”Kyynelet eivät ole kaukana. Istun tuolilla Genelecin ”kaikkein pyhimmässä”, immersiivisessä audiostudiossa. Minua piirittää seitsemän Genelec-kaiutinta korvien tasolla, yläpuolellani on neljä lisää. Kuuntelukokemus on optimoitu tappiin ja Elton Johnin Rocket Man vetää minut mukanaan tähtiin. ”
Miten tähän on tultu? – No, olen matkannut junalla Iisalmeen selvittääkseni, miten on mahdollista, että itäsuomalaisessa pikkukaupungissa tehdään maailmanluokan huipputeknologiaa. Olen kirjoittanut Genelecistä lukuisia juttuja vuosien varrella – ensimmäinen stoori syntyi 2020 – mutta en ole koskaan vieraillut paikan päällä Genelecin tehtaalla.
Sitten satuin törmäämään Genelecin toimitusjohtajaan seminaarissa ja tapasimme viimeinkin kasvotusten kaikkien Teams-sessioiden jälkeen. On aika toteuttaa se, mistä on puhuttu jo pitkään: kynämiehen on viimein nähtävä henkilökohtaisesti Iisalmen Ihme.
Kun saavun luonnonkauniilla niemellä sijaitsevalle tehtaalle, alkukesän aurinko paistaa ja mieliala on korkealla. Se pysyy korkealla, kun tapaan brändiviestintäpäällikkö Mari Primetan ja vaihdamme ajatuksia kahvikupposen ääressä. Yrityksen aulassa huomiota herättää pari muhkeaa palkintokaappia, joissa on pysti poikineen. Minua kiinnostaa selvittää, mitä on säkenöivän menestyksen takana.
Isännän vieraanvaraisuus hurmaa vieraan
Pian seuraan liittyy iranilaistaustainen toimitusjohtaja Siamäk Naghian, joka muitta mutkitta halaa tulokkaan. (Olen haastatellut satoja toimitusjohtajia, mutta jämpti kädenpuristus on yleensä se, millä mennään.)
Naghianista tiedän kuitenkin, että enemmän kuin teknologisti hän on humanisti: en tunne ketään muuta yritysjohtajaa, joka yhtä sujuvasti lainaa filosofeja tai runoilijoita, tai on samalla lailla kiinnostunut ideoista, ajatuksista ja keskustelukumppanistaan.
Lähdemme kiertämään tehdasta, joka vaikuttaa hätkähdyttävän uudelta: kaikki on tiptop-kunnossa, tilat ovat puhtaat ja toimivat. Viimeisin laajennus onkin vuodelta 2019, jolloin tehdas sai aurinkopaneelit, parannetun LVI-järjestelmän ja jätteenkäsittelykeskuksen kierrätystehokkuuden maksimoimiseksi. Tilaa tuli samalla lisää 2 000 neliötä.
”Viimeiseen 15 vuoteen mahtuu kolme laajennusta. Samalla yritys on kasvanut roimasti ja työntekijöiden määrä on moninkertaistunut”, toteaa Naghian, ehkä aivan pienenpieni nuotti ylpeyttä äänessään.
Vastavirtaan valtavirrassa
Iisalmelaisilla todella on syytä röyhistää rintaa. Pian sen jälkeen, kun Poroveden rantatontille nousi ensimmäinen rakennus vuonna 1985, aloitti epäilevien tuomaiden kuoro valitusvirtensä: ei maailman kylmissä tuulissa millään iisalmelaisella innovaatiolla pärjää, teknologia on isojen poikien pelikenttä! Ja vaikka suunnittelupuoli olisikin timanttia, niin kai te ymmärrätte, että tuotanto on pakko siirtää Kiinaan tai jäätte jalkoihin!
Lehteen ehtineet koivut kurottavat vetten päälle. Genelec ei ole menossa minnekään.
Kaikkea ei Genelec sentään tee itse, eikä kannatakaan. Naghian kertoo, että alihankkijaverkosto toimittaa yritykselle sadoittain erilaisia komponentteja, joista äänivelhot taikovat maailman parhaita kaiuttimia. Naghian kuljettaa toimittajaa työpisteeltä toiselle, ja selväksi käy, että inspiraatio ja luovuus ovat vain kolikon toinen puoli: toinen puoli on tinkimätön huolellisuus ja tunnollisuus kaikessa mitä tehdään.
”Meillä on paljon LEAN-ajattelua, jossa hukka minimoidaan ja virheet eliminoidaan”, kuvailee Naghian.
Mieleen tulee myös brittien erikoisjoukkojen Special Air Servicen (SAS) epävirallinen motto: check, check, double check.
Huippulaatu on aina magneettista
Naghian paljastaa myös salaisuuden: monet maailman parhaista komponentinvalmistajista haluavat juuri Genelecin asiakkaakseen, vaikka niiden bisnes on suureksi osaksi volyymitoimituksia globaaleille jättibrändeille. Miksi näin? – Alan tietäjät tietävät, että Genelec tekee high endin high endiä, eikä kelpuuta kuin parhaita komponentteja tuotteisiinsa.
Eli: kun komponenttitalo listaa Genelecin omalla referenssilistallaan, se kertoo asiaan vihkiytyneille, että rima on nyt MM-korkeudessa.
Uusittu tehdas on myös tarkasti ilmastosäädelty. ”Komponentit voivat olla herkkiä esimerkiksi bakteereille ja kosteudelle.”
Kun taivaan portit avautuvat
Olen nyt nähnyt tehtaan ja kuullut toimitusjohtajan viisaat sanat. Edessä on koko reissun odotetuin hetki: pääsen tutustumaan immersiiviseen äänentoistoon, josta olen kirjoittanut mutta en henkilökohtaisesti kokenut.
Pääakustikko Jussi Väisänen istuttaa minut kuuntelijan tuoliin ja tekee tottuneesti sääntöjä. ”Korvakarkiksi” valikoituu Elton Johnin klassikko Rocket Man, joka on vuodelta 1972 – mutta saatavana on monikanavaäänitys, jonka ansiosta kaikki 11 kaiutinta pääsevät oikeuksiinsa.
Istun tuoliin odotukset korkealla. Kun minuutin kohdalla enkelit alkavat laulaa takanani, kähisen Väisäselle, että nyt herkistyy väkisin.
Väisänen nyökkää. Hän on nähnyt monta kertaa aikaisemminkin, mitä musiikin täysi majesteetillinen voima voi ihmislapselle tehdä.
Toinen kappale kehiin. Se on The Doorsin Riders of the Storm vuodelta 1971. Silmänräpäyksessä olen jossain keskellä hitaasti heräävää kalifornialaista rajumyrskyä ja Jim Morrison laulaa yksin minulle.
Pitäisivätkö isäntäni pahana, jos kahlitsen itseni tähän tuoliin?
Audioalkemiaa
Kokemus on niin voimakas, että vielä lounaspöydässäkin iho nousee kananlihalle, kun yritän sitä kuvata. Pöytäseurani – Naghian ja Primetta – myhäilevät tietäväisinä: täydellinen äänentoisto tavoittaa meissä jotain sellaista, minkä olemassaolosta emme tiedä mitään.
Ikimuistoinen tehdasvisiitti lähestyy loppuaan. Mari Primetta heittää minut Iisalmen pienelle mutta pittoreskille juna-asemalle ja pian kiskot jo laulavat.
Katselen vihreitä, vaihtuvia maisemia ja teen mielessäni synteesiä kaikesta Genelecillä kokemastani. Lähdin matkaan aikomuksenani selvittää, missä määrin yrityksen osaaminen on tiedettä ja missä määrin taidetta, mutta nyt minun on ihan pakko ottaa laskelmissani huomioon, että on olemassa kolmaskin elementti.
Magia.
Teksti: Sami J. Anteroinen
