Hanna ja Juho löysivät unelmiensa kodin saaristomaisemista – ”Koti on ennen kaikkea tunne siitä, että on perillä”

Hanna ja Juho Lindberg tiesivät mihin ryhtyivät, kun he ostivat 1970-luvun paritalohuoneiston Paraisilta komeista saaristomaisemista.

Edes tiedossa ollut peruskorjausta lähentelevä urakka ei pelottanut kumpaakaan.

– Olemme vieneet yhdessä läpi viisi isoa remonttiprojektia matkallamme kohti sitä oikeaa kotia. Olemme asuneet kerrostaloissa, rivitalossa ja remontoineet yhden suojellun 1700-luvun hirsitalonkin. Vasta nyt tuntuu siltä, että etsiminen on päättynyt, Juho kertoo.

Tiilirakenteinen, bungalow-tyyppinen talo suorastaan kutsui Hannaa ja Juhoa luokseen. He remontoivat oman puoliskonsa korostaen sen vähäeleistä ja järkevää arkkitehtuuria sekä laadukkaita pintamateriaaleja.

Juho: Muutimme Raumalta Turkuun vuonna 2014 ja aloimme etsiä joko omakotitaloa tai tonttia. Reilun vuoden ajan vietimme vapaa-ajat uutta kotia etsien. Joissain taloissa hinta ja laatu eivät kohdanneet, ja siellä missä ne kohtasivat, maisema ei ollut mieleemme.

Viime keväänä, kun olimme melkein luovuttamassa, laajensimme hakualuetta Paraisten suuntaan. Yhtenä sunnuntaina pakkasimme lapset autoon ja lähdimme ajelulle Valoniemen uudisrakennusalueelle. Päädyimme yhtäkkiä umpikujaan. Kääntöpaikalla Hanna huomasi, että vastarannalla mäntymetsän ja kallioiden siimeksessä kohoaa lasista ja kiiltävää. Itse en nähnyt mitään erikoista, joten teimme u-käännöksen ja ajoimme lähemmäs. Paikka, muutaman paritalon muodostama kokonaisuus, sijaitsi yksityistien päässä, emmekä tohtineet ajaa pihaan asti. Kun Hanna etsi osoitetta netistä, hän huomasi, että yksi huoneisto oli myynnissä. Ilmoitus oli vanhentunut, mutta siinä oli puhelinnumero.

Hanna: Tunne tuli heti: tuolla jossain on meidän tuleva kotimme, tuonne me muutamme. Juho ei antanut soittaa heti, koska oli sunnuntai. Tuskin maltoin odottaa aamuun. Minulle vastannut isännöitsijä kertoi, että kukaan ei ollut ostanut asuntoa ja lupasi välittää yhteystietomme omistajalle siltä varalta, että hän myisi sen suoraan meille. Meillä ei ollut mitään tietoa asunnon koosta, saati sitten kunnosta. Saimme sovittua näytön muutaman päivän päähän, jolloin asunto osoittautui huonokuntoiseksi mutta oikeankokoiseksi. Ja maisemat, ne olivat edelleen ylivoimaiset. Myyjällä ei ollut esittää hintapyyntöä, joten teimme tarjouksen. Ja kaupathan siitä iloksemme syntyivät.

Hanna: Olen ennenkin tehnyt kodinostopäätöksiä fiilispohjalta. Joku ehkä ihmettelee sitä, mutta minulle koti on ennen kaikkea intuitiivinen tunne siitä, että olen perillä. Jonkun mielestä on hullua toimia spontaanisti, mutta minulle se on ainoa oikea tapa. Kun remonttiaikana tulin talolle, pysähdyin puristamaan terassin kaidetta ja miettimään, onko tämä oikeasti totta.

Sama tunne siivitti ensimmäisiä viikkoja muuttomme jälkeen. Aamuisin katselin isoista ikkunoista avautuvaa maisemaa ja tunsin kiitollisuutta tapahtuneesta. Oli ihanaa päästä ensimmäisiä kertoja kävelemään omassa metsässä ja kallioilla ja istumaan omalla laiturilla.

Juho: Meillä on pari vuotta ennen muuttoa laadittu kansio unelmakotimme tunnelmista. Kuvien joukossa on maisema, joka on melkein identtinen ikkunoistamme avautuvan maiseman kanssa. Koko perhe on nauttinut luonnonläheisestä asumisesta. Paikka on aikanaan suunniteltu hyvin, koska jokaisessa asunnossa on riittävästi yksityisyyttä ja asuminen on omakotitalomaista.

Hanna: Parasta oli löytää heti toteuttajat, joiden kanssa on yhtä mieltä työn jäljestä. Tammisaari RAK toteutti kaiken kympin arvoisesti, emmekä joutuneet vahtimaan töiden etenemistä. Remonttimiehet myös pitivät työmaan siistinä, mikä oli meille uutta.

Juho: Massiivinen remontti toteutettiin kolmessa kuukaudessa, joten oli tärkeää, että kaikki osasivat hommansa. Uuvuttavinta oli odottaa muuttopäivää. Vietimme monia kesäpäiviä pihapiirissä, vaikka remontti oli kesken, koska paikka tuntui jo silloin kodilta.

Juho: Pyrimme välttämään trendejä ja hakemaan aikaa kestäviä, selkeitä ja laadukkaita ratkaisuja. Kunnioitamme asunnon alkuperäistä luonnetta ja sisustamme osin sen mukaan. Ostamme paljon tavaroita kirpputoreilta ja nettihuutokaupoista.

Hanna: Pidän 70-luvun tunnelmasta, paitsi retronyansseista, sekä sommittelusta, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Minua kiehtoo aikakaudelle ominainen rakenteiden ja materiaalien korostaminen vastalauseena rakenteet piilottavalle muotokielelle. Tykkään myös sisustuksesta, jossa uusi ja vanha täydentävät toisiaan. Tänne emme hankkineet juuri mitään isoa, päinvastoin karsimme entisestään. Valkoinen on lempeä ja rauhoittava tausta kaikelle. Oranssia en voi sietää.

Juho: Meidän näkökulmastamme 70-luvun taloissa on usein hukattuja asuinneliöitä. Kun selkeytimme pohjaa, saimme samalla luotua kaksi lisämakuuhuonetta. Lempipaikkani on keittiön saareke, koska siitä näen suoraan merelle ja myös olohuoneeseen.

Hanna: Kokonaisuus tuntuu tasapainoiselta. Tämän remontin yhteydessä emme joutuneet tekemään isoja kompromisseja, joten mikään ei ole kaduttanut. Kodissamme on monta parasta paikkaa, koska joka ikkunasta avautuu erilainen maisema. Istun usein Aarnion Kuplatuolissa. Katosta roikkuva kupla tarvitsee paljon tilaa ja korkeutta ympärilleen. Nyt sillä on sellainen paikka.

Juho: Piha ja terassi pitäisi uusia. Olisi kiva saada remonttikassa kasaan niin, että työt voivat alkaa.

Hanna: Ainakaan en haali ympärilleni lisää tavaraa, ellei vastaan tule jotain, joka varmasti miellyttää silmää vielä vuosien kuluttua. Heti kotimme remontin jälkeen kunnostin uuden liiketilan kauneushoitolalleni Turussa, eikä nyt tee mieli tarttua yhteenkään isoon projektiin.

Hanna: Seuraan todella vähän sisustusilmiöitä, ja muutenkin teen ratkaisuja aina tunteiden perusteella. Pinterestiä selailen silloin tällöin. Mielessä on muutamia taloja, joita pidän tyylipuhtaina ihanuuksina niin arkkitehtuurin kuin sisustuksen osalta. Niiden kauneus syntyy puhtaista linjoista, isoista ikkunoista ja luonnonläheisyydestä. 1950–60-luvuilla osattiin tehdä täydellisiä ’moderneja’ bungalow-henkisiä taloja, jonka piirteitä tässäkin talossa on.

Juho: Tyyli-ikonia minulla ei ole, mutta pidän paljon Yhdysvalloissa vaikuttaneesta mid-century modern -tyylistä ja ylipäätään 1950–60-luvun arkkitehtuurista, ehkä sen ajattomuuden ja mittasuhteiden vuoksi.

Hanna: Huoneen avaruus on tärkeää, kuten myös kestävien ja luonnollisten materiaalien vaaliminen. Enemmän pitäisi hyödyntää tietoa terveestä asumisesta, talojen puhtaasta sisäilmasta ja kestävästä rakennustekniikasta.

Juho: Laadukkaisiin materiaaleihin kannattaa panostaa, koska jäljitelmä on aina jäljitelmää. Ympäristöllä on iso vaikutus viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Stressitasoni laskee joka kerta, kun siirryn kotimatkalla sillan yli tänne Kirjalan saarelle, kotimaisemiin.