Nelikymppiset Ilona ja Simo: Emme pärjäisi ilman vanhempien rahallista tukea
Ilona Saariniemi, 39, ja Simo Taivalkoski, 41, ovat työskennelleet hyväpalkkaisissa töissä ja asuvat sievässä mummonmökissä. Harva tietää, että vanhojen velkojen vuoksi he ovat niin vähävaraisia, että jättävät usein lämpimän ruoan väliin.
Treffit olivat vasta ensimmäiset, mutta Simo Taivalkoski täräytti asiansa suoraan: hänellä on suuri ulosottovelka.
Oli kevät vuonna 2020. Simo ja Ilona Saariniemi olivat tavanneet hiljattain Tinderissä, ja viikon viestittelyn jälkeen Simo kutsui Ilonan luokseen syömään.
Kaikki tai ei mitään, mies ajatteli. Aiemmilla treffikerroilla kumppani oli selvästi kauhistunut kuullessaan Simon tilanteesta. Silloin kasvoista näki, että suuri velka oli punainen vaate.
”Ihmisestä kertoo jonkin verran se, miten hän reagoi toisen taloudelliseen epäonnistumiseen”, Simo sanoo.
Ilona oli erilainen. Hän oli vaikuttunut Simon rehellisyydestä. Toisen avoimuus suorastaan sytytti.
”En pelästynyt, että onpa toisella huono tilanne, joten pystyin antamaan tilaisuuden ihanalle ihmiselle.”
Sitä paitsi Ilona tiesi hyvin, miltä Simosta tuntui. Myös hänellä oli suuria velkoja, jotka vaikuttivat elämään.
”Olin heti samalla aaltopituudella, koska tiesin, mitä vähävaraisuus on”, Ilona sanoo.
Ensitreffit päättyivät suudelmaan. Viiden vuoden seurustelun aikana tiukka taloudellinen tilanne on hitsannut parin entistä tiiviimmin yhteen ja auttanut pääsemään yli menneisyyden virheistä.
Ilonan ja Simon elämäntarinoihin mahtuu huonoja päätöksiä, joiden seurauksen alkoivat vuosien varrella kasautua.
Vuonna 2013 Ilona sai esikoisensa ja muutti entisen puolisonsa töiden perässä Tampereelta Iisalmeen. He ottivat lainan ja ostivat talon.
Ilonan työt olivat päättyneet ennen muuttoa, eikä hän saanut alansa töitä hoitovapaan jälkeen. Hän ryhtyi opiskelemaan ja otti sitä varten opintolainaa.
”Missään vaiheessa en ole ehtinyt juuri säästää rahaa”, hän sanoo.
Muutaman vuoden päästä miehen työt veivät perheen Porvooseen. Talo jäi Iisalmeen eikä mennyt kaupaksi. Vuokralaiset löytyivät, mutta vuokratulot eivät ole koskaan kattaneet lainanlyhennystä.
Pari erosi vuonna 2019, ja Ilona muutti omaan vuokra-asuntoon. Maksaakseen vuokravakuuden hän haki joustoluottoa. Hän otti myös parin yhteisen auton lainoineen itselleen.
”Siitä asti elämä on ollut velkojen kanssa elämistä”, Ilona sanoo. Velkaa on yhä noin 140 000 euroa.
Simon ulosottovelka syntyi 2017, kun hän ei masennuksensa vuoksi jaksanut hoitaa yritystään.
”Laskujen maksut ja asiakkuuksien hoito jäivät, koska ne jaksanut kiinnostua niistä.”
Simo ajatteleekin mielenterveysongelmien olevan syynä velkaantumiseen. Ne juontavat juurensa vuoteen 2005, jolloin Simon isä menehtyi ja Simo jäi työttömäksi. Hän ei koskaan hakenut apua pahaan olonsa. Myöhemmin hänen seurustelukumppaninsa teki itsemurhan, ja Simolle jäi asunto- ja autolaina. Hän yritti pienentää taloudellista taakkaa työskentelemällä palkkatyön ohella omassa yrityksessään, joka lopulta meni konkurssiin. Velkaa jäi neljännesmiljoona.
”Välillä tilanne oli niin hirveä, että laskujen jälkeen käteen ei jäänyt mitään. Hävettää, koska tulee olo, etten osaa suunnitella talouttani”
Yhteiseen vuokrakaksioon Porvoon keskustaan Ilona ja Simo muuttivat vuonna 2021. Vuoroviikoin heidän kanssaan asuivat molempien nykyään 12-vuotiaat lapset, jotka jakoivat makuuhuoneen. Ilona ja Simo nukkuivat olohuoneessa.
”Asunto alkoi käydä ahtaaksi, eikä mielenterveyteni kestänyt kerrostalon hälyisyyttä”, Simo sanoo.
He löysivät pienen punaisen vuokramökin Porvoon maaseudulta. Luonnonläheisyys on tehnyt molemmille hyvää: he ulkoilevat paljon metsässä, marjastavat ja sienestävät.
”Sen ansiosta jaksamme arjessa”, Ilona sanoo.
Vielä kesään asti molemmat kävivät täyspäiväisesti töissä ja tienasivat yhtä paljon kuin keskivertosuomalainen. Kolmasosa Simon palkasta meni suoraan ulosottoon, Ilona puolestaan lyhensi opinto- ja asuntolainojaan. He suunnittelivat rahankäyttöä tarkasti eteenpäin: mitä pitää ensin maksaa seuraavaksi saapuvalla palkalla, miten käytettäisiin lomarahat?
Ilona pyrki maksamaan laskut palkkapäivänä, jotta näkisi, kuinka paljon rahaa jäi käteen. Tarkkoja laskelmia oli kuitenkin vaikea tehdä, sillä esimerkiksi vakuutuslaskua ei tule joka kuukausi, ja sähkölaskun suuruus vaihteli.
”Välillä tilanne oli niin hirveä, että laskujen jälkeen käteen ei jäänyt mitään. Hävettää, koska tulee olo, etten osaa suunnitella talouttani”, Ilona sanoo.
Harva silti arvasi, että Ilona ja Simo ovat vähävaraisia. Molemmat ovat käyneet täysipäiväisesti töissä ja tienanneet yhtä paljon kuin keskivertosuomalainen.
”On hassua, että paperilla olemme pitkään olleet hyvässä asemassa olevia keskituloisia aikuisia”, Ilona sanoo.
Käytännössä Simo ja Ilona eivät kuitenkaan pärjäisi, elleivät Ilonan vanhemmat auttaisi heitä taloudellisesti. Nämä asuvat Lapissa ja maksavat Ilonan vierailujen bensarahat, ruoat ja lapsille laskettelun. He ostavat myös lapsenlapsille vaatteita ja siirtävät Ilonalle rahaa tarvittaessa muutenkin. Summat ovat joitain satasia.
”Siitä tulee nolo olo. Ajattelen, että kyllä 39-vuotiaana pitäisi pärjätä ilman vanhempien apua.”
Myös Simo on pyytänyt välillä eläkkeellä olevalta äidiltään apua.
”Silloin mietin, että eikö tämän pitäisi mennä toisinpäin.”
Hiljattain Simo irtisanottiin yt-neuvotteluiden päätteeksi. Tällä hetkellä hän etsii uusia töitä ja on jo käynyt haastatteluissa.
”Käytännössä velkojen lyhennys loppuu, jos en saa töitä. Silloin elämme lähes pelkästään Ilonan palkalla”, Simo sanoo.
Rahat ovat Simon ja Ilonan taloudessa yhteisiä. Se maksaa, jolla on kulloinkin varaa.
”Minulle on kaatunut enemmän taloudellista taakkaa, koska Simon nettotulot ovat olleet niin pienet. Emme silti laske keskinäisiä velkoja, koska olemme tässä tilanteessa yhdessä”, Ilona sanoo.
Huoli rahasta näkyy kaikkialla arjessa. Vaatteita Ilona korjaa monet kerrat ja kierrättää mahdollisimman paljon. Kasvavan lapsen vaatteisiin menee enemmän rahaa, mutta Ilona laskee ostavansa itselleen vaatteita noin viidelläkympillä vuodessa. Simo ostaa harvoin mitään.
Välillä Ilona kulkee kotona ja miettii, mitä voisi myydä nettikirppiksellä. Hän myy lähinnä vaatteitaan, joista ei montaa euroa tienaa.
”Tiukkaan tilanteeseen nettikirppis ei aina sovellu. Joskus tavarat eivät menekään kaupaksi tai rahoja pitää odottaa. Jos rahalla on oikein kiire, niin pyydän vanhemmilta”, Ilona sanoo.
Simo taas seuraa tarkasti sähkönkulutusta ja tietää, milloin pyörittää pyykki- ja tiskikoneita.
Molemmat hyödyntävät kauppojen sovelluksia ja niistä löytyviä alennuskuponkeja. Kun pyykinpesuaine on alennuksessa, kumpikin hakee sitä isot laatikot. Lapsettomina viikkoina he jättävät lämpimän ruoan väliin. Jääkaapissa on aina kaupan edullisimpia merkkejä. Se harmittaa, sillä he haluaisivat suosia luomua, kotimaista ja reilua kauppaa.
”Niihin saattaisi olla kerran kuukaudessa varaa, mutta se on pois jostain muusta”, Simo sanoo
Ilona rakastaa puutarhanhoitoa, ja pihan antimista syntyy esimerkiksi voikukkasiirappia ja nokkoslettuja. Sekin on kallis harrastus. Ystävällinen vuokranantaja on lahjoittanut heille istutuksia varten multaa. He ovat saaneet myös polttopuita, joilla lämmittää takkaa, sekä ilmalämpöpumpun, joka vähentää energiakulutusta talvisin.
”Tajusin, että lapsenikin oli ottanut asiakseen huolehtia, että meillä on varmasti varaa.”
Lasten kanssa Ilona ja Simo pyrkivät viettämään mahdollisimman normaalia arkea: ruoanlaittoa, harrastuksia ja yhdessäoloa. Esimerkiksi geokätköily ja kivien maalaaminen akryyliväreillä ovat edullista tekemistä. Työantajien kulttuuriedulla Simo ja Ilona ovat ostaneet museokortit, ja koko perhe käy museoreissuilla.
”Kesällä olemme yleensä käyneet Linnanmäellä, koska kuulumme Simon kanssa yhdistykseen, joka tarjoaa jäsenrannekkeet alle puoleen hintaan. Otamme lapsille rannekkeet ja menemme eväiden kanssa sinne päiväksi”, Ilona sanoo.
Kerran Ilona oli luvannut viedä poikansa sushibuffettiin. Lapsi kommentoi, että ei heidän ole pakko mennä, koska se oli niin kallis. Muisto saa yhä kyyneleet nousemaan Ilonan silmiin.
”Tajusin, että hänkin oli ottanut asiakseen huolehtia, että meillä on varmasti varaa”, Ilona sanoo.
”Äidille kertominen hävetti tosi paljon. Äiti oli aina muistuttanut maksamaan laskut ajoissa.”
Ulkopuolisten olisi vaikea arvata, miten tarkkaan Ilona ja Simo joutuvat laskemaan jokaisen sentin. Molemmat ovat tehneet pääosin etätöitä, joten työkavereiden kanssa tulee harvoin istuttua samaan lounaspöytään. Jos raha tuleekin puheeksi, eivät muut yleensä reagoi. Kaikillahan on asuntolainaa.
”Lomakeskusteluihin osallistun kertomalla, että lähdemme Lappiin. Monet olettavat, että se on hieno laskettelumatka, vaikka menemme vanhempien luokse elämään heidän siivellään”, Ilona sanoo.
Simo on puhunut velastaan vain harvalle. Äidilleen hän kertoi siitä vasta pari vuotta sitten.
”Se hävetti tosi paljon. Äiti oli aina muistuttanut maksamaan laskut ajoissa.”
Parin tilanteen tunteva lähipiiri ymmärtää, jos Ilona ja Simo joutuvat rahapulan vuoksi kieltäytymään esimerkiksi juhlakutsuista.
”Onneksi juuri nyt ei ole tiedossa ylioppilasjuhlia tai ristiäisiä, joihin pitäisi ostaa lahja”, Ilona sanoo.
Monista muistakin asioista on täytynyt luopua. Simolla on kroonista olkapääkipua, jonka kalliit lääkkeet on välillä pakko jättää hakematta. Ilonalla on kissakuume, mutta lemmikki tulisi liian kalliiksi. Myös hammaslääkärikäynnistä, leikkokukista, ravintolaillallisista ja kottikärryistä saa vain unelmoida.
Simon ulosottovelasta on jäljellä puolet, 120 000 euroa. Hän arvioi, että hän on saanut sen maksettua 5–7 vuoden päästä. Velkajärjestelyyn pääseminen lyhentäisi aikaa, mutta toimistoon on ollut vaikea saada yhteyttä. Ulosottoviraston avulla hän kuitenkin sai esimerkiksi Tampereen-asunnon myytyä ja se lyhensi velkaa.
Ilona ja hänen entinen puolisonsa lyhentävät puoliksi Iisalmen-talon lainaa. Joinain kuukausina hän ei kuitenkaan ole voinut maksaa osuuttaan, joten velkaa on kertynyt myös entiselle puolisolle. Joustoluotto on maksettu, mutta opintolainaa on yhä jäljellä. Hän uskoo, että saa maksettua ne vuoden sisällä. Sen jälkeen tarkoitus olisi alkaa säästää puskuria. Nyt rahaa ei jää säästöön, ja esimerkiksi tiskikoneen hajoaminen olisi katastrofi.
Kalliin tavaran hajotessa heidän täytyy toivoa, että esimerkiksi Facebookin roskalavaryhmästä saisi uuden halvalla tai ilmaiseksi.
”Auton hajoaminen olisi vielä pahempi juttu. Uutta tuskin saisi roskalavalta”, Ilona sanoo.
Jos mennyttä voisi muuttaa, Simo kehottaisi nuorta itseään hakemaan apua ajoissa.
”Muuten tilanne kehittyy lumipallon omaisesti ihan katastrofaaliseksi.”
Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi, eivätkä Ilona ja Simo enää juuri mieti menneitä virheitä.
”Katse on siirtynyt nyt tulevaisuuteen. Mietimme, miten seuraava palkka pitää käyttää tai milloin jokin velka on maksettu”, Ilona sanoo.
Päässä pyörii myös hetki, jolloin vaikea aika on ohi. Silloin olisi ainakin kiva matkustaa enemmän kotimaassa ja nähdä historiallisia kohteita. Simo ja Ilona ostaisivat enemmän kotimaisia tuotteita ja tukisivat paikallisia pienyrittäjiä. Jo vihreiden arvojenkaan vuoksi kumpikaan ei haaveile rantalomista ulkomailla.
Vuosien varrella arvot ovat hitsautuneet entistä yhtenäisimmiksi. Ilona ja Simo arvostavat toisissaan empatiaa, jota he toivoisivat päättäjiltäkin.
”Kun olen todella ahdistunut, Simo osaa olla meistä postitiivisempi. Hän kannustaa, että kyllä me tästä selviämme päivä kerrallaan eikä meillä ole mitään hätää”, Ilona sanoo.
