1930-luvun Metsäpirtti Mäntyharjun keskustassa täytti Elinan ja Vesan mökkiunelman: ”On palkitsevaa antaa uusi elämä vanhalle talolle”
Elinan ja Vesan hankkima 1930-luvun hirsitalo on vaatinut odotettua enemmän kunnostamista, mutta se ei ole innokkaita mökkeilijöitä haitannut. Remonttia on tehty vähitellen ja kierrätyshengessä.
Oletko katsonut Remppa vai muutto -ohjelmaa? Siinä uuden kodin etsijät ovat sitä tyytyväisempiä, mitä useamman ”rastin ruutuun” he saavat kodille asettamistaan toiveista. Samalta tuntui Elina Vähäahosta ja Vesa Valtosesta, kun he astuivat vanhaan hirsipirttiin Mäntyharjulla: mökkiunelmat tuntuivat täyttyvän yksi toisensa perään.
Mökkipaikkakunnan valintaan vaikuttivat myös hyvät junayhteydet sekä se, että Vesan kaveri asui paikkakunnalla. Mäntyharjun kaunis luontokin teki vaikutuksen.
– Ajatuksenamme oli saada mökistä toinen koti, jossa voimme viettää viikonloppuja ympäri vuoden ja tietysti kesät, Elina kertoo.
Ajatus mökistä kaukana palveluista ja muista ihmisistä ei tuntunut omalta. Sen sijaan paikkakunnan kesätapahtumat, kahvilat, kirpputorit ja hyvät liikuntamahdollisuudet sykähdyttivät.
Perheen kakkoskoti sijaitsee lyhyen matkan päässä Mäntyharjun keskustan palveluista. Elämä mökillä on vaivatonta, kun lähikauppaan on vain 150 metriä. Juna-asemalle ja uimarannalle kävelee viidessä minuutissa.
Lisäksi valintaa ohjasi selkeä budjetti.
– Mökin etsintäprojekti kulki meillä pitkään nimellä ”mökki maasturin hinnalla”. Ajattelimme, että kyllä meille sopiva mökki jostain löytyy, sillä onhan Suomessa paljon tyhjillään olevia hienoja taloja, Elina kertoo.
Metsäpirtiksi jo 1930-luvulla nimetty talo on alkuaan ollut yhden tuvan kokoinen. Sittemmin taloa on muutaman kerran laajennettu: ensin on lisätty makuuhuone, eteinen ja korotettu katto, sitten otettu yläkerta asuinkäyttöön. Kun taloon on myöhemmin saatu kunnallistekniikka, siihen on tehty uusi laajennus.
Alkuperäiset tulisijat toimivat edelleen. Ne ovat mökin vanhan osan ainoa lämmönlähde.
Mökissä on alkuperäiset tulisijat, jotka ovat mökin vanhan osan ainoa lämmönlähde. Paljon muutakin alkuperäistä, kuten sisäkatot, on säästetty ja vain maalattu. Talon vanhassa osassa myös alkuperäiset lattiat on säästetty maalaamattomina.
– Tykkäämme siitä, että historia ja eletty elämä näkyvät talossa. On hienoa saada olla osa talon historiaa ja jättää siihen oma jälkemme, Elina sanoo.
Paljon on kuitenkin ollut kunnostettava. Urakka aloitettiin pihalta, josta kaadettiin isoja koivuja ja mäntyjä. Puista osa oli jo vaaraksi ympäristölleen.
Sisäremontti alkoi makuuhuoneesta, josta Vesa ja Elina poistivat muovimaton ja mäntypaneelit. Sitten purkuun menivät sauna, kylpyhuone ja keittiö. Niiden uusimiseen sähkö- ja putkitöineen upposi eniten rahaa kierrätyslöydöistä huolimatta.
– Olemme tehneet remonttia pikkuhiljaa itse, alkuperäisiä pintoja ja kierrätettyjä materiaaleja hyödyntäen, Elina kertoo.
Oma rupeamansa oli yhden ulkoseinän tunkkaaminen ja suoristaminen sekä olohuoneen seinäremontti.
– Sen tarve paljastui meille vasta seinälevyjen poiston jälkeen, Vesa sanoo.
”Tykkäämme siitä, että historia ja eletty elämä näkyvät talossa. On hienoa saada olla osa talon historiaa.”
Pirtissä ollut keittiönurkkaus oli kastellut seinärakenteita ehkä jo 1950-luvulla, sillä vastassa oli kuivuneita lahoja hirsiä. Niitä Vesa vaihtoi ja korjaili muutaman kuukauden vapaa-ajallaan. Myös salaojia on uusittu.
– Moni kauhistelee tätä remontin määrää, mutta me tykkäämme puuhastella. Meistä ei tunnu, että mökki on ikuinen työleiri vaan rakas paikka, jossa on kiva tehdä asioita yhdessä ja erikseen, Elina sanoo.
Vesa jatkaa, että niin kauan kuin homma pysyy kivan puolella, kaikki on hyvin.
– Tosi paljon on tehty. On palkitsevaa antaa uusi elämä vanhalle talolle.
Vesa on ammatiltaan taideseppä, joten hän takoo ja tekee monenlaista itse. Kiperiin paikkoihin remontissa hän on saanut neuvoja ja apua isältään ja rakentajakaveriltaan. Myös paikalliset rakennustarvikeliikkeet ja ammattilaiset ansaitsevat kiitokset avusta.
Aikaa jää myös muulle kuin remontoinnille. Perhe laittaa yhdessä ruokaa, pelailee ja kuuntelee vinyylilevyjä. Tytöt ovat käyneet ratsastamassa, uimassa, leffassa ja pelaamassa frisbeegolfia.
Leppoisa maalaiselämä sopii perheelle nyt paremmin kuin hyvin. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla jo toisenlainen.
– Lapsemme ovat jo sen ikäisiä, että viiden vuoden päästä olisimme saaneet etsiä mökkiä enemmän vain meille kahdelle, Elina sanoo.
Jutun kuvatekstiin päivitetty makrameetaiteilijan sukunimi 8.4.2024.
