Elisalla on taito löytää haluttuja Arabian ja Kupittaan Saven vanhoja ruukkuja muutamilla euroilla: ”Osa keräilyn viehätystä on tehdä edullisia hankintoja”
Elisa Pilli-Sihvolan ruukkukokoelma on karttunut vuosien mittaan sillä periaatteella, ettei hankinta saa maksaa paljon. Kun hän tekee ”matchin”, pariton ruukku ja lautanen löytävät toisensa. Kurkkaa jutun lopusta Elisan kirpputorivinkit!
Kas: tuossa on yksi, tuossa toinen. Elisa Pilli-Sihvolan kodissa kierrellessä katse harjaantuu pikkuhiljaa ohittamaan vihreän rönsyn tai söpön saintpaulian. Kasvien juurillakin kun on kiinnostavaa katsottavaa, vanhoja Arabian ja Kupittaan Saven kukkaruukkuja. Niitä ei tässä kodissa ole vain muutama vaan kymmenittäin, yhteensä noin 80.
Miten innostuit keräämään kukkaruukkuja?
Olen käynyt kirppiksillä jo kauan ennen kuin siitä tuli trendikästä. Innostuin kukkaruukuista, koska olen aina pitänyt kukista ja kasveista.
Vanhat tavarat kiinnostavat minua muutenkin. Meillä myös kodin kalustus on syntynyt vuosien varrella tehdyistä vintagelöydöistä.
Ruukkujen kerääminen on harmiton harrastus. Minulla on periaatteena tehdä edullisia löytöjä. Harvoin maksan kymppiä enempää mistään, ja useimmiten hankinta maksaa vain muutaman euron.
”Keräily alkoi sattumalta, joku oli tuonut pihan roskalavalle kartionmuotoisen ruskean ruukun.”
Ensimmäisen vanhan ruukkuni hankin 2000-luvun alussa. Keräily alkoi sattumalta. Meillä oli pihassa siirtolava, johon joku oli tuonut kartionmuotoisen ruskean ruukun. En tiennyt mikä se oli, mutta pidin siitä. Otin ruukun talteen ja löysin myöhemmin kirpputorilta aluslautasen, jossa oli sama suippeneva muoto. Mietin, voisiko se kuulua kotona olevaan ruukkuun. Olin tehnyt ensimmäisen ”matchini” – ruukku oli löytänyt siihen kuuluvan lautasen.
Ensimmäisen Kupittaan Saven ruukkuni löysin tämän talon kellarista. Nyt säilytän ylimääräiset ruukkuni samassa kellarissa.
Onko parien hakeminen jutun suola?
Kyllä, iso osa sitä. Parittomien ruukkujen ja lautasten löytäminen ja yhteen saattaminen on minusta hauskaa.
Esimerkiksi Arabialla on useita eri ruukkukokoja, värejä ja muotoja. Nyt uudistuotantoon otettua SN-sarjaa on tehty ainakin valkoisena, mustana, vihreänä ja sinisenä. Samaa mallia on valmistettu myös kiiltävällä lasitteella vihertävänruskeana sekä koristemaalattuna Kerä-nimisenä. Ruukkua on neljää eri kokoa.
”Nykyisin tunnistan ruukut jo muodon ja koon perusteella. ”
Nykyisin tunnistan ruukut jo muodon ja koon perusteella. Arabian fajanssiruukuissa tehtaan leima on lasitteen päällä, joten se on usein kulunut pois. Minua leimattomuus ei haittaa. Kotona on kiva tutkia omia varastoja uuden löydön kanssa ja saada pari valmiiksi. Arabian SD4-mallin kukkaruukun lautasen tunnistaa pohjassa kohollaan olevasta ”mersun merkistä”. SN- ja SD-ruukkujen lautaset täydentävät ruukun muodon.
Pohjareiällisten kukkaruukkujen lisäksi minulla on kokoelmassa suojaruukkuja. 1970–80-luvuilta peräisin olevasta Suvi-sarjasta olen hankkinut myös maljakon ja amppelin. Mattapintaisesta kivitavarasta valmistetun Suvin on suunnitellut Gunvor Olin-Grönqvist.
Mistä saat tietoa vanhoista kukkaruukuista?
Nykyisin ruukuista on helppo löytää kuvia ja tietoa netistä. Instagramissa olen saanut vinkkejä toisilta keräilijöiltä. Aikaisemmin tutkin vanhoja aikakauslehtiä, joissa oli Arabian ja Kupittaan Saven mainoksia.
En ole niin intohimoinen keräilijä, että selvittäisin kaikkien ruukkujen suunnittelijat ja valmistusvuodet. Käsittääkseni suurin osa Arabian ruukuistani on Richard Lindhin suunnittelemia. Kupittaan Savi ei tietääkseni maininnut ruukkujen suunnittelijoita. Pääosa ruukuistani on valmistettu 1950–1980-luvuilla.
Miten Arabian ja Kupittaan ruukut eroavat toisistaan?
Selkein ero on värissä. Arabian ruukut ovat hillitympiä, kun taas Kupittaan ruukut ovat savea, eikä niitä ole lasitettu kokonaan sisäpuolelta. Arabian ruukut ovat väritykseltään ja muodoltaan selkeämpiä, ja minusta niissä kasvit tulevat paremmin esille.
Teetkö yhä uusia ennennäkemättömiä löytöjä?
Viime vuonna löysin Arabian SD4-sarjan mattapintaisen turkoosin ruukun ja lautasen. Yleensä tuon sarjan ruukut on lasitettu kiiltäviksi. Ensin löysin lautasen ja hiukan myöhemmin ruukun – se oli uskomatonta!
Toinen uusi löytö on kiiltävällä tummanvihreällä lasitteella tehty laakea SD-sarjan ruukku. Löysin pian myös toisen aivan samanlaisen. Vielä kun löytäisin niihin lautaset.
”Kerran olen myynyt pois 40 ruukkua. Nyt minulla on jälleen noin 80 ruukkua.”
Haaveilen myös SD-sarjan ruukusta, jonka kylkeen on maalattu mustia palloja. Sen löytämistä hankaloittaa se, että en hanki ruukkuja hinnalla millä hyvänsä. Osa keräilyn viehätystä on tehdä hyviä hankintoja.
En ole harkinnut keräilyn lopettamista, mutta kerran olen myynyt pois 40 ruukkua. Nyt minulla on jälleen noin 80 ruukkua. En halua kasvattaa kokoelmaa loputtomasti, vaan aion jatkossakin myydä pois kakkos- ja kolmoskappaleita. Ajatuksenani on koota mahdollisimman monipuolinen kokoelma.
Elisan kirpputorivinkit
- Suomen Kasarmin Aarteet on Elisan lähikirppis. Vanhanajan kirppistunnelmaa entisellä kasarmialueella. Suomen Kasarmin katu, rakennus 11, Hämeenlinna.
- Kirpputori Kisälli on itsepalvelukirpputori Lahdessa. Liikkeen omistaja on entinen antiikkikauppias, joka tuntee tavaraa. Mestarinkatu 12, Lahti.
- Riihimäen lasitapahtuma järjestetään Suomen Lasimuseolla kesäkuussa. Keräilijät ostavat ja myyvät aarteitaan, ja tapahtumassa näkee ja oppii uutta kotimaisesta lasista. Tehtaankatu 23, Riihimäki.
Kommentit