Nyt sitä ei uskoisi, mutta kaupunkiasunnon ongelmat olivat ilmeiset – Emma ei säikähtänyt: ”Tiedän onnistuneeni, koska täällä on hyvä olla”

Sisustussuunnittelu on tavallaan kolmas työurani. Se on kulkenut muunlaisten töiden rinnalla jo pitkään. Parin vuosikymmenen mittaan olemme mieheni Kimmon kanssa ostaneet remontoijan unelmia, suunnitelleet ja teettäneet remontin ja asuneet niissä, kunnes uudet tarpeet ovat saaneet etsimään seuraavaa.

Nykyisessä kodissamme Helsingin Kampissa olemme asuneet reilut neljä vuotta. Lopputulos on sisustusmakujemme kompromissi, johon olemme molemmat tyytyväisiä.

Epämääräiset lasitiiliseinäkkeet keittiössä ja olohuoneessa saivat purkutuomion. Seiniä suoristettiin ja äänieristettiin, eteisen oviaukon kaari muotoiltiin aiempaa symmetrisemmäksi, vessa remontoitiin ja kaikki pinnat uusittiin. Ilmanvaihtoakin parannettiin.

Kun lisäneliöiden tarve korona-aikana ajoi meidät juoksemaan näytöissä, tämän asunnon ongelmat olivat paperilla ilmeiset: Sijainti toisessa kerroksessa vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, täysremontin tarve ja käytännössä vain yksi makuuhuone. Vanha palvelijan huone oli kyllä ikkunallinen, mutta käynti siihen oli makuuhuoneen kautta ja tilan puolesta se olisi tuomittu vaatehuoneeksi. Ainoa vessa oli pikkuruinen ja kylpyhuone ahdas.

Ikkunoiden määrä ja meille ideaali sijainti houkuttelivat silti paikalle katsomaan. Se kannatti. Kulma-asunnon avarat näkymät hurmasivat, ja pohja olisi kivasti muokattavissa.

Remontissa siirsimme keittiön paikkaa peräseinältä lähemmäs olohuonetta ja uusimme keittiön kokonaan. Entisen tilalle tuli Kimmon työhuone.

Kylpyhuonetta oli pakko laajentaa reilu puoli metriä käytävään päin, jotta saimme mahtumaan sinne meille tarpeelliset kaksi pesu­allasta. Toivelistalla olleesta kylpyammeesta piti lopulta luopua, jotta pyykkihuollolle jäi tarpeeksi tilaa.

Olin tehnyt parketeista ison selvitystyön jo edellistä kotia varten, joten sama valinta kelpasi tänne. Minä halusin struktuuritapetteja ja mies kokolattia­mattoja. Ne muodostivat kivan pehmeyden teeman koko asuntoon. Suunnitelmamme toteutti jo aiemmin hyväksi havaittu Ekmanin remontti ja maalaus.

Talon 1920-lukulaisuus näkyy edelleen alkuperäisissä peiliovissa ja ajan hengen mukaan uusituissa lattia- ja ovilistoissa, vetimissä ja valaisinmanseteissa – ja siinä, että lattialle laskettu marmorikuula vierii aika vikkelästi nurkkaan.

Muutimme nykyistä niukemmista neliöistä, ja pitkän evakon tieltä laitoimme valtaosan vanhoista huonekaluistamme kiertoon. Suurta tiikkistä ruokapöytää ja paria Ilmari Tapiovaaran tuolia lukuun ottamatta aloitin siksi kalustamisen aika pienestä.

Roikuin heinäkuun 2021 Bukowskis-nettihuutokaupassa. Heinäkuu olikin siihen erinomaista aikaa, ja huusin kohtuu- tai jopa löytöhintaan ison vanhan astiakaapin, kuusi tanskalaista puutuolia, kauniin mustan taittopöydän ja pari taideteosta. Osa valaisimista seurasi mukana edellisestä asunnosta.

Skannossa oli muuttomyynti, jossa ihastuin moderniin villamattoon. Tiesin sen jo ostaessa turhan kapeaksi olohuoneeseen mutta en edelleenkään ole löytänyt sitä mieluisempaa. Oikeastaan ainoa jäljellä oleva sisustushaaveeni tällä hetkellä on löytää vaalea, suuri matto sen alle rajaamaan olohuonetta paremmin.

Pidän Zara Homea hyvänä ostospaikkana. Sen tuotteita on lähes mahdotonta palauttaa, mutta ne näyttävät juuri siltä kuin kuvissakin, joten ainakin tietää, mitä saa. Myös hinta–laatu-suhde on mielestäni kohdallaan.

En ole jatkuvasti sisustamassa omaa kotiani uudelleen. Tekstiilejä ja taidetta ja niiden mukana värikkyyttä on tullut vuosien varrella lisää, mutta muuten sisustus ja kalustus ovat sellaisia, kuin alun perin suunnittelin. Paitsi että terrakotanväriset sametti­nojatuolit olivat miehelleni liikaa. Ne menivät nopeasti vaihtoon.

Tyylini on yhdistellä modernia ja antiikkia, kuoseja ja struktuureja, kovaa ja pehmeää ja rakentaa niistä kerroksia. Taide kaikissa muodoissaan on inspiraation lähteistä suosikkini, eikä sen tarvitse aina olla galleriasta. Käytän taide-esineinä kaikkea pikku­kivistä laatta­näytteisiin ja olen kehystänyt tauluiksi taidekirjan sivuja ja tapetin paloja. Myös valaistuksen kerrostamisella ja lukuisilla himmentimillä on suuri rooli tämänkin kodin toimivuudessa ja tunnelmassa.

Mietin ratkaisuissa ennen kaikkea meidän tarpeitamme mutta vähän myös seuraavaa omistajaa. Oleskelutilaan voisi helposti tehdä vielä yhden makuuhuoneen lisää, ja avokeittiö olisi silti sopivan kokoinen suhteessa olohuoneen neliöihin.

Tiedän onnistuneeni, koska täällä on hyvä olla. Minusta on ihanaa käydä nukkumaan ja herätä makuuhuoneen pehmeässä pesässä. Suihkussa on mukavan hämyisää, koska jätin sieltä tarkoituksella kattospotin pois. Aamutoimet mahdumme hoitamaan ilman kyynärpäätaktiikkaa ja voimme olla kumpikin koko päivän etäpalavereissa toisen työnteon häiriintymättä. Olohuoneeseen on mahtunut parhaimmillaan parikymmentä vierasta.

Ihan parasta aikaa täällä ovat pimeät illat. Himmennämme valot, sytytämme kynttilät ja kuuntelemme jazzia, mies sohvalla ja minä nojatuolissani jalat rahilla. Silloin en meinaa raaskia lähteä nukkumaan.