
Puhelimeni muistiossa on haavelista lajikkeista, joita vielä toivon. Tällä hetkellä haluaisin löytää vanhanajan saippualta tuoksuvan Duchnesse de Nemours -pionin.

Makuuhuoneissa ja olohuoneen kaikilla seinillä on rehevä kasviaiheinen tapetti. Ne tuovat kotiin väriä ja elämää.


Miten paljon kasviharrastus vie aikaa?
Kesäisin se tuntuu välillä puolipäivätyöltä. Jos saan tehdä kastelukierroksen ajan kanssa, on ihanaa fiilistellä kasvien kasvua. Aina silloin tällöin juttelen kasveille ja uskon, että ne voivat silloin paremmin. Multien vaihtaminen vie keväisin koko viikonlopun. Haemme laatikkopyörällä mullat, teen hommia aamusta iltaan ja koko koti on täynnä sotkua. Joka kerta mietin, etten enää koskaan tee sitä uudelleen.




Hanne, olet maanviljelijöiden tytär ja viettänyt lapsuutesi maalla. Mikä on lähiöasumisessa parasta?
Herttoniemessä lapseni ovat saaneet haaveilemani kaupunkilapsuuden. He kipittävät ylä- ja alakertaan sukkasillaan, ja ovikellomme soi välillä ärsyttävyyteen asti. Lähes aina pihalla on jokin peli tai leikki käynnissä. Talon lapsilla on yhteinen kepparitalli, grillailemme naapureiden kanssa ja hoidamme lavakauluspuutarhaa ja perennapenkkiä. Naapurit ovat isoin syy siihen, ettemme varmaan koskaan voi muuttaa täältä. He ovat tukemme ja turvamme, valmiita auttamaan milloin vain.




Miten vietätte aikaa teillä?
Meillä käy lähes joka viikko kavereita yökylässä, niin lapsia kuin aikuisiakin. Patjoja ja lakanoita löytyy isolle porukalle. Käymme taloyhtiön saunavuorossa, katsomme leffoja ja syömme iltapalaa. Sunnuntaisin nautimme runsaan aamiaisen, jolle lapset toivovat aina purkkikroissantteja ja Nutellaa. Itse nautin hitaasti haudutetusta puurosta marjoilla ja itse tehdyllä hillolla. Aamiaisen jälkeen valumme sohvalle isoon läjään, varpaat kietoutuneina toisiinsa.

