”Kun saan päähänpiston vaikka vaaleansinisestä katosta, tartun pensseliin” – Erikan koti on täynnä herkullisia yllätyksiä
Erikan kodin tunnelma, värit ja kierrätetty kalustus heijastelevat hänen elämänpolkuaan ja kokeilunhaluista luonnettaan.
Keväällä 2020, kun Suomi oli sulkeutunut koteihinsa, Erika Halonen alkoi uteliaisuuttaan harrastaa asuntonäyttöjä. Hän unelmoi omasta kodista talossa, joka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella, vierashuoneesta ja treenitilasta. Pankki oli antanut lainalupauksenkin.
Turun keskustasta löytyi pian avara 90 neliön kolmio 1920-luvun talosta, jota kutsutaan Liikeapulaisten taloksi. Alun perin, kun asunto-osakeyhtiö valmistui, osakkeiden osto-oikeus oli vain ”Turussa asuvilla liikeapulaisluokkaan kuuluvilla henkilöillä”. Erika ei kuitenkaan ollut edes harkinnut ison ja hintavan asunnon hankkimista, ei ainakaan yksin.
– Asuntonäytöt olivat koronapandemian alkuvaiheessa yksityisnäyttöjä, mutta oli niissä sentään toinen ihminen vastassa. Täällä ihastuin ensi näkemältä nariseviin lautalattioihin, kaareviin oviaukkoihin, puuhellaan ja hiukan yllätykselliseen huonejakoon. Jostain kumman syystä pankinjohtaja luotti maksukykyyni ja oli valmis korottamaan lainalupaustani niin, että saimme kaupat syntymään, Erika, 42, kertoo.
Uudessa kodissa toteutui monta Erikan unelmaa, mutta koska PR-vastaavan elämässä vain muutos on pysyvää, se mitä tässä kodissa on tänään, ei välttämättä ole enää huomenna.
– Linkedin-profiilissani on lause ”challenging status quo is my game”. Olen aika impulsiivinen ja kokeilen kaikenlaista. Kun saan päähänpiston vaikka vaaleansinisestä katosta, tartun aikailematta pensseliin.
”Elämäni on mennyt aktiivisesti muutoksia kohti, erilaisia päähänpistoja toteutellessa.”
Vaikka mieli myöhemmin muuttuisi, Erika ajattelee, että kaiken voi vaihtaa tai tehdä uudelleen.
– Yhden olohuoneen seinistä olen maalannut kolme kertaa kahden ja puolen vuoden asumisen aikana.
Erikan mielestä koti heijastelee hänen elämänpolkuaan, kaikkea koettua ja todeksi elettyä. Erika varttui 22-vuotiaaksi Ruotsissa, jossa hänen vanhempansa edelleen asuvat. Turkuun hän muutti saatuaan opiskelupaikan Taideakatemian sirkuslinjalta.
– En ole ennalta-arvattavan tai tutun ja turvallisen kannattaja. Elämäni on mennyt aktiivisesti muutoksia kohti, erilaisia päähänpistoja toteutellessa.
Sisustuksessa Erika suosii kierrätettyjä asioita. Huonekaluista vain sohva, sängyt ja vaaleanvihreä tuoli on ostettu uusina. Hän yhdistää mielellään eri tyylejä ja aikakausia toisiinsa.
– En välitä trendeistä. Tykkään kyllä selailla sisustuslehtiä ja Instagramissakin seuraan sisustukseen ja muotoiluun keskittyviä tilejä mutta en halua kopioida niitä sellaisenaan. Se olisi mielestäni persoonatonta.
”Välillä tulee ihan hirveä jano tiettyyn väriin.”
Lottovoittorahat hän sijoittaisi taiteeseen.
– Ostaisin ihan sikana kaikkea taidetta. Lempitaiteilijoitani ovat muun muassa Petri Ala-Maunus, Viljami Heinonen, Riiko Sakkinen, Yuichiro Sato ja Sini-Meri Hedberg. Nyt seinilleni ripustettu taide on pääasiassa edesmenneen mummini Elsa Oksasen käsialaa. Rakkain ja merkityksellisin työ on Elsa-mummin maalaama muotokuva minusta pienenä.
Maalausten lisäksi huomio kiinnittyy katon, seinien ja ovien väreihin.
– Niissä ei totisesti ole tietoisesti mietittyä väripalettia. Välillä tulee ihan hirveä jano tiettyyn väriin. Se on kuin fyysinen aistimus, joka tuntuu samalta kuin olisi ollut päiviä nauttimatta mitään nesteitä. Silloin minun on saatava sitä väriä edes jossain muodossa, joko vaatteessa tai seinämaalissa tai missä milloinkin. Tunteet ovat niin vahvoja, ettei niitä oikein voi selittää.
Kirkkaat värit voimaannuttavat, murretut värit lohduttavat ja syleilevät, vaaleat värit taas tuovat Erikalle valon energiaa.
– Kun olen saanut värijanoni tyydytettyä, tuntuu samalta kuin kehon fyysinen puutostila olisi hoidettu. Olo on kuin uudestisyntyneellä.
Huonekaluissa Erika suosii kestäviä luonnonmateriaaleja, jotka aika patinoi entistä kauniimmiksi.
– En voi sietää lastulevykalusteita, joista tulee iän myötä käyttökelvottomia rumiluksia. Ehkä alituisessa muutoksessa olevaan elämääni tuo turvallisuutta se, että enin osa huonekaluistani on vanhoja ja ne kuuluvat toivottavasti pitkään jatkumoon.
Erika pitää vanhan ohella modernista muotoilusta, mutta useimmiten se ylittää budjetin.
– Rakastan minä myös rokokoohuonekaluja mutta en pidä mistään vuosikymmenestä niin paljon, että sisustaisin koko kodin yhden tyylikauden tuotannolla.
Erikalla ei ole perintöhuonekaluja mutta niiden sijaan perintöesineitä, kuten keramiikkaa, tauluja ja jopa isän mummolasta saatu yli 60-vuotias enkelinsiipi.
– Jonkun varjeluksessa viherkasvi on pysynyt hengissä myös minun hoidossani. Olen kuullut, että kaikilla serkuksillani olisi samaa kasvia kodeissaan. On liikuttavaa ja lohdullista olla enkelinsiiven kautta osa suvun saagaa.
Erika ei osaa nimetä kotinsa lempipaikkaa. Edelleen hän silmäilee kaikkea kiitollisena.
– Lähes joka nurkassa on jotain sydäntäsärkevän kaunista, tärkeää tai hassua.
Yksi lempipaikoista voisi olla treenisali eli 12 neliön pehmeä tatamimatto makuuhuoneen keskellä.
– Se on fyysisen kuntoni ja mielenterveyteni pelastusrengas. Keho ja sielu tarvitsevat liikuntaa ihan yhtä paljon, kuin ne tarvitsevat unta ja ravintoa.
Vuosien kuluessa Erika on oivaltanut, että maailma muuttuu niin mikro- kuin makrotasolla. Hänen ainoa toiveensa on, että saisi elää kymmenenkin vuoden kuluttua elämää, joka on hänen näköistään. Universaaleihin kotitotuuksiin hän ei usko.
– Se, mitä koti kullekin meistä viime kädessä merkitsee, on jokaisen oma asia. Toivon ainoastaan, että jokaisella olisi joku paikka, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi.
