Ennen kuin Leena Rissa löysi nykyisen kotinsa, hänet saattoi nähdä koputtelemassa pohjalaistalojen oviin ja kertomassa omistajille, että olisi kiinnostunut ostamaan pihapiiristä kodin itselleen – niin vaikeaa talon löytyminen Pohjanmaalta, läheltä sukulaisia, suurperheelle oli. Leena toivoi, että hänen lapsensa saisivat kokea samanlaisia maaseudun iloja kuin hänellä itsellään oli ollut lapsuusvuosina.
Lopulta Leena sai vihiä Kauhavan liepeillä evakko Kirmasen talona tunnettuun kiinteistöstä. Pari vuosikymmentä tyhjillään ollutta taloa ei kukaan ollut uskaltanut tai halunnut ostaa, mutta Leena päätti ottaa riskin.
Leena ja Jukka Rissan perheeseen kuuluvat lapset Nikolai, 15, Ilja, 13, Miska, 11, Meimi, 9, Aatos, 7, Ukko-Pekka, 3, ja Tessa, 1, sekä koirat Ninni Kettuli ja Alpo. Kuvassa perheen kuopus Tessa. Leena ja Jukka ovat jakaneet suurperheen arjen vuodesta 2017. Vaikka Leena hankki talon ennen kuin tapasi Jukan, on siitä muodostunut myös Jukalle erittäin tärkeä paikka.
Leena on tehnyt pöydän itse vanhoista lattialankuista. Tuolit on kerätty sieltä täältä, yksi löytyi naulattuna puuverstaan seinään.
Kun menit katsomaan taloa, mikä perillä odotti?
Talo oli rähjäisessä kunnossa, eikä pihasta kainalon korkuisten nokkosten takia näkynyt lähes mitään. Koko talo oli hieman vinossa, kellarissa oli puoli metriä vettä ja saunan katto seilasi vastaan, kun tutkimme paikkoja. Tiesin, että edessä olisi vuosien, ehkä vuosikymmenien kunnostusurakka.
Talon hinta oli matala, oikeastaan vain tontin arvo, joten päätin neuvonantajia kuunneltuani ostaa talon. Vaikka unelma maaseudusta ei tämän talon kohdalla ihan toteutunut, pidän arvossa sitä, että kylän laidalla sijaitsevasta kodista on lyhyt matka lasten kouluun ja isovanhemmatkin asuvat kävelymatkan päässä. Olin ostohetkellä vielä yksin viiden lapsen kanssa, joten perheen tuki oli tervetullutta.
Pyyhittävä keinonahkasohva on lapsiperheessä käytännöllinen. Sohva pelastettiin kaatopaikkakuormasta. Kierrätyskeskuksesta ostetussa ryijyssä miellytti erityisesti kaunis värimaailma.
Timpureiden tekemällä ikkunapenkillä on kirppikseltä löytynyt räsymatto, verhot ovat Leenan omaa designia.
Keittiön naulakko löytyi mökin puuvajasta. Laukut ovat kirppariostoksia, reput Leena on ommellut itse. Niihin pakataan yleensä retkieväitä.
”Kodissamme on asioita, joista tulee hyvä mieli ja turvallinen olo.”
Melkein joka päivä alkaa sillä, että Jukka tekee valkean Högforsin puuhellaan ja keittää puuron. Uuni vastaa perheen ruokahuollosta ja siinä tulee parhaat pitsat, pullat, sämpylät, rieskat sekä pata- ja laatikkoruoat. Sähköhellaan turvaudutaan vain hellepäivinä.
Patalaput ovat muutaman sentin löytöjä, jotka ovat tarttuneet matkaan eri kirppiksiltä. Tässä keittiössä mikään ei ole vain koristeena, vaan retrokattilat ja patalaput ovat päivittäisessä käytössä.
Pöytä on varsinainen palapeli: osia saatiin pelastettua tulipalosta, jalkoja on pidennetty sohvanjaloilla, kantta rakennettu uudelleen ja runkoa lujitettu. Miranolin vanha vakiosävy turkoosinsininen oli riittävän jytkyä pysyäkseen palaneessa pinnassa.
Sinisen kaapin halusi Isun eli isoäidin serkku antaa Miskalle. 50-luvun tuolit löytyivät netistä.
Talokauppojen jälkeen tapahtui jotain kauheaa, kerro siitä.
Ajattelin remontoivani taloa vähitellen samalla, kun asumme vuokrakodissa. Olin juuri saanut vuokrakodissa kaikki paikoilleen ja huokasin, että nyt alkaa elämä taas sujua, kun eräällä kauppareissulla ollessani isoäitini eli Isu soitti ja kertoi, että vuokrakoti palaa. Tulipalo eteni raivokkaasti, eikä juuri mitään ollut pelastettavissa. Koirat ja kissa pääsivät onneksi talosta pakoon.
Se oli kova isku, mutta eteenpäin oli mentävä. Muutimme pikku yksiöön ja Kirmasen talon remontti aloitettiin suunniteltua nopeammin. Ihmiset hehkuttavat, miten hienoa on päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä. Mutta minun pöytäni oli kasa hiiliä, ja siinä ei ollut mitään hohdokasta.
Ensimmäisenä kesänä talosta purettiin lattia ja talo nostettiin kirjaimellisesti ilmaan yksi seinä kerrallaan tukien avulla.
Tessa nauttii hetken äidin jakamattomasta huomiosta vanhempien sisarusten ollessa koulussa. Voit seurata perheen elämää Instagramissa @leenarenko.
Leena sai pelastettua isoisovanhempiensa puusohvan vuokrakodin hiiltyneistä raunioista. Vasta neljännen maalikerroksen jälkeen noen puskeminen pintaan loppui ja haju hävisi. Nojatuoli on Miskan lempipaikka ja sen istuinosa on päällystetty pojan kutomalla matolla. Ryijy toistaa huoneen sinisiä sävyjä.
Radio löytyi kirpputorilta, siitä oli tehty kello. Kumilelut ovat hakeutuneet sen päälle ihmettelemään. Ne toistavat Leenan maalaaman taulun värimaailmaa. Anopinkieli oli menossa lakkautetusta koulusta kaatopaikalle, mutta Leena sai luvan pelastaa sen.
Mitä talossa päädyttiin remontoimaan?
Ensimmäisenä kesänä talosta purettiin lattia ja talo nostettiin kirjaimellisesti ilmaan yksi seinä kerrallaan tukien avulla. Vanha sokkeli vaihdettiin uuteen. Taloon asennettiin maalämpö. Sähköt ja vesijohdot uusittiin. Kuusitoistareikäinen piippu oli painunut, joten sen antura vahvistettiin. Katto ja hirsirunko olivat ilokseni ehjiä ja täysin käyttökelpoisia.
Puolisoni Jukka tuli kuvioihin, kun remontoin kodin sisäpintoja. Oli rohkea veto häneltä lähteä viiden lapsen yksinhuoltajan matkaan, jolla oli keskeneräinen vanha omakotitalo. Olemme remontoineet pintoja vähitellen, voimien ja budjetin antamissa rajoissa. Talossa oli aiemmin ollut neljä asuntoa, joten purimme pois ylimääräiset keittiöt. Saunan teimme piharakennukseen. Apuna remontissa oli Jukan lisäksi oma perheeni, etenkin isu ja isäni sekä pari tuttua kirvesmiestä.
Keittiössä mikään ei ole vain koristeena, vaan retrokattilat ja patalaput ovat päivittäisessä käytössä.
Talon hirsirunko on harmaantumisesta päätellen ollut rakennusaikana säiden armoilla. Hirsipinta on vain harjattu ja imuroitu. Jukka antoi ryijyn Leenalle. Torista löytynyt tapetti riitti juuri ja juuri, kun Leena laski menekin lähes millin tarkkuudella. Tyynyt ovat kirppislöytöjä ja ilmaiseksi saatuja.
Seinäpeili on lapsuudenkodin aitan vintiltä. Sen aaltoileva kuva on Leenasta viehättävä. Piironki löytyi edullisesti Helsingistä. Nojatuolissa päivätorkkuja ottaa Ninni Kettuli.
Kukka-aiheiset kanavatyöt ovat kollaasina nuorekkaat. Leena on pikkutytöstä asti rakastanut kukkia. Hänen haaveammattinsa oli kukkakauppias tai insinööri.
Talosta löytyi myös muistoja menneestä, kerro niistä.
Vastaan tuli lähinnä tyhjiä viinapulloja, mutta oli muutakin. Yläpohjasta löytyi yksinäisen naisen koko elämäkerta pähkinänkuoressa: mekko, remmikengät, neljä kahvikuppia, jauhoja, suolaa ja sydänlääkkeet. Navetan puolelta kaivoimme esiin vanhoja lehtiä ja lattian alta löytyi ainekirjoitusvihkoja vuodelta 1948. Vihkoissa olleen nimen perusteella onnistuin paikantamaan kirjoittajan Naantaliin ja lähetin nostalgiset muistot hänelle.
Täällä asuneet evakot ovat varmasti poteneet koti-ikävää jouduttuaan jättämään kotinsa pakon edessä. Tunnen heitä kohtaan suurta sympatiaa ja pystyn samaistumaan kodin menettämisen aiheuttamiin tunteisiin.
Iloinen huone on perheen pienimpien yhteiskäytössä. Maalattu pöytä on roskalavalta. Jakkarat Leena nikkaroi lasten kanssa purkulaudasta ja koristeli maalilla. Matot tarttuivat mukaan roskalavalta Helsingistä. Ne olivat erittäin likaiset, mutta syntyivät uudelleen kunnollisen painepesurikäsittelyn jälkeen.
Lastenhuoneen taidokkaasti ootrattu sohva on roskalavaryhmästä bongattu. Oranssi Paratiisin puutarha, Omenankukka, pehmoksi ommeltu Kettu ja oranssi-mustavalkoinen Karkulainen Karkkimaassa ovat kaikki Leenan omia kuoseja. Mirja Vännin piirtämä kissatyyny löytyi kirppikseltä.
Lastenhuoneen seinällä on Leenan tauluja ja Aatoksen piirustuksia ja värityksiä.
Maalaukset ovat Leenan tekemiä. Pianon perhe sai Facebookin roskalava-ryhmän kautta, jonne Leena välitti perheen pääpianisti Iljan joululahjatoiveen.
Enkelitaulut ovat tulipalon jälkeen tarttuneet Leenan mukaan kirppiksiltä.
Enkelitaulut ovat tulipalon jälkeen tarttuneet Leenan mukaan kirppiksiltä.
Kotinne on ihanan värikäs. Miten olet päätynyt sisustamaan kotinne juuri näin?
Olen ammatiltani tekstiilisuunnittelija. Työni on osa sukuni käsityöläisperinnettä, sillä pappani äiti elätti itsensä kutomalla. Tykkään myös maalata tauluja. Se on tapa kanavoida menneisyyden traumoja ja pelkoja. Kotimme onkin täynnä erilaisia tauluja ja sisustustekstiileitä. Sisustan kierrätystavaralla, itsetehdyllä, rakkaiden ihmisten tekemillä ja roskalavalöydöillä. Haluan, että myös lasten tekemät työt saavat olla esillä.
Kodissamme on asioita, joista tulee hyvä mieli ja turvallinen olo, kuten iloisia värejä, pehmeitä materiaaleja ja mahdollisuus tehdä majoja. Puuhaamme Jukan kanssa yhteisiä projekteja ja vakiosanontamme on ”hyvä se on, kun silmä tottuu” ja sitten nauretaan niin, että mahaan sattuu.
Maalaaminen on Leenalle tärkeä keino purkaa asioita. Hän myös rakastaa satukirjoja ja niiden kuvitusmaailmaa.
Ilja menetti pupukokoelmansa tulipalossa ja on vähitellen kerännyt niitä uudestaan. Opetustaulun Ilja valitsi lopetetun koulun huutokaupasta. Kansallispuvun liiviä poika käyttää soittokonserttien esiintymisasuna. Sateenkaari-kangas löytyi kirpputorilta.
Vanhempien makuuhuoneen sängynpäädyt Leena on purkanut sängystä, jonka runko oli saanut polttotuomion. Pöydällä oleva kaappikello on Leenan papan tekemä.
Yöpöydällä oleva Nuoruusmuistoja-puuveistos on lahja Jukalta. Se muistuttaa, että kun lapset kasvavat, heillä on enemmän kahdenkeskistä aikaa.
Paljon on vuosia vierinyt siitä, kun evakko Kirmanen huusi talon itselleen huutokaupasta. Vuonna 1951 rakennettu omakotitalo Kauhavalla sai uuden elämän remontissa. Talossa on kahdeksan huonetta ja keittiö, yhteensä 200 neliötä.
Muokattu 1.3.2023 klo 8.20: Perheenjäsenistä kertovaan kuvatekstiin lisätty yhden lapsen nimi.
