Helsingissä varttunut ja asunut Esko Pajamies (1931–1990) tunnetaan etenkin olohuoneiden ja julkitilojen huonekaluista, joissa saa helposti mukavan asennon ja mielen rentoutumaan.
Ystäväpiiri tiesi hänet myös taitavana jazztrumpetistina, joka tarttui mielellään instrumenttiinsa lukuisissa juhlissa ja erilaisissa kokoonpanoissa.
Esko Pajamies valmistui sisustusarkkitehdiksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1954 ja perusti oman suunnittelutoimiston vuonna 1961. Hän piirsi runsaasti mallistoja ja yksittäisiä kalusteita erityisesti Askolle ja Lepolle ja myös Merivaaralle.
Tyylin kulmakivet
Esko Pajamies tunsi kuluttajien maun ja tarpeet. Monissa huonekaluissa näkyvät niin aikansa mieltymys raskaisiin ja näkyviin puurakenteisiin, uhkeisiin pehmustuksiin ja nahkaverhoiluihin kuin maksimaaliseen mukavuuteen. Yksi tyypillinen ominaisuus on myös satulavyön monipuolinen käyttö.
Runsaassa tuotannossa näkyvät jopa aikakauden television tutuksi tekemät kulttuuripiirit. Lännenhenkinen Bonanza-kalusto niitti jopa kansainvälistä suosiota.
Tammi on yleisimpiä Pajamiehen käyttämiä puulajeja, mutta 1970-luvulla sen rinnalle nousivat kotimaiset puulajit, kuten koivu. Näyttävin osoitus siitä on klassikon aseman saavuttanut Koivutaru-mallisto, joka perustuu taivutettuun puuhun. Siinä näkyy myös Pajamiehen kiinnostus laadukkaaseen puusepäntyöhön.
Halutuimmat
Bonanza-kalusto puhuttelee monia nykyhetken sisustajia. Myös monet muut muhkeat kalusteet kiinnostavat jopa kansainvälisiä huutokauppoja ja niiden ostajakuntaa. Kun Pajamiehen kalusteita kunnostaa, on hyvä suosia alkuperäisiä materiaaleja ja pintakäsittelyjä.
