Espoolainen opiskelijakolmikko ryhtyi majakanvartijoiksi – tällaista on heidän arkensa saarella!
Kaverukset Santeri, Eemil ja Pyry ovat viettäneet unohtumatonta kesää Sälgrundin majakkasaarella Kaskisissa. Heidät yllätti saaren vierailijoiden ja paikallisten pyyteetön ystävällisyys: ”Tällaista ei ikinä tapahtuisi kaupungissa.”
Keväällä Aalto-yliopistossa opiskeleva Santeri Parkkonen näki opiskelijoiden purjehdusseuran keskusteluryhmään linkatun työpaikkailmoituksen: Kaskisten kaupunki etsi majakanvartijaa Sälgrundin saarelle.
– Ajattelin, että onpa hauskan oloinen kesätyö, mutta jatkoin silti hakemusten lähettämistä muualle, Santeri kertoo.
Kevään edetessä ilmoitus pyöri kuitenkin yhä Santerin mielessä.
– Muista paikoista tuli niitä “valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun” -viestejä, ja se ärsytti.
Santeri soitti ilmoituksessa olleeseen numeroon, johon vastasi Kaskisten kaupunginjohtaja Markku Lumia. Hän kertoi, että aiemmin tehtävää oli hoitanut pariskunta.
– Markku vitsaili, että voisin ottaa mukaan jonkun mukavan teekkaritytön. Otin sen sijaan Pyryn ja Eemilin.
Seuraavana päivänä Santeri tapasi ystävänsä Pyry Lysmän lounaalla ja ehdotti tälle kesän viettoa Kaskisissa. Pyry suostui heti. Lounaan jälkeen mukaan pyydettiin Pyryn kämppäkaveri Eemil Kosonen.
– Ajattelimme tarvitsevamme pumppuun lisää porukkaa, ja kun asun Eemilin kanssa, se tuntui luonnolliselta jatkumolta, Pyry kertoo.
“Metsän keskelle tai kalliolle istumaan, niin kyllä siinä saa omaa rauhaa.“
Santeri ja Pyry ovat tunteneet toisensa yli kymmenen vuotta. Pyry ja Eemil tutustuivat armeijassa ja ovat olleet kämppäkavereita kaksi vuotta. Espoossa heillä on omat huoneet, mutta Sälgrundissa kaikki kolme nukkuvat kerrossängyissä samassa tilassa. Järjestely ei ole kuitenkaan haitannut heitä.
– Täällä saarella riittää tilaa, jos haluaa olla yksin. Metsän keskelle tai kalliolle istumaan, niin kyllä siinä saa omaa rauhaa, Pyry sanoo.
– Eikä me nyt hirveän raskaita toisillemme olla, Eemil lisää.
– Päivisin on myös kaikenlaista puuhasteltavaa, eikä siinä jää aikaa kaivata omaa tilaa, Pyry jatkaa.
”Kerran kaikki lohi oli mennyt pilalle, ja seuraavana päivänä oli tulossa 50 vierasta syömään kalakeittoa.”
Kolmikko on pyörittänyt kesän ajan saarella majataloa ja kahvilaa sekä järjestänyt majakkakierroksia vierailijoille. Majakan toiminta itsessään on automatisoitu. Tyypillisesti päivä alkaa aamupalan kattamisella vieraille yhdeksäksi. Edelliset vieraat lähtevät puolen päivän aikaan, minkä jälkeen siivotaan seuraavia varten.
– Kysymme vierailta heidän saavuttuaan, mihin aikaan he haluaisivat saunoa tai syödä illallista, Eemil kertoo.
Vierailuun kuuluu myös kierros majakalla. Vaikka kolmikko ei ole jakanut tarkkoja rooleja, Santeri viihtyy keittiössä, kun taas Eemil ja Pyry esittelevät mielellään majakkaa. Joka toinen päivä joku heistä käy veneellä kaupassa. Samalla viedään pyykit pesulaan, roskat pois ja haetaan tuoretta kalaa paikallisilta kalastajilta. Kauppareissu vie helposti pari tuntia, eikä siellä yleensä vain piipahdeta.
– Yritämme suunnitella kaupassakäynnit huolella, mutta silti aluksi sattui kommelluksia, Eemil kertoo.
– Kerran kävi niin, että kaikki meillä ollut lohi oli mennyt pilalle, ja seuraavana päivänä oli tulossa 50 vierasta syömään kalakeittoa, Pyry paljastaa.
Onneksi tuttu kalastaja auttoi.
– Hän sanoi, ettei hänellä itsellään ollut kalaa mutta hän soittaisi kaverilleen. Aamulla saimme noudettua tarpeeksi lohta keittoa varten. Tällaista ei ikinä tapahtuisi kaupungissa, Pyry jatkaa.
Kolmikko huomasi nopeasti, että pienellä paikkakunnalla apua on aina saatavilla.
– Viime viikolla veneemme hajosi, ja tällaisella saarella se on aika kriittistä, Santeri kertoo.
– Silloin Kari, joka kuljettaa asiakkaitamme saarelle, lainasi meille oman perämoottorillisen soutuveneensä siksi aikaa, että saimme oman veneemme kuntoon, Pyry jatkaa.
Kolmikko on yllättynyt myönteisesti siitä, miten yhteisöllistä Kaskisissa on. Muille yrittäjille voi soittaa viikonloppuisinkin, ja toisia autetaan pyyteettömästi.
Vaikka kolmikko oli tuttuja toisilleen jo ennen kesää, yhdessä työskentely on paljastanut uusia puolia kavereista.
– Meillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, miten tietyt asiat pitäisi hoitaa, Pyry kertoo.
Erot näkyvät esimerkiksi keittiössä. Kaikki kolme ovat itseoppineita kokkeja ja tottuneet tekemään esimerkiksi kalakeiton hieman eri tavoin. Majakanvartijoilla on kuitenkin rento asenne erimielisyyksiin.
– Tuollaisissa tilanteissa ajattelen, että jos haluan asian olevan eri tavalla, teen sen vain itse ensi kerralla, Eemil selittää.
”Emme ikinä kutsu vieraitamme asiakkaiksi – hehän tulevat meille kylään.”
Tiiviin asumisen ja töiden lisäksi kolmikko viettää mielellään myös vapaa-aikaa yhdessä. Iltaisin he pelaavat usein korttia olohuoneessa.
Majakanvartijoista on mukava viettää aikaa aikaa myös majatalon vieraiden kanssa. Eräänä iltana keskustelu jatkui myöhäiseen iltaan asti. Ennen lähtöään vieraat kirjoittivat vieraskirjaan viestin, jossa he kutsuivat majakanvartijat luokseen kahville. Vieraiden lämmin asenne yllätti kolmikon.
– Se on kuitenkin aika intiimi suhde, kun ollaan pitkään pienessä paikassa, Pyry selittää.
– Sen takia emme ikinä kutsu vieraitamme asiakkaiksi – hehän tulevat meille kylään, Santeri lisää.
Unohtumattomien kohtaamisten lisäksi kesä on tuonut selkeyttä kolmikon tulevaisuuden suunnitelmiin. Majakanvartijoilla oli haaveita yrittäjyydestä jo ennen majatalon pyörittämistä Kaskisissa, mutta kesän jälkeen into on vain kasvanut.
Vaikka kesä saarella on ollut viihtyisä, majakanvartijat odottavat jo kotiinpaluuta. Espoossa odottavat arki ja läheiset.
– Kyllä se lähteminen tuntuu silti varmasti haikealta, Santeri arvelee.
