”Kahden erilaisen maun yhteentörmäys” – Evelinin ja Kaapon kodissa on sopukoita vetäytymiseen ja lempiasia, tammesta teetetty kirjahylly
Vanhassa jugendtalossa ei tunnu, että asuu toimistossa, vaikka Evelin Kaskin ja Kaapo Kamun kodin Helsingin Katajanokalla pitää taipua myös työpaikaksi. Iloa tuottavat vahvat värit, taide ja oudot esineet. ”Tämän ensimmäisen yhteisen kotimme kautta olen oppinut paljon toisesta ja itsestäni.”
Asukkaat Brändikonsultti, vapaa kirjoittaja Evelin Kask, 34, ja valokuvaaja, dokumentaristi Kaapo Kamu, 50, sekä rescuekoira Sintti.
koti Läpitalonhuoneisto vuonna 1903 rakennetussa jugendkerrostalossa Helsingin Katajanokalla. Neliöitä on 109.
Taiteilijan pitää viihtyä kodissaan vaikka vuorokauden ympäri. Kodin pitää taipua työpaikaksi, muttei saa tuntua siltä, että asuu töissä. Kaapo Kamu ja Evelin Kask työskentelevät freelancereina luovalla alalla. Evelin on brändikonsultti ja vapaa kirjoittaja, Kaapo valokuvaaja ja dokumentaristi. Heille täytyy olla kotona rauhallisia sopukoita, jonne voi vetäytyä itsekseen.
Kaapo halusi kodin vanhasta talosta, jolloin se ei tunnu hänestä niin helposti toimistolta. Paria inspiroivat vanhojen talojen huonekorkeus, kakluunit, erilliset ulokkeet ja siivet.
Jo vuosia Evelinin, Kaapon ja Sintti-koiran sunnuntaikävelyt olivat päätyneet Helsingin Katajanokan mattolaiturille, jossa he kävivät usein uimassa ja juomassa termarikahvit. Mattolaituri ja sen ympäristö tuntuivat erityiseltä paikalta keskustan tuntumassa. Niinpä he laajensivat asuntotutkaansa alueelle. Näytössä he olivat myytyjä jo eteisessä.
Koti tuntuu…
Evelin: Turvalliselta. Siltä, että saan olla täällä oma itseni. Koti on ennen kaikkea tunne, ei paikka.
Kaapo: Rauhalliselta ja merelliseltä. Elämänlaadulle tärkeää on myös lähikauppa.
Koti kuvastaa…
Kaapo: Aina sen asukkaita. Meillä se tarkoittaa monikerroksellista kulttuurikotia, jossa historiamme on vahvasti läsnä. Eletty elämä ja kokemustemme tuoma kerroksellisuus näkyvät perityissä tauluissa ja huonekaluissa, valokuvataiteessani ja ystäviltä ostetuissa maalauksissa. Kalusteetkin olemme ostaneet eri puolilta maailmaa, paikoista, joissa olemme tahoillamme asuneet.
Sisustuksen punainen lanka on…
Evelin: Meitä yhdistävä visuaalinen ja luova ajattelu, vaikka kiinnitämmekin huomiomme usein ihan eri asioihin. Arvostan laatua, yllättävyyttä ja epätyypillisyyttä. Koti on minulle eräänlainen leikkikenttä.
Kaapo: Kahden maultaan erilaisen ihmisen yhteentörmäys. Se on ollut meille antoisa oppimatka, joka on lisännyt uteliaisuutta tutustua toiseen syvemmin. Tämä on ensimmäinen yhteinen kotimme, jonka kautta olen oppinut paljon toisesta ja itsestäni. Yhteistä meille on, että haluamme kodin olevan elämyksellinen.
”Asunto on kokonaisuus, mutta jokaisessa huoneessa voi olla oma tunnelmansa jo valonkin puolesta. Meillä makuuhuone on vaalea ja lempeä, keittiö tumma ja kärkäs.”
Kodissa ilahduttavat erityisesti…
Evelin: Vahvat värit, oudot esineet ja kontrastit. Tiesimme, että kotiimme tulisi runsaasti taidetta ja kirjoja ja halusimme jatkaa tätä taiteen ilmaisua ja vapautta myös sisustuksessa.
Kaapo: Eteisen muutostyö. Korvasimme ruskean muovimaton italialaisilla kuviokaakeleilla, jotka ladottiin diagonaaliin. Seinät, lattialistat ja katto maalattiin okraksi.
Lempiasiani tai -paikkani kodissa...
Evelin: Olohuoneen tamminen kirjahylly, jonka suunnittelimme Henrik Enbomin kanssa. Pidän sen teräksisistä yksityiskohdista. Ja rakastan myös koko sitä sielullista elämää, joka hyllyillä lepää. Luen paljon ja menen kirjojen kanssa milloin mihinkin: sohvannurkkaan, sängylle tai makuuhuoneen villamatolle. Ylipäätään vietän enemmän aikaa lattialla istuen tai makoillen kuin sohvalla. Siksi meillä on olohuoneessa myös lattiatyynyjä.
Kaapo: Olohuone, koska se on paitsi arkkitehtonisesti kaunis myös pitkällisen pohdintamme tulos – eikä vain kahden eri näkemyksen vesitetty kompromissi vaan ideoidemme aito, miellyttävä fuusio. Inspiraatiota antoi Rooman Galleria Nazionale d’Arte Moderna, jonka galleriasaleissa on keskellä huonetta sohva. Evelin ehdotti, että sijoittaisimme sohvan vinoon keskelle olohuonetta. Kääntelimme sitä sitten aste asteelta, kunnes löytyi molemmille mieluinen kulma.
Seuraavaksi aiomme uudistaa…
Evelin: Pienen, pimeän kylpyhuoneen. Se pitää purkaa ja sijoittaa osittain nykyisen keittiön paikalle, jotta saamme sinne edes vähän luonnonvaloa. Haaveilemme tummasävyisestä kylpyhuoneesta ja tiikkipuisista keittiökaapeista, saarekkeesta ja tummanvihreästä marmoritasosta.
Kaapo: Olohuone ei ole vielä lopullisessa muodossaan. Etsin erkkeriin pientä, pyöreää aamiaispöytää. Toiveissa on vanha puurunkoinen marmoripöytä. Sellaista ei käytännössä löydy, mutta jatkan etsimistä valmistautuen lopulta teettämään Carraran marmorista tason pöytälevyksi, kunhan löydän sopivan rungon aamiaispöydälleni.
Vastuullista sisustamista on...
Evelin ja Kaapo: Ostaa vain sellaista, joka kestää sekä aikaa että kulutusta. Pitää myös kuluttaa vähemmän ja hyödyntää uudestaan sitä, mitä jo on. Ja kun todella tarvitsee ostaa jotain, kierrätettynä ja antiikkikaupoista löytyy usein kiinnostavia ja laadukkaita vaihtoehtoja. Niiden hankkiminen vaatii vain hieman enemmän viitseliäisyyttä.
Sunnuntaisin…
Kaapo: Kävelemme pitkän lenkin kotisaaren ympäri tai retkeilemme jonnekin, missä noin 17-vuotias koiravanhus Sintti saa kävellä rauhassa elämänsä ehtoosta nautiskellen. Myös veljeni palasi asumaan Katajanokalle. Taitaa olla niin, että vaikka lähtee kotisaaresta, saari ei lähde sinusta.
