Kertakäyttöinen hääpuku on miltei ongelmajätettä, ajattelee Marjo Haapasalo – hääpukusuunnittelija haluaa tehdä monikäyttöisiä juhla-asuja
Marjo on toiminut yrittäjänä jo 16 vuotta. Hän suunnittelee ja valmistaa hää- ja esiintymispukuja ekologisella otteella ja sanoo kertakäyttöisten asujen olevan miltei ongelmajätettä.
Turkulainen Marjo Haapasalo on toiminut vaatetusalalla jo 25 vuoden ajan. Hää- ja juhlapukuja ja esiintymisasuja suunnitteleva ja valmistava käsityöläinen käyttää töissään mieluiten luonnonmateriaaleja, joiden jatkokäyttö ja muokkaaminen on mahdollista. Hän haaveilee vielä joskus voivansa suunnitella ja valmistaa pukuja ilman budjetin ja aikataulun rajoitteita.
– Hääpuvut ovat aina saaneet sydämeni sykkimään. Ne ovat selkeälinjaisinakin usein teatraalisia, eivätkä sido minua suunnittelijana yhteen tyyliin tai tapaan. Hääpuvussa on mukana aimo annos tunnetta. Puku voi olla teemallinen tai klassinen tai melkein mitä vain siltä väliltä. Puku on myös henkilökohtainen, joten sen täytyy olla käyttäjänsä oloinen. Lisäksi ajattelen, että sen tulee olla eettinen ja ekologisesti kestävä.
Oma tie, oma suunta
– Innostun kauniista kankaista kuin pikkulapsi ja heittäydyn aidosti jokaisen puvun valmistukseen. Se on tärkeä voimavara työssäni. En halua juuttua muotiin ja trendeihin, vaan päästä tekemään asiakkaitteni persooniin sopivia pukuja. Kuljenkin hieman eri tahdissa kuin muut toimijat alalla – valmistan mekkoja, jonka tyylisiä Suomen hääpukuliikkeistä ei yleensä löydy. Minusta kaikkien ei kannata tehdä samanlaista, sillä asiakkaat ovat erilaisia.
– Vaikka kankaat ovat aina kiehtoneet minua, en osannut vielä nuorena edes haaveilla vaatetusalalla työskentelystä. Lähipiirini tajusikin tulevan suuntani ennen minua, kun leikit Barbien vaatteilla ja kankailla vaihtuivat muotilehtiin. Itse harkitsin vielä siinä vaiheessa akateemisia aloja, kuten ranskan kielen opiskelua. Lopulta kuitenkin aloitin vaatetusalan opinnot käsi- ja taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hurahdin täysin tekstiiliin ja sen rajattomiin mahdollisuuksiin.
Marjo pääsi harjoitteluun erääseen teatteriproduktioon, jonka jälkeen hän jatkoi töitä teatteripuvustusprojekteissa. Hän osti näytelmiin usein vintagevaatteita eräästä suutariliikkeestä. Kun liike lopetti toimintansa, Marjo teki rohkean päätöksen ja jatkoi liikkeenpitoa omalla konseptillaan.
– Perustin oman pienen yritykseni, hää- ja juhlapukuja ja esiintymisasuja suunnittelevan ja valmistavan Boutique Minnen. Liikeideani perustuu ekologisuuteen ja eettisyyteen, ja kaikki työ tehdään kotimaassa, Turun Kaskenkadulla. Liikkeessäni on myös viehättävä valikoima vintagepukuja ja käytettyjä mekkoja 1920-luvulta 1990-luvulle sekä suomalaisten käsityöläisten valmistamia koruja.
Henkilökohtainen juttu
– Oikean mallin suunnitteleminen jokaiselle asiakkaalle pitää työni kiinnostavana. Prosessi on aina erilainen. Joskus asiakkaillani on mielessä valmiiksi hyvin tarkka idea, mutta yleensä asiakkaat toivovat minulta vinkkejä siihen, millainen puku juuri heille sopisi. Eräs morsian tilasi minulta punaisen mekon, kun taas toinen oli inspiroitunut teatteripuvustuksistani ja halusi yhdistää niiden tyyliä omaan pukuunsa.
– Vartalonmuotoihin sopivien mallien ja asiakkaalle parhaiten sopivien värien näkeminen vaatii ammattitaitoa ja on tärkeä osa hääpukusuunnittelun palvelua. Mittatilausta ei voi tehdä näkemättä asiakasta kasvokkain, enkä usko, että tilanne muuttuu ainakaan ennen kuin pukuja voidaan alkaa valmistaa 3D-tulosteina. Siksi toivon, että räätälöityjen pukujen ammattikunta säilyisi elinvoimaisena. Hyvin istuvaa ja persoonaan sopivaa pukua arvostaa aina.
Vastuullisia valintoja, kiitos
Vain yhden kerran käyttöön tulevat hääpuvut ovat Marjon mielestä aivan liian lyhytikäisiä. Niitä voisi kutsua melkeinpä ongelmajätteeksi. Siksi Marjo ottaa mielellään huomioon puvun jatkokäytön. Mekko voidaan esimerkiksi värjätä, sitä voidaan lyhentää tai koko hameosa voidaan irrottaa omaksi vaatteekseen. Jatkokäyttö kannattaa ottaa huomioon jo puvun suunnitteluvaiheessa, sillä esimerkiksi vaatteen värjäystoive vaikuttaa materiaalien valintaan.
– Pääsääntöisesti luonnonkuitujen värjääminen onnistuu helposti. Puuvillan, silkin ja villan värjäykseen ei tarvita suurta kemikaalikuormaa. Tekokuitujen värjäys sen sijaan edellyttää epäekologisempia aineita. Valitsen siis pukuihini mielelläni luonnonkuituja. Ne ovat muutenkin suosikkimateriaalejani.
Tyylien kiertokulku
– Tanssin lukiolaisena vanhojentanssit vuonna 1991. Silloin äitini ompeli minulle puvun, jossa oli off-shoulder -tyyliset, lasketut hihat. Juuri sellaiset, jotka ovat taas tällä hetkellä suosittuja. Usein uusi, muodikas tyyli on todellisuudessa vanhaa jollain uudella twistillä. Kaikki tyylit palaavat ennemmin tai myöhemmin.
Hääpuvuissakin vanha toistuu. Niissä on nostalgiaa, ja joskus esimerkiksi äitien ja isoäitien vanhoja pukuja tai niiden osia halutaan käyttää uusien pukujen pohjina. Joskus tämän ajan morsiamen on vaikea nähdä vanhan puvun mahdollisuuksia, mutta niitä on aina.
– Vanhasta puvusta voidaan käyttää joskus vain pieni palanen ja toisinaan vaikka koko ala- tai yläosa. Kerran eräs morsian halusi käyttää isoäitinsä pukua, joka oli ollut myös hänen äitinsä hääpuku. Kolmannen sukupolven morsiamelle muokattiin kaunis, oma puku, jossa kuitenkin kulki mukana rakkaita muistoja.
Unelmia työssä
– Unelmien puvun valmistus ei tarkoita minulle mitään tiettyä tyylisuuntaa tai väriä, vaan minulle unelmatyö tarkoittaa luovaa prosessia ilman rajoitteita. Ilman asetettua budjettia tai aikataulua.
– Valmistaisin mielelläni mekkoja käyttäen laajasti eri tekniikoita kuten kirjailua, johon minulla riittää taitoa ja intoa, mutta ei yleensä aikaa ja mahdollisuuksia. Eniten taidankin siis haaveilla lottovoitosta, mikä antaisi mahdollisuuden tehdä luovaa työtä ilman kaupallisuuden vaatimusta. Vaatesuunnittelusta en kuitenkaan luopuisi. Saisin vain mahdollisuuden tehdä unelmatyötäni entistä vapaammin ja valmistaisin pitkän rivin toinen toistaan ihanampia uniikkimekkoja. Tällä hetkellä valmistamani puvut menevät suoraan asiakkaille ja käyttöön.
