38 neliön tilaihme! Sisustusarkkitehti Emilia Lonka hyödynsi viihtyisän minikotinsa niukat neliöt nappivalinnoilla

Emilia rakastaa hidasta ruoanlaittoa ja järjestää mielellään illanistujaisia ystävilleen. Jatkettuna tiikkiruokapöydän voi kääntää tilassa toisinpäin, ja parhaimmillaan sen ympärille on mahtunut 15 vierasta. Se on vintage-Askoa Torista. Aino Aallon vuonna 1939 suunnittelemat rottinkituolit ovat peräisin Emilian isän lapsuudenkodista. Valaisin on Olucen Sonora.

Katu Helsingin Vallilassa on vilkas, mutta sisäpihan puolen asunnossa on hiljaista. Valo siivilöityy kauniisti tuulessa liehuvien koivunlehtien lomitse. Sisustusarkkitehti Emilia Longan koti on asukkaansa peilikuva: harkittu, leikkisä ja kodikas. Emilia on onnistunut sisustamaan vuokrakotinsa omannäköiseksi valaisulla, taide-esineillä sekä tekstiileillä. Minikodin pohja on monimuotoinen ja tunnelma ilmava. Vaaleat pinnat luovat tilan tuntua kapeaan olohuoneeseen.

Emilialle koitti uusi elämänvaihe ja sen myötä muutto. Uusi koti tarjoaa Emilialle positiivisen ja inspiroivan ympäristön arjen kaaoksen keskellä. Koti on tärkeä paikka, koska siellä saa olla täysin oma itsensä.

Emilian onnellisimmat hetket kotona sijoittuvat usein keittiöön, kun tupa on täynnä rakkaita ystäviä pikkutunneille asti.

Asuntoa aiemmin jakaneesta seinästä on jäljellä puolet. Ratkaisu luo yksityisyyttä olohuoneeseen ja jakaa keittiön omaksi tilakseen, ja silti tilat ovat yhteydessä toisiinsa. Emilian suunnitteleman Madame-valaisimen varjostin on sininen, koska se oli sen hetken lempiväri.

Minulle koti merkitsee…

Kiintopistettä, turvaa, mahdollisuuksia ja vapautta. Pyrin suhtautumaan elämään ja olemiseen ilolla ja huumorilla, mikä kantaa myös kotona. Kaupunkiasumisessa rakastan ympärillä olevaa elämää ja virettä mutta kotona kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Vaikka asunto sijaitsee ruuhkaisen Sturenkadun varrella, sisälle ei kuulu juurikaan muuta kuin sisäpihan elämä ja linnunlaulu. Asunnossa on rauha ja turvallinen äänimaailma. Ikkunoistani näen sisäpihan suuret koivut, joista saan seurata vuodenaikojen kulkua.

Kotini kertoo minusta…

Kuka minä olen. Kaikki esineet ovat kodissani siksi, että olen itse halunnut ne, eikä siksi, että jokin olisi trendikästä, sosiaalisesti hyväksyttyä tai järkevää. Rakastan elämää, värejä, tarinoita ja aitoja materiaaleja. Vierastan teeskentelyä, jäykkyyttä ja liian fiksuja tai käytännöllisiä kalustevalintoja. Kaiken ei tarvitse sopia sataprosenttisesti yhteen, koska esineitä ja kalusteita voi ripotella kulmien taakse eri tiloihin. Tämä 37,5 neliön asunto on juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi suuri tarvittaville kalusteille ja tarpeeksi pieni, ettei tule hankittua mitään turhaa.

Emilia metsästää kirpputoreilta hauskoja ja erityisiä esineitä. Rottinkiset esineet viehättävät, usein myös erikoiset eläinhahmot. Isoäidin tarjotin on 1900-luvun alusta.

Pienen keittiön säilytystilaa jatkaa Ikean tarjoiluvaunu, jota on helppo liikutella tarpeen mukaan. Avohyllyiltä on helppo napata tarvitut asiat.

Tilaihme kodissani on…

Keittiö. Vaikka varsinainen työtila on rajallinen, ruokapöytä ja keittiökärry mahdollistavat suuretkin kokkailut. Iso ja syvä keittiöallas, tehokas induktioliesi, pieni uuni sekä hiljainen tiskikone ovat luksusta ja tekevät pienessä tilassa toimimisesta sulavaa ja mukavaa. Säilytystilaa on reippaasti, kiitos vanhojen seinän sisälle rakennettujen kaappien, jotka ovat syviä ja suuria. Yhteen niistä on saatu mahdutettua jääkaappi ja pakastin, mikä säästää tilaa. Kokonaisuudessaan koko asunnon pohja on tilaihme. Pieniin neliöihin mahtuvat täysikokoiset kalusteet ilman ahtautta.

Asunnon parhaita puolia on näkymä suurelle, vehreälle sisäpihalle. Verhoja Emilia ei kaipaa, vaikka näkymä aukeaa vastapäiseen taloon talvella. Lempeä äänimaailma ja lämmin valo ovat Emilian lempiasioita kodissa. ”Rakastan sitä, kuinka aamuaurinko siivilöityy koivujen läpi alkoviin asti.”

Pienkalusteet sopivat kapeisiin tiloihin, ja niitä on helppo liikutella tarpeen mukaan. Itse tehdyt huonekalut muistuttavat Emiliaa opiskeluajoista; Pill-sohvapöytä on saarnea. Valtteri Lipastin teos löytyi Kierrätyskeskuksesta, hyväkuntoinen Ligne Roset’n sohva Torista.

Sisustajana olen…

Sattumanvarainen ja tunneperäinen. Ostan kotiini pääsääntöisesti vain sellaisia esineitä ja kalusteita, jotka herättävät minussa jonkin vahvan tunteen: iloa, hämmennystä, joskus jopa ärsytystä – parhaimmillaan esine on ruma ja siksi kiinnostava. Eniten minua viehättävät unohdetut esineet, jotka löytyvät kirpputorien hämäristä nurkista. Näen niissä potentiaalia ja uskallan lunastaa ne. Esineiden piilevä kauneus muotoutuu ympäristössä; kaaoksen ja järjestyksen välinen harmonia viehättää minua. Usein löytö kuvastaa senhetkistä elämäntilannetta, ja ostohetkestä jää muisto. Koti on kerrostumia eri elämänvaiheista.

Olohuoneen perällä on alkovi. Emilia ei halunnut eristää sitä vaan vuoteen luonnolliseksi osaksi oleskelutilan kalustusta. Emilia sisustaa kerroksellisesti. Esineisiin eri elämänvaiheista liittyy muistoja, tarinoita ja elettyä elämää. Slowdown Studion päiväpeitto on My o Mysta ja kukkatyyny ommeltu itse Marimekon Karuselli-kankaasta.

Metallipöytä löytyi kympillä Fidasta. Emilia viehättyi jonkun itse tekemästä pöydästä, jonka jalat ovat vähän erimittaisia. Musta vaasi on isoäidiltä.

Erityistä kodissani on…

Aamuaurinko, hiljaisuus ja tunne siitä, että olisin asunut täällä aina. Lisäksi tehokkaat neliöt toteutuvat kaikin puolin. Kotini määritellään yksiöksi, mutta onnistunut tilanjako luo tunteen siitä, että asunnossa on useita tiloja. En ole avotilojen suuri fani vaan liputan seinien, käytävien ja kulmien puolesta. Ne luovat mielenkiintoa, turvaa ja tunnelmaa. Niiden ei siis välttämättä tarvitse aina tarkoittaa ahtautta. Kotini tuntuu todellista kokoaan suuremmalta. Se ei kyllästytä, sillä kaikkea ei näe samaan aikaan.

Ikkunalla on kokoelma keramiikkaa ja lasia. Piirtämällä kuvioitu vaasi on Buenos Airesista, vaaleanpunainen saviteos Emilian tekemä. Seeprakalan on tehnyt Emilian täti. Kynttilänjalka löytyi Fidasta ja vihreä minimaljakko Marimekolta.

Epäkäytännöllistä on…

Olohuoneen jokseenkin haastava pitkulainen muoto, jonka takia sitä ei voi kalustaa kovin monella tavalla. En kuitenkaan anna sen haitata, koska oikeat kalusteet löytävät kyllä lopulta paikkansa. Jääkaappi on ajoittain turhan pieni, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.

Pahin virhehankintani on…

Kaikki viherkasvit. En onnistu pitämään niitä hengissä. Onneksi ikkunan takana kasvaa suuria koivuja, joiden ansiosta ikkunoistani näkyy pelkästään vihreää keväästä syksyyn.

Erityisen rakkaita ovat isovanhempien ja vanhempien vanhat esineet, koska niihin liittyy monia muistoja. Isoäidiltä peritty 80-lukua henkivä valaisin on paraatipaikalla. Puu-ukkeleista kaksi on Vitran, yksi Artekin ja pienin Kierrätyskeskuksesta.

Kun minulla on ylimääräistä aikaa, rentoudun…

Makaamalla x-asennossa olohuoneeni lattialla musiikkia kuunnellen. Nautin myös neulomisesta, kokkailusta ja ystävien kanssa viinittelystä.

Tätä ei moni arvaa, mutta…

En voi mennä nukkumaan, ennen kuin sohvan tyynyt ja viltit ovat ojennuksessa. Olen järjestyksen ihminen. Voin huonosti, jos ympärillä on epäjärjestystä.

Onnellisimmillani olen kodissani, kun…

Keitän aamukahvit itselleni. Ja silloin kun saan kokata suuren vadillisen pastaa äänekkäälle illallisjengille keittiössäni.

Värikkäät Muranon lasipullot ovat olleet Emilialle rakkaat lapsuudesta saakka. Ne olivat ltalian-tuliainen Emilian isälle tämän vanhemmilta 1990-luvun lopulla.

Kerrostalokodissa Helsingin Vallilassa on 37,5 neliötä.