Avotakka

Tervetuloa, vaaleus ja raikkaus! Elina ja Asko remontoivat nelikerroksisesta jugendhuvilasta kahden aikuisen modernin kodin


Jyväskylän Seminaarinmäellä seisova jugendhenkinen huvila palveli suurperhettä vuosia. Nyt se on modernisoitu kahden aktiivisen ja matkustelevan aikuisen kodiksi, johon kelpaa palata aina reissuilta.
Kuvat Krista Keltanen
Elina ja Asko Salmi ovat asuneeet Älylän-talossaan vuodesta 1998. Ennen sitä kaunis jugendtalo toimi muun muassa päiväkotina. Eteisen kattokruunuu on Askon äidinäidiltä peritty. Jouluna siihen laitetaan kynttilöitä.

”Tämän minä haluan”, Elina Salmi sanoi heti pihalla, kun he tulivat miehensä Askon kanssa Jyväskylään asuntonäyttöön vuonna 1998. Asko puolestaan näki edessään vain loputtoman työmaan. Sitä Älylän kaupunginosassa, yliopiston kupeessa sijaitseva jugendvaikutteinen huvila on kieltämättä ollut. Elina sai haluamansa, ja lopputulos miellytti koko perhettä.

– Tein siihen aikaan keikkaa Jyväskylän keskussairaalassa, ja päädyimme tänne asumaan hiukan vahingossa. Mutta Jyväskylä on mukava kaupunki mukuloille, kun hoitopaikat ja koulut ovat lähellä, Asko toteaa.

Perheellä oli tuolloin koti Espoon Mankkaalla ja takana pari Yhdysvalloissa vietettyä vuotta. Lapsia oli viisi ja kuudes tulossa, joten vanha nelikerroksinen huvila tarjosi tilaa ja seikkailuja. Perhe jatkoi Amerikassa opittuja perinteitä ja järjesti Halloween-juhlia. Vanhemmat keksivät pelotuksia vanhan talon ullakolle, ja lapsilla oli kamalan hauskaa.

Nyt lapset Anna, Aleksi, Ilari, Anniliina, Max ja Matilda ovat kaikki jo aikuisia ja asuvat omillaan mutta tulevat edelleen mielellään viikonlopun tai juhlapyhien viettoon lapsuudenkotiinsa.

Salmen perheessä harrastetaan hevosia ja taidetta. Olohuoneen seinällä on kroatialaisen Mersad Berberin maalauksia. Valkoiset sohvat on hankittu Kuusilinnasta, ja nojatuolit ovat päätyneet kotikäyttöön palveltuaan kauneusmessuilla Sairaala KL:n osastolla. Salmiakkikuvioinen villamatto tuotiin Marokosta.
Näkymä yläkerran oleskelutilasta portaikkoon. Ikkunoiden vierestä on kulku yhdelle talon terasseista.
Ruokailutilan massiivinen pöytä syntyi Askon, sisustussuunnittelija Anne Kososen ja puuseppä Tuomas Noutereen yhteistyönä. Astiakaappi tuli vastaan Ruotsin Nackassa, ja se oli saatava. Valaisimet ovat Casuarinasta ja afgaanimatto peritty Askon vanhemmilta.

Vuonna 1914 rakennettu talo oli ostohetkellä Jyväskylän kaupungin omistuksessa ja tyhjillään. Viimeisin vuokralainen oli Niilo Mäki -säätiö. Tätä ennen talo oli toiminut päiväkotina, kurssikeskuksena, Alvar Aalto -museon näyttelytilana ja suurten herrojen virka-asuntona. Alun perin arkkitehti Toivo Salervo suunnitteli huvilan kodiksi, joksi se nyt Salmien onneksi jälleen päätyi.

Salmet aloittivat puoli vuotta kestäneen laajan remontin, jossa muun muassa kuivatettiin kosteusvaurioinen kellari. Puuhaa riitti talon kaikissa kerroksissa. Pintojen oli aika uudistua, ja vuosien varrella rakennetut ylimääräiset väliseinät saivat lähteä. Poika Aleksi raaputti keittiössä punatiiliseinän esiin.

Salmet pyrkivät kunnioittamaan materiaalivalinnoissaan talon historiaa. Salmet kutsuvat nyt silloista 90-luvun lopulla remontoitua keittiötään Carl Larsson -keittiöksi. Kaappien valinta oli vauhdikas episodi, sillä perheen kuopus Matilda oli vähällä syntyä keittiöliikkeeseen.

Ensimmäisen remontin tavoite oli saada koti asuttavaan ja toimivaan kuntoon. Toista remonttiaaltoa Salmet aloittivat vuonna 2010 rauhallisemmassa tahdissa, kun lapsimäärä kodissa väheni. Ylimääräisistä makuuhuoneista tuli vierashuoneita ja pukeutumistiloja. Alakerran saunan yhteydessä oleva kylpytila päivitettiin mikrosementtipinnalla spa-henkiseksi, kuten myös yläkerrosten kylpyhuoneet ja wc-tilat.

Yläkerrosten kylpyhuoneet ja wc-tilat saivat mikrosementillä tyylipäivityksen.
Kylpyammeen muoto on Askon kunnianosoitus talon historialle. 1970-luvulla huvila toimi Alvar Aalto -museon näyttelytilana.
Kellarikerroksen kylpytilassa on tehty kaksi remonttia. Ensimmäinen oli järeämpi, jolloin kaikki uusittiin. Jälkimmäisessä tiloihin tuotiin eleetöntä spa-henkeä.

Keittiö uusittiin täysin vuonna 2012. Sen suunnitteli Salmien toiveita vastaavaksi helsinkiläinen sisustussuunnittelija Anne Kosonen. Nurmijärveläinen puuseppä Tuomas Noutere toteutti pieteetillä uudet, modernit kaapistot. Vanhan huvilan asumismukavuutta lisäsi myös remontissa asennettu lattialämmitys.

Tyylikäs keittiö istuu taloon niin hyvin, että sen tilalle on vaikea kuvitellakaan enää mitään vanhaa jäljittelevää.

– Ensimmäisessä remontissa kunnioitimme ehkä liikaakin talon historiaa. Tämä uusi keittiö on enemmän meidän näköisemme kuin edellinen, Elina sanoo.

Ruokailutilan suuri pöytä on Askon, Anne Kososen ja Tuomas Noutereen yhteisen suunnittelutyön tulos. Pöydän ympärille kerääntyy perhettä ja ystäviä istumaan iltaa.

Elina panosti ennen kovasti vieraiden kestittämiseen mutta on tietoisesti opetellut käyttämään paikallisia leipomoja ja muita palveluja. Näin vieraiden kanssa viihtymiseen jää enemmän aikaa.

Elina pitää nykyisessä keittiössä puuhailusta mutta on tietoisesti opetellut entistä rennommaksi kokiksi. Nykyisin hän nauttii enemmän vieraiden ja perheenjäsenten kanssa seurustelusta.
Salmien keittiö on nyt heidän näköisensä. Tilan ideoinnista vastasi sisustussuunnittelija Anne Kosonen, ja kalusteet toteutti puuseppä Tuomas Noutere. Pöytätasot ovat coriania. Kaasuliesi on Smegin.

Asko arvostaa käsityötä ja säilyttää ylimääräiset matot siinä toivossa, että ne kelpaavat myöhemmin jälkikasvulle. Yhden vanhoista afgaanimatoista Asko peri vanhemmiltaan, jotka olivat aikoinaan saaneet sen vaihtamalla väritelevisionsa mattoon.

Osa kodin esineistä ja huonekaluista vaihtaa välillä asunnosta toiseen. Salmet asuvat työnsä vuoksi Jyväskylän-talon lisäksi koteja Helsingissä ja Espanjassa. Eri elämänvaiheet saavat näkyä kerroksellisuutena, joka istuu luontevasti kulttuurihistorialliseen taloon.

– Emme mene varta vasten ostamaan mitään tavaraa, vaan tavarat ovat tulleet ja pudonneet elämäämme vuosien varrella. Meille tärkeät esineet ovat tunnelmakuvia elämästä. Esimerkiksi tarjottimen Asko sai kummeiltaan valmistuttuaan lääkäriksi. Tai kun katson olohuoneen vanhaa pianoa, voin kuulla, miten mummo soittaa ja laulaa meidän lapsille ”Oi, Elsa, Elsa...”, Elina kertoo.

Sisustuksessa näkyy myös huumorin pilkahduksia. Värikylläisessä alakerran pannuhuoneessa on lasten taidetta eri vuosilta. Esteettistä silmää onkin usealla perheenjäsenellä, ja osalle lapsista visuaalisesta suunnittelusta näyttää tulevan ammatti.

Eteisen herrainhuoneen kulmassa komeilee Esa Saariseksi ristitty nojatuoli. Perheystävän pikkutakissa on näet sama seeprakuosi. Nojatuolin takana on piilossa taulu, joka on Elinan mielestä liian pelottava seinälle laitettavaksi.

Vuode jää makuuhuoneen ja yläkerran oleskelutilan välisen seinän taakse piiloon. Parvekkeen oven edessä oleva antiloopin talja on Etelä-Afrikasta. Yöpöytänä on Pentikin jakkara.
Makuuhuoneesta vievät portaat Askon työhuoneeseen. Patsaat on tuotu työmatkalta Etelä-Afrikasta. Portaiden alta kurkistaa Askon isälle kuulunut lääkärilaukku.

Tuliaiset maailmalta ovat perheen mukana kulkevia tärkeitä muistoja. Menneisiin vuosiin mahtuu keskenään hyvin erilaisia matkakohteita ja rooleja – toisena ääripäänä mukavia lomia puolison kanssa ja toisena ihmishenkien pelastamista kriisipesäkkeissä. Asko on tehnyt plastiikkakirurgina työjaksoja eri puolilla maailmaa. Somaliassa Asko työskenteli keskellä sisällissotaa kansainvälisen Punaisen Ristin kenttäsairaalassa. Somaliasta hän toi muistoksi kamelin kellon, joka sai kunniapaikan yläkerran oleskelutilan hyllyllä. Haitilla Asko oli lääkärinä Punaisen Ristin telttasairaalassa.

Matkoilla näkemäänsä Asko on tallentanut myös valokuviin. Kokemusta kuvaamisesta on kertynyt yli viisikymmentä vuotta, ja hän oli jälleen mukana kisaamassa Fotofinlandia-finaalissa.

Askolle rakkain mielenmaisema on meri, joka aukeaa askeettisen Vaasan-mökin rannasta. Meri on ainoa asia, jota Salmet kaipaavat Jyväskylän-kodin idyllisessä pihapiirissä. Kun Asko on yksin kotona, hän valitsee levylautaselle mielialansa mukaan bluesia, rokkia tai soulia, istahtaa olohuoneen sohvalle ja nauttii näkemästään. Huvilan ikkunoista näkyvää vehreyttä ei peitetä verhoilla koskaan.

Julkaistu: 3.1.2019