Espanjansiruetanalla on hengitysaukko kilven puolivälin etupuolella, ja ylhäältä katsottaessa takaruumiin kärki näyttää pyöreältä. Aikuinen on suurikokoinen, noin 8–14 senttiä pitkä, sekä usein väriltään likaisen punertavanruskea tai jopa musta, sen jalkasauma on yleensä oranssi.

Espanjansiruetana on luokiteltu Suomessa kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Se leviää taimien sekä maa- ja muun eloperäisen aineksen mukana uusille seuduille. Kanta saattaa saada alkunsa jo yhdestä munasta tai etanasta.

Kaksineuvoisen siruetanan molemmat yksilöt voivat munia 1–2 viikon kuluttua parittelusta. Limaisella anturallaan se voi mataa yön aikana jopa 50 metriä. Ilmoita siruetanahavainnosta vieraslajit.fi-sivustolla.

Jos paikkakunnalla on havaittu suurikokoisia siruetanoita, pidä silmällä erityisesti viljeltyjä kulttuurialueita, kuten peltoja, niittyjä ja puistoja, sekä kosteita paikkoja, esimerkiksi ojien ja teiden reunoja sekä ruohostoja. Torjunta on helpointa, kun kanta ei pääse kasvamaan massaesiintymäksi. Suurimman hyödyn saa keräämällä talvehtineita yksilöitä keväällä heti, kun ne ilmestyvät esiin.

Etanat kannattaa tuhota nopeasti, esimerkiksi murskaamalla niiden pää. Kymmenen kerättyä etanaa voi vähentää munien määrää useilla sadoilla. Otollisin keräysaika on aamulla ja illalla, jolloin ilman suhteellinen kosteus on suuri. Lämpimällä ja kuivalla ilmalla nilviäiset hakeutuvat suojaan, jolloin niitä on vaikea löytää.

Tappajaetanaksikin kutsuttu nilviäinen ei nirsoile, ja sille maistuvat kasvit, jotka kotoiset nilviäislajimme jättävät rauhaan. Kaikki vihreä kasviaines kelpaa siruetanalle ravinnoksi, samoin kuin raadot, jotka proteiinipitoisina tehostavat sen munintaa. Edestakaisin liikkuvalla ja hampailla varustetulla raastinlevyllään espanjansiruetana syö oman painonsa verran ruokaa päivässä.

Kun lämpötila keväällä kohoaa noin 5 asteeseen, talvehtineet nuoret espanjansiruetanat ja jotkut talvesta selvinneet aikuiset lähtevät liikkeelle. Kookkaimmat nuoret yksilöt saavuttavat sukukypsyyden jo keväällä, suurin osa noin kuuden viikon kuluttua heräämisestä.

Keskimäärin 4–5 millin kokoiset munansa etanat laskevat muutaman kymmenen kappaleen ryppäinä pieneen maakoloon. Myös avokomposti, lehti- ja risukasa sekä karike- tai katekerroksen peittämä perennan tyvi ovat mieluisia munintapaikkoja. Munien kuoriutumiseen kuluu 3–4 viikkoa.

Kostealla säällä siruetanat syövät myös päiväsaikaan ja leviävät uusille alueille. Kuivina jaksoina ne hakeutuvat kosteisiin paikkoihin. Muninta jatkuu koko kesän, mutta vilkkainta se on loppukesällä ja alkusyksyllä.

Leuto ja kostea sää saa etanat jatkamaan munintaa pitkälle syksyyn. Kun sää viilenee, ne etsiytyvät suojaisiin talvehtimispaikkoihin, jotka ovat usein samoja kuin hyvät munintapaikat: komposti-, lehti- ja risukasat.

Siruetanat etsivät myös maakoloja ja vetäytyvät niihin talvea odottamaan. Multa, karike ja päälle varisevat lehdet tarjoavat suojaavan peiton.

Mitä aiemmin lumi tulee ja mitä kauemmin se pysyy maassa, sitä otollisemmat olot espanjansiruetanoilla on selviytyä syys- ja kevätpakkasista. Parhaiten talvesta selviävät yleensä munat ja nuoret yksilöt. Myös osa aikuisista selviää erityisen suojaisissa paikoissa.

Asiantuntijana jutussa FT Ilmari Valovirta.