Nina: ”Olin totaalisen lamaantunut ja kokenut burnoutin, kun löysimme talon Loviisasta mieheni Timon kanssa kolmetoista vuotta sitten. Omistin kukkakaupan, kun työuupumus iski. Äitini huomasi sairastumiseni ja käski lopettaa koko yrityksen. Minä tein työtä käskettyä.
Onneksi, sillä se oli elämäni paras päästös! Asuin puoli vuotta vanhempieni luona.
Saman vuoden syksyllä tapasin Timon paikallisessa tanssiravintolassa, Loviisan ainoassa. Se oli menoa. Asuimme yhdessä pari vuotta vuokralla, kunnes tämä talo löytyi. Tai rötisköksi minä tätä kutsuin. Hinta oli sopiva, joten teimme kaupat.”
Timo: ”Kun remontoimme, Nina teki kyllä kaikenlaista, mutta ei muista mitä. Hän jaksoi kuitenkin pinnistellä, sillä tiesi lopputuloksena olevan kaunis koti meitä varten. Meidän oli tarkoitus tehdä vain pieni pintaremontti ja muuttaa sisään. Ei se sitten niin mennytkään.
Ostimme talon edullisesti siinä kunnossa kuin se oli. Tarkempi syyni paljasti kosteus- ja homevaurioita. Oli ryhdyttävä isompiin liikkeisiin. Kaikki revittiin palasiksi hirrelle ja lattiat multapenkille saakka.
Samalla uudistimme sähköt ja vedet. Teimme kaiken isäni ja Ninan vanhempien avulla. Ilman apujoukkoja emme olisi saaneet kotia muuttovalmiiksi muutamassa kuukaudessa.”
Nina: ”Meille oli hyvin tärkeää säilyttää talon vanha tunnelma. Emme halunneet muovia mihinkään. Pinnat teimme puusta ja eristeeksi laitoimme ekovillaa. Tuli tehtyä pari virhettäkin: yritimme säästää kustannuksissa, mutta sitten takassa ei ollut tarpeeksi massaa eikä se lämmittänyt kunnolla. Se piti uusia. Keittiöön hankimme kalliit kaapit, joiden hyllyistä lähti nopeasti väri. Ne oli pakko uusia.
Olemme sisustaneet pienellä rahalla ja pikku hiljaa. Isäni on tehnyt paljon kalusteita meille, ja niillä on suuri tunnearvo. Meille koti on paikka, jossa saa rauhoittua ja olla oma itsensä. Tämä koti on tehty meitä varten. Me kun olemme tällaisia kotihiiriä, on tärkeää, että viihdymme täällä. ”
Timo: ”Haasteita remontissa aiheutti se, että olimme neljä kuukautta ilman pesumahdollisuuksia. Se kiristi hetkittäin mieltä. Aamulla pesimme itsemme keittiön altaissa, ja suihkussa kävimme vanhempiemme luona. Ensimmäiset löylyt omassa saunassa tuntuivat makeilta.
Kun muutimme, osa talosta oli vielä kesken. Uuden osan tekeminen aloitettiin meidän täällä jo asuessa. Silloin kaadettiin vanha elintasosiipi, ja tilalle rakennettiin uudet pesutilat, makuuhuone, sauna ja eteinen. Kaikki tehtiin pitkästä tavarasta rossipohjalle.”
Nina: ”Rakkaat perheenjäsenet, koiramme Vellu ja Nala, ovat meille kaikki kaikessa. Niiden kanssa on mukava puuhata. Jaamme myös puutarhanhoitoharrastuksen. Timo vastaa toisesta puolesta pihaa, minä toisesta. Hänellä on vastuullaan kasvimaa, minulla hortensiat. Pihaan on mennyt paljon rahaa, mutta kun emme tuhlaa mihinkään muuhun, voimme laittaa sitä kauniiksi. Joka vuosi istutamme lisää perennoja.
Olen oppinut elämään burnoutin kanssa. Alkuun oli hankalaa, kun oli jaksettava nousta sängystä ylös. Työuupumus iski kuin halolla päähän, vaikka oireita oli jo aiemmin. Nykyään työskentelen yöhoitajana muistisairaiden parissa. Pidän siitä valtavasti. Vapaalla teen jotain kivaa, kuten sisustan tai hoidan puutarhaa.”
