Ulla Nikula oli haaveillut vuosia talosta, josta huokuisi eletty elämä ja lankkulattiat narisisivat jalkojen alla. Kun sopiva koti löytyi, kaupat syntyivät nopeasti. Nyt Ulla asuu puolisonsa Jounin ja lastensa kanssa Kokkolan vanhassa kaupungissa 200 vuotta vanhassa Gretan talossa, jonka ikkunoista turistit kurkkisivat mieluusti sisään.

”Kotitalomme rakennutti Nils Björkman vaimonsa Gretan kanssa vuonna 1806. Muutama vuosi talon valmistumisen jälkeen Nils menehtyi, mutta Greta asui tässä talossa aina vuoteen 1821 saakka – talon nimi tulee häneltä!

Olimme asuneet muutaman vuoden uudessa omakotitalossa Kälviällä, kun havahduin siihen, että kodista puuttuu jotakin. ­Päädyimme tänne yli kymmenen asuntonäytön jälkeen. Olin aina ­haaveillut historiaa huokuvasta talosta.

Kaipasimme myös keskustassa asumisen käytännöllisyyttä, ­jolloin autoa ei tarvitsisi niin usein. Täältä Kokkolan vanhasta ­kaupungista on kaikkialle lyhyt matka. Voin piipahtaa pyörällä ­kaupassa tai vohvelikahvilassa muutaman korttelin päässä. Se ­vapauttaa arkeemme aikaa olla kotona.”

”Talokauppojen jälkeen odotimme muuttoa neljä kuukautta. Asuimme isäni yläkerrassa, ja minä suunnittelin siellä talon ­remontin etänä, sillä emme päässeet käymään talossa ennen sitä. Olen nyt jälkeenpäin istunut olohuoneemme sinisellä sohvalla ja ihmetellyt, miten osasin suunnitella kotimme näin täydelliseksi.

Rakastan värikkäitä tapetteja ja iloisia sävyjä. Olohuoneen tapettikerrosten alta löytyi hirsiseinä, jonka pesimme mäntysuovalla. Seinien välistä löytyi vanhoja amerikkalaisia sanomalehtiä, joissa oli mielenkiintoisia mainoksia esimerkiksi naisten polkupyöristä. Nyt lehdet ovat perheemme aarteita.

Kun kuljen kodissamme, tunnen kuinka talon henki ja sisustuksen tyyli sopivat yhteen. Sisustus koostuu lähes täysin kierrätyslöydöistä. Huonekalujen on oltava pitkäikäisiä. En pidä kertakäyttökulttuurista.”

”Rakastan keittiöömme tulvivaa aamuaurinkoa. Valitsin valoa korostavan tapetin, ja myöhemmin maalasin kaapitkin keltaisiksi. Etsin puoli vuotta sopivaa penkkiä keittiöön ruokapöydän ääreen. Vaivannäkö kannatti, sillä penkki on kuin tehty paikalleen.

Puutalokorttelit kuiskivat mielenkiintoisia tarinoita. Uskomme, että Greta käy meitä välillä tuonpuoleisesta tervehtimässä, koska välillä valot välkkyvät ja kahvinkeitin saattaa napsahtaa itsekseen päälle. Kokkolahan on tunnettu kummituksistaan, joten meille käy mainiosti, että täällä asuu oma Greta-kummitus.

Tiedän, että Gretan talo on loppuelämän kotimme. On kunnia-­asia, että perheemme saa olla osa tämän vanhan talon historiaa.”