Meidän Mökki

Hanna ja Antti löysivät kauan kaivatun kesäpaikan hevosten ja peltomaiseman keskeltä – ”Maaseudun idylli tuntui heti hypyltä lapsuuden mummolaan”

Hanna ja Antti löysivät kauan kaivatun kesäpaikan hevosten ja peltomaiseman keskeltä – ”Maaseudun idylli tuntui heti hypyltä lapsuuden mummolaan”
Hanna Kari ja Antti Ainamo löysivät hiekkatien päästä mummonmökin, jossa hiljaisuuden rikkoo vain hevosten hirnunta. Mökin kierrätyshenkinen sisustus koostuu vahvoista väreistä ja kuoseista sekä elämää nähneistä huonekaluista.
Julkaistu: 18.5.2021
Vuonna 1950 rakennetussa lautamökissä on 50 neliötä ja parvi. Pihapiirissä on aitta, sauna ja liiteri. Hanna on raivannut puutarhaa ja poistanut sieltä villiintyneitä kasveja, mutta niityllä kaikkien kukkien annetaan kukkia. Mökin viereinen niitty täyttyy luonnonkukista, joita perhe kerää surutta lasipurkkeihin ja maljakoihin.
Parkkosesta kantautuu ruohonleikkurin ääni. Se tarkoittaa, että Hanna on jo mökillä. Suuri nurmipiha on päässyt röyhähtämään sillä aikaa, kun perhe on viipynyt Helsingin-kodissaan. Niin mukavalta kuin ruoho tuntuukin paljaissa varpaissa, sen vuoksi on myös pyyhittävä hikipisaroita.
Hanna ja Antti ovat keksineet pitkään mökkimatkaan helpotuksen: perhe hyppää Helsingistä ensin junan kyytiin, ja Oriveden asemalta matka mökille jatkuu autolla. Menopeli odottaa heitä aseman parkkipaikalla. Parasta on, että osa perheestä voi tulla junalla perässä ja liittyä mökkiseurueeseen myöhemmin.
– Arki on hektistä, ja töihin liittyy paljon matkustelua. Mökillä haluamme pysähtyä, ja siksi autoilun sijaan matkustamme mieluummin junalla, Hanna kertoo.
Hanna on maalannut uudelleen vanhat keittiökalusteet. Keittiön ja oleskelutilan erottaa kevyt puuverho. Alakerta jakautuu sen avulla ilman ahtauden tunnetta.
Keittiö uudistui uusilla kuoseilla. Sopiva sävymaailma löytyi Pihlgren & Ritolan Hyasintti-tapetista. Lattialaudat saivat taivaansinisen maalipinnan.
Hannan mummon kaappi on keittiössä paraatipaikalla. Ovien takana mummo säilytti kahvipapuja. Perinne jatkuu.
Vanhat emaliastiat ovat päivittäisessä käytössä. Espresso tehdään mutteripannussa ja tee sinisessä emalipannussa.
Parkkoseksi nimetty tila löytyi eräänä kesänä perheen ajellessa lomalla ympäri Pirkanmaata. Kesäpaikkaa oli etsitty pitkään. Päätöstä oli viivyttänyt osittainen muutto Tallinnaan Antin työn vuoksi.
Rantapaikkojen ja siirtolapuutarhamökkien hinnat kipusivat liian korkealle, joten vaihtoehdoksi jäi kuivan maan mökki. Hiljaisuutta kaipasivat kaikki. Kesäpäivän ajomatkalla perhe ohitti ratsutilan ja päätyi tien päähän, jossa sijaitsi pikkuriikkinen mökki puutarhan keskellä. Kyltissä kerrottiin sen olevan myytävänä.
– Hevoset, pellot, puutarha ja maaseudun kesäidylli tuntuivat heti hypyltä lapsuuden mielenmaisemaan, mummolaan. Molemmat tytöt rakastavat hevosia, joten viereinen ratsutila vaikutti päätöksentekoon mökin hankkimisesta, Hanna muistelee.
Lumi soittaa Olavi Virtaa grammarilla, joka on nostettu liiterin katon alle.
Valitsen aina vanhan, jos se on mahdollista. Käytetyssä on usein enemmän pehmeyttä, ja elämä saa näkyä esineissä.
Päärakennus on rakennettu sotien jälkeen. Se on ollut vuosien varrella sekä vaarinmökki että mummonmökki. Tilalla on yhä navetan ja vanhojen rakennusten maatuneita raunioita. Hanna ja Antti ovat pintaremontoineet taloa ja käsitelleet saunan pintoja uudelleen. Kunnostus on tehty kevyellä budjetilla.
– Keittiöön lisäsimme kamiinan lämmönlähteeksi. Muutoin mökin ilme muokattiin maalaten ja tapetoiden, Hanna kertoo.
Hanna vaihtoi jo lapsena uudet lelut vanhoihin ja pukeutui käytettyihin mekkoihin. Hän ilmoitti muuttavansa isona vanhaan taloon. Ajatus on kantanut siitä asti.
Mökki on sisustettu kierrätyshenkiseksi. Väripaletti on vahva. Sisustajana Hanna suosii elämää nähneitä, mukavaksi hioutuneita huonekaluja ja sympaattisia esineitä.
– Valitsen aina vanhan, jos se on mahdollista. Käytetyssä on usein enemmän pehmeyttä, ja elämä saa näkyä esineissä. Mökkiinkin palauttaisin alkuperäiset ikkunat takaisin, jos se vain olisi mahdollista.
Oleskelutilassa on kaikki tarpeellinen. Perinteinen sivustalevitettävä on päivällä sohva ja yöllä sänky. Mökin sisustuksessa viehättävät elämää nähneet kalusteet ja yksityiskohdat, kuten koulutaulut ja -kartat.
Säilytysongelmiin on käytetty näyttäviä ratkaisuja. Oleskelutilan pöytänä on vanha Alkon pullonkuljetuslaatikko.
Mökin esineet ovat kulkeneet Hannan mukana elämän eri vaiheissa. Osa niistä on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Paneelipintoja haluttiin jättää entiselleen, eikä niiden pintaan ole vedetty maalia.
Paikassa parasta ovat maaseudun rauha ja yksinkertainen elämänmeno. Kaupungin kiire jää taakse, kun keskittyy ruoanlaittoon ja huolehtii lämmittämisestä. On aikaa lukea ja uppoutua puutarhatöihin.
Luonto hämmästyttää kaupunkilaisia yhä uudelleen runsaudellaan. Kauriit, jänikset, kurjet ja ketut ovat tuttuja vieraita. Aivan mökin vieressä laiduntavia hevosia he käyvät tervehtimässä joka päivä. Hirnuminen kuuluu pellolta mökille asti.
– Tyttöjen suosikkeja ovat hevostilan suurin ja sympaattisin hevonen Rico sekä Kerttu. Minun ja Antin sydämen ovat vieneet taas Vilma ja Bertta. Meillä mökillä hevostellaan usein, Hanna kertoo ja nauraa.
Lumi viettää kesäpäiviä tallilla ja ratsastamassa. Perhe käy tervehtimässä hevosia ainakin kerran päivässä.
Parhaita mökkihetkiä ovat poutaiset päivät, jotka vietetään ulkona. Mökin ovi on auki, ja ruokailu siirtyy ulos. Grammari on nostettu liiterin katon alle, ja rahiseva ääni täyttää maalaismaiseman. Hanna ja Antti kuuntelevat Olavi Virtaa, Metrotyttöjä, Édith Piafia ja Louis Armstrongia. Pihalla otetaan tanssiaskelia ruoanlaiton lomassa. Niitä ehtii ottaa muutaman nuotiogrillin lämmetessä.
– Antilla on varma mökkiruokatoive, joka ei muutu: jos tarjolla on salaattia ja lehtipihviä, miehen hymy on taattu. Kaupungissa kaipaamme myös paikallisen savustamon, Henten perinnesavukalan, kaloja. Ne vievät kielen mennessään, Hanna kertoo.
Koska oma ranta puuttuu, perhe suuntaa uintireissuille läheiselle Nihuan rannalle. Hiekkatietä puikkelehtivan auton perässä nouseva tomupilvi on helteillä huimaava. Antti kurvailee mutkissa tottuneella otteella, ja uintiporukalla on hymy korvissa. Rannalle tehdään leiri retkipeitteistä. Lumi on uimahyppymestareista rohkein.
– Kauppareissu on samalla uintireissu ja jäätelöreissu. Oman laiturin puuttuminen ei haittaa, sillä kesäpäivän kohokohta on retki rannalle, Hanna sanoo.
Hanna on sävyttänyt saunan seinät tummalla saunavahalla.
Ulkopuolista remonttiapua on käytetty vähän. Puuseppä rakensi talon ulkoportaan Hannan suunnitelmista. Hannan lempivärit ovat puna- ja keltamulta. Sävyt kuuluvat vain mökille.
Pihasaunalle tulee raikas vesi suoraan kaivosta. Saunan tummanpuhuvat seinät Hanna on sävyttänyt saunavahalla. Ikkunoista avautuu näkymä puutarhaan ja pelloille.
– Sauna kruunaa päivän, ihan jokaisen. Linnut pitävät huolen konsertista. Välillä on hiljaista – täällä sen voi kuulla, kaupungissa ei, Hanna kiteyttää.
Kun on aika vetäytyä sisälle, perhe sytyttelee kynttilät ja kaivaa esiin Afrikan tähden tai shakkilaudan. Gramofoni soittaa taustalla tuttuja sävelmiä. Pienessä mökissä perhe on tiiviisti yhdessä, siitä pitävät neliötkin huolen.
Ihastuitko Hannan ja Karin kesäpaikkaan? Kurkkaa myös nämä punaiset mummonmökit!
Pieni ja punainen mummonmökki näytti ilta-auringossa juuri niin idylliseltä kuin Senja oli haaveillut. Ostopäätös tehtiinkin täysin tunteella.
Hiekkatien varrella odottaa kesäidylli parhaimmillaan. Vuosien varrella Seppo ja Hannele ovat ehtineet remontoida mansardikattoisen torppansa lattiasta kattoon.
Punaisesta mummonmökistä huokuva rauha hurmasi Saksassa asuvan Mirjamin. Suomen-lomat ovat kaivattuja hengähdyshetkiä stressaavasta työstä.
Helenan ja Jarin huvikummussa mökkeillään boheemiin tyyliin. Sisustuksessa leikitellään väreillä, radiosta raikaa musiikki ja kaapista löytyy aina kuohuviiniä ystäville.
1 kommentti