Ei todellakaan rakkautta ensi silmäyksellä! Elina ja Pertti antoivat betonimörskälle mahdollisuuden ja loivat siitä värikarkelon

Milli-beagle on vallannut olohuoneen paraatipaikalta Yrjö Kukkapuron Saturnus-tuolin. Sohva on Melimelin. Yläpuolelle on ripustettu kollaasi Armi Tevan naamoja, jokaiselle asukkaalle omansa. Makaronin näköinen seinävaate on Niina Mantsisen. Marokkolainen villamatto on hankittu Aino Heiniöltä Instagram-tilin @ainosofiaheinio kautta.

Viimeinen niitti oli äärimmäisen vilkas koiranpentu. Perheellä oli valoisa ja avara ateljeeasunto, mutta sen käytännöllisyyden raja tuli lopullisesti vastaan, kun kotiin muutti beagle Milli. Muutto tuplasi perheen asuinneliöt.

Nykyisen kodin hankinta ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Elina ja Pertti ajattelivat sen seikkailuna, jossa he päättivät antaa remontoitavalle asunnolle mahdollisuuden.

Remontti osui aikaan, jolloin Elina linkutti kainalosauvojen kanssa menemään murtuneen jalan vuoksi, Milli riehui pennun intoaan ja perheelle valmistui mökki neljän tunnin ajomatkan päähän. Oman osuutensa ajasta vei myös se, että Pertillä ja Elinalla on yhteinen yritys pyöritettävänään.

”Emme todellakaan ole harmonisten ja maanläheisten sävyjen perhe emmekä nähtävästi osaa noudattaa minkäänlaista hillittyä väripalettia”, Elina kertoo. Ruokapöytää valaisee Hayn Bonbon. Maalaus on Juliana Hyrrin. Warm Nordicin lattiavalaisimesta tulee erityisen kaunis valo.

Olohuoneen seinään valikoitui melko spontaanisti Tikkurilan sävy G477 Budoaari. Kodin tunnelma syntyy taidosta, jolla Elina yhdistelee kirpparilöytöjä, värejä, taidetta ja erilaisia muotoja ja esineitä. Sohva on Melimelin.

Elina on luonteeltaan spontaani heittäytyjä ja saanut myös Pertin kääntymään osittain samaan kelkkaan. Pariskunnan nopeasta päätöksenteosta kertoo se, että remontin keskellä he valitsivat keittiöön materiaalit ja värit noin vartissa.

Tosin jälkeenpäin ajateltuna upean, vihreän marmoritason valinnalle olisi voinut antaa hieman enemmän aikaa – se on osoittautunut haasteelliseksi hoitaa.

– Ehkä siinä kohtaa olisi pitänyt keskittyä kuuntelemaan, mitä keittiömyyjä yritti meille asiasta kertoa, mutta olimme liian innoissamme tilanteesta, Elina sanoo.

Poltetun tiilen värinen Togo-tuoli on saanut yläpuolelleen kolme Eeva-Leena Eklundin teosta. ”On ekstrakivaa omistaa teoksia taiteilijalta, joka on hyvä tyyppi”, Elina toteaa.

Seinien sävyvalinnat aiheuttivat remonttivaiheessa hieman enemmän pohdintaa. Pari halusi, että koti pysyy raikkaana ja sävyt kestävät aikaa, sillä uuteen maalausrumbaan he eivät tahtoneet ryhtyä kovin pian.

Alkuperäinen ajatus oli kaataa asunnosta useita seiniä, mutta se ei kuitenkaan ollut toteutettavissa. Onneksi, sillä kotona vietetty aika on opettanut, että tilajako on tällaisenaan mainio nelihenkiselle perheelle ja beaglelle.

– Se, että asunnossa on kaikille omat, selkeät huoneet, oli yksi suuri syy, miksi päädyimme ostamaan tämän rivitaloasunnon. Lisäksi ihastuimme tiloihin kahdessa kerroksessa ja asunnon keskellä olevaan alkuperäiseen 1970-luvun portaikkoon, Elina kertoo.

Avara portaikko määrittelee kodin ilmettä. Elina rakastaa Laura Annalan teosta. ”Lauralla on kaunis kädenjälki ja lisäksi hän on sukulaislikka”, Elina kertoo.

Remontissa pari valitsi keittiön pintamateriaalit vauhdikkaasti noin vartissa. Kodin seinillä on paljon hauskoja yksityiskohtia ja taidetta. ”Tulemme hyvälle tuulelle asioista, joita kotimme seinille on ripustettu”, Elina sanoo.

Elinan ja Pertin mielestä kodin pitää kestää elämistä. Keittiön vihreät marmoritasot osoittautuivat kuitenkin vaikeiksi hoitaa, joten nyt ne saavat patinoitua rauhassa tahroista huolimatta.

Remontin toteuttivat pääasiassa alan ammattilaiset, mutta Pertti ja Elina ovat tehneet pienehköjä töitä tilanteen vaatiessa.

– Lievää sekoilua saattaa olla kyllä ilmassa, kun tartumme toimeen, Elina naurahtaa.

Erään seinähyllyn asennus on jäänyt elävästi mieleen. Kun Pertti kiinnitti juuri täydellisesti maalattuun eteisen seinään pientä seinähyllyä, hän onnistui porauksella irrottamaan vastapuolelta uima-allashuoneen seinästä suuret laatat. Siinä lensivät laatat laasteineen uima-altaaseen.

– Allas piti tyhjentää, jotta kaikki moska saatiin sieltä pois. Koska seinään jääneet jäljet olivat isot emmekä tosiaankaan saaneet kohtaa ennallistettua, laitoimme siihen klassisesti taulun päälle. Seinä ei harmita nyt ketään! Elina kertoo.

Tosin tarina ei päättynyt aivan tähän, sillä mainittua taulua varten porattu reikä tuli läpi puolestaan eteisen puolelta mutta tällä kertaa pienemmillä vaurioilla.

– Hiki tulee ajatellessakin tätä episodia, mutta enemmän se naurattaa.

Uima-allasosastoon kuuluu rento monitoimitila.

Saunaa ja uima-allasta käyttävät eniten Pertti ja Olavi, sillä he eivät moiti altaan viileää, 21–22 asteen lämpöistä vettä. Uima-allasta ei lämmitetä lämmityskulujen välttämiseksi.

Alakerrassa on rento monitoimitila, jossa voi uida ja saunoa, nautiskella takkatulesta, lepäillä ja lukea kirjaa, pelata pleikkaria tai katsoa leffaa.

Aiemmassa kodissa perhe oli tottunut siihen, että tilat kylpevät luonnonvalossa. Nykyisen kodin lähes ainoana miinuspuolena onkin sen hämäryys. Elina on oppinut ottamaan siitä ilon irti ja luo tunnelmaa erilaisin valaisimin.

– Pertti tosin kulkee kodissa sytyttämässä kattovalaisimia, ja minä puolestani seuraan perässä sammuttamassa niitä, napsutellen päälle tunnelmavalaisimia. Pertin yleisin lause taitaa ollakin, ”miksi täällä pitää aina olla näin pimeää?”, Elina kertoo nauraen.

Elinalle on ollut aina tärkeää, että koti tuntuu kodilta. ”Perheen hetket yhdessä ruokapöydän ääressä ovat kaikista kivoja: silloin vaihdamme päivän kuulumiset. Tai sitten löhöilemme sohvalla jalkapallon parissa tai usein niin, että jokainen puuhastelee omiaan mutta on silti toisia lähellä”, Elina kertoo.

Pöytä on Artekin, tuolit ovat Tonit ja vaasi Aimo Okkolinin.

Sisustuksessa on alkuvimman jälkeen menossa seesteisempi vaihe. Elina sisustaa periaatteella, että jos huonekalusta tai sisustusesineestä tulee hyvä mieli, sen voi hankkia.

– Nykyään mukaani lähtee harvemmin esineitä kuin ennen, koska todella tiedostan, etten oikeasti tarvitse enää yhtään mitään. En siis osta enää hetken mielijohteesta kuten nuorempana tuli tehtyä liikaakin. Tosin minulle on helppoa myös luopua asioista matalalla kynnyksellä antamalla tai myymällä ne eteenpäin. Meillä on vain muutamia esineitä ja huonekaluja, jotka ovat tulleet mukanani lapsuudesta asti, Elina kertoo.

Pientavarat vaihtavat paikkaa tämän tästä, mutta niitä isommat asiat pysyvät samoilla sijoillaan.

Matrin sänky on Elinan lempihuonekalu. Siinä saa täydelliset unet, ja rottinkipääty on ajaton ja kaunis.

Sängynpääty ja yöpöydät piirtyvät kauniisti esiin vasten tummanvihreää sävyä, joka rauhoittaa tilaa. Sängynpeitto on Hayn.

– Olen vuosien harjoittelun tuloksena opetellut rakastamaan järjestystä ja opetan sitä myös lapsilleni, Jalolle ja Olaville, Elina sanoo.

Muuten Elina ja Pertti kertovat ottavansa elämän ja asumisen suhteellisen rennosti, vaikka ympärillä on monta liikkuvaa tekijää ja toisinaan stressikertoimet saattavat olla tapissa. Koti on koko perheelle turvasatama ja paikka, jossa arki kulkee lempeästi.

– Ihmisten pitäisi tajuta, miten hyvin heillä on asiat, jos on lämmin ja lempeä koti, katto pään päällä ja rakkautta talossa, Elina summaa.

Olavin huoneessa on Elinan lapsuudesta asti mukana kulkenut Billnäsin ompelupöytä. Lastenhuoneet saavat olla arjessa sellaisia kuin ovat, mutta ne siivotaan viikoittain.

Elina ja koko perhe ovat kiitollisia kodistaan. Asunnossa on tilaa juuri sopivasti, ja jokaiselle on myös mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Kodin sauna on riittävän iso hieman isommallekin porukalle.

Talon ulko-asu ei hurmannut ensi silmäyksellä, mutta kodista on kuoriutunut perheelle persoonallinen, tilava ja rakas. Talo sijaitsee mainiolla paikalla ja toimii loistavasti perheen arjessa.

70-luvun rivitalokodissa Helsingin Oulunkylässä on 183 neliötä.

Kuvausjärjestelyt Nita Hauhia