Eläinlääkäriparin kotona on 29 lemmikkiä – ja akvaario suihkussa!

Ensivaikutelma talosta ei vakuuttanut. Elettiin kesäkuun loppua vuonna 2006, ja Teppo ja Suvi Heinola olivat tulleet katsomaan pientä hirsitaloa Kangasniemellä. Hirret olivat kellastuneet, sisällä mökkitunnelmaa loivat punatiilinen muuri ja mäntypuiset seinät ja lattiat. Mutta päivä oli paahtavan helteinen ja pihan kukat kauneimmillaan. Rinnetontin reunalta avautui maisema Iso Häppälä -järvelle.

Heinoloiden koti sijaitsee syvällä metsässä, ja välimatkat ovat pitkiä. Netti on etenkin lapsille tärkeä yhteydenpitokanava. ”20–30 vuotta sitten tämä olisi ollut aika raskas paikka asua, mutta nyt kaikki tieto ja kontaktit ovat puhelimessa”, Teppo sanoo.

Suvi ja Teppo tapasivat 1990-luvulla Helsingin yliopistossa, jossa Suvi oli eläinlääkäriopiskelija ja Teppo opettaja. Yhteisen yrityksen he perustivat vuonna 2015.

Lähes 20 vuotta myöhemmin koti ja pihapiiri ovat kokeneet täydellisen muutoksen. Ulkona käyskentelevät seitsemän lemmikkilammasta ovat jo aikaa sitten syöneet sievät istutukset. Muistona on vain pieni aidattu puutarha maakellarin kupeessa. Tontista on rajattu puolen hehtaarin suuruinen alue, jossa perheen koirat Metku, Amalia, Häxan ja Tintti saavat juosta vapaina. Osa suuresta autotallista on muutettu kanalaksi. Senkin asukkaat kuopsuttelevat kesällä ympäri pihaa.

”Eläimiä ei ole aidattu pieneen tilaan vaan meidät ihmiset”, sanoo Teppo.

Teppo ja Suvi pitävät eläinten etua itsestään selvänä. Molemmat ovat palkittuja eläinlääkäreitä ja työskentelevät yhdessä perustamallaan klinikalla. Eläinten kanssa asuminen ja työskentely on heille unelmien täyttymys.

Rakkaus eläimiin syttyi molemmilla jo lapsena. Teppo varttui eläinten keskellä ja sai vapaasti toivoa vanhemmilta lemmikkejä, kunhan pitäisi niistä huolta. Perheestä löytyikin koiran lisäksi muun muassa kaloja, sammakoita, käärmeitä, kilpikonnia, liskoja ja chinchilla. Airedalenterrieri Amanda oli lemmikeistä tärkein.

”Meillä oli uima-allas, ja luulen, että olisin saanut vaikka krokotiilin, jos olisin pyytänyt”, Teppo vitsailee.

Suvi sai ensimmäisen lemmikkinsä, kääpiökani Nöpön, vasta kouluikäisenä. Se vain pahensi eläinkuumetta. Yhteisen talon ostamisen jälkeen heillä on asunut jos jonkinlaisia lemmikkejä, kuten hevosia, kaneja, ankkoja ja pieniä mignon-ankkoja. Kaikille pihapiiri ei osoittautunut turvalliseksi esimerkiksi kanahaukkojen vuoksi.

”Elin 40-vuotiaaksi ajatellen, että mikään määrä eläimiä ei olisi riittävästi. Kun hankin viimeisimmän koirani Metkun, tajusin, että nyt taitaa kuitenkin riittää”, Suvi nauraa.

Neulominen on ollut Suville aina rakas harrastus. Kuutisen vuotta sitten hän keksi, että pihaan mahtuisi oma lammaskatras. Nykyään lampaita on seitsemän, ja Suvi neuloo niiden villoista tehdystä langasta. Johtajalammas Laikku saa Suvilta rapsutuksia.

Eläinlääkärit Suvi ja Teppo Heinola -ryhmällä on Facebookissa 34 000 seuraajaa, joille Teppo avaa huumorin keinoin työtään eläinlääkärinä, ajatuksiaan eläinten hyvinvoinnista ja hieman myös perheen arkea

Heinoloiden suurella aidatulla pihalla Metku ja muut perheen koirat saavat juosta vapaasti. ”Koira kokee sisätilat herkästi isoksi kopiksi, joten se tarvitsee paljon liikkumatilaa”, sanoo Teppo.

Kylpyhuoneesta löytyy mittatilauksena tehty akvaario, jossa ui kääpiömonnisia, kääpiörasboria, helmiseeprakaloja, nokimonnisia ja partamonni. Tepolla on ollut akvaariokaloja nuoresta asti.

Sohva saa hajota

Ensimmäiset vuodet Teppo ja Suvi ahersivat jatkuvasti talon ja pihan kimpussa. Mäntypuu jäi valkoisen maalipeitteen alle. Kylpyhuoneeseen saatiin tilaa, kun remontoijat purkivat sisältä saunan. Talo alkoi olla perheen näköinen.

”Enää sellaista ei jaksaisi. Arki on ennemmin selviämistä”, Teppo sanoo.

Teppo oppi jo lapsena, että lemmikinomistajan ei kannata hankkia esimerkiksi sohvaa, jonka hajoaminen harmittaisi.

”Eläimet ovat eläimiä ja meidän talomme on sellainen, ettei niiden tarvitse varoa mitään. Vuosien varrella lemmikit ovat nakertaneet seiniä ja mattoja, ja ne saavat tulla sohvalle.”

”Sekä kodin että eläinklinikan olemme suunnitelleet käytännöllisyys edellä. Kaikki ratkaisut eivät ehkä ole pieteetillä tehtyjä, mutta ne toimivat”, Suvi jatkaa.

Se näkyy esimerkiksi siten, että jos koiria ei ehdi lenkittää, niillä on runsaasti tilaa juosta pihassa. Lampaiden heinäpaaleille Teppo rakensi ruokintalaitteen vanhasta trampoliinista. Omannäköinen ratkaisu löytyy myös kylpyhuoneesta. Idea on Tepon, joka työskenteli nuorena eläinkaupassa ja on siitä asti omistanut akvaarion. Kääpiömonniset, kääpiörasborat, helmiseeprakalat, nokimonniset ja partamonni uiskentelevat suihkuun mittatilauksena tehdyssä akvaariossa.

Eläinten hoito on tehty mahdollisimman helpoksi. Teppo arvioi, että jokaisen eläinlajin hoitamiseen kuluu arkipäivisin nopeimmillaan 15–20 minuuttia, mutta yleensä lemmikkien parissa vierähtää kaikki mahdollinen vapaa-aika. Koirien kävelytys vie päivässä 1–2 tuntia, lampaiden kerintä ja pihaton tyhjennys on monen päivän urakka, akvaarion viikoittainen yleispuhdistus vie tunnin, ja kanojen kanssa saa Tepon mukaan kulumaan ”kaiken haluamansa ajan.”

”Tämä on valinta, jonka olemme halunneet tehdä. Jos lähtökohta on, että aikaa ei riitä, ei tällainen eläintarha ole missään nimessä järkevä valinta.”

Aikuisilla on eläimistä päävastuu, mutta lapset Helinä, 15, ja Arttu, 13, auttavat esimerkiksi ruokkimalla kanat, vaihtamalla niiden vedet ja keräämällä munat. He myös lenkittävät pienimmät koirat.

”Lapset ovat äärettömän hyviä käsittelemään eläimiä, koska ovat eläneet laumassa koko ikänsä”, sanoo Teppo.

Jokaisella perheenjäsenellä on nimikkokoira. Ne ovat muuttaneet Heinoloille pikkuhiljaa, mutta oppivat tulemaan toistensa kanssa toimeen ja muodostivat lopulta toimivan lauman.

”Laumaan pätee samat säännöt kuin perheeseenkin. Toista pitää tukea ja toisaalta noudattaa yhteisiä sääntöjä.”

Piha on toinen olohuone

Suville ja Tepolle perhe, eläimet ja luonto tekevät kodin. He viettävät mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Suvi saattaa istuskella maakellarin luona, katsella järvelle ja värjätä samalla lankoja. Hän käyttää kasvi- ja sienivärejä, joita voi tehdä luonnonmateriaaleista ja keittiöjätteistä, kuten avokadon kivistä ja kuorista.

Teppo kalastaa järvestä ahvenia ja haukia.

”Piha on meille toinen olohuone. Ulkoilu on yhteistä aikaa, jota some tai viestit eivät häiritse”, sanoo Suvi.

Kesäisin koko perhe ja koirat saattavat tehdä yhdessä kymmenen kilometrin kävelylenkkejä. Työasiat voivat olla mielessä silloinkin. Eläimet pyörivät mielessä aamusta iltaan.

”Minun ja Tepon tiimin etuna on, että osaamme katsoa esimerkiksi eläinlääketiedettä eri kanteilta. Olemme molemmat vahvatahtoisia persoonia ja oppineet elämään sen kanssa. Voimme olla asioista eri mieltä, mutta se ei hidasta yhteistyötä”, sanoo Suvi.

Hektisen ja sosiaalisen eläinlääkärin työn vastapainoksi Suvi ja Teppo viihtyvät kotona omassa kuplassa, mieluiten vain perheen kesken. Vieraita käy harvakseltaan, koska välimatkat ovat pitkiä: lasten koulumatka on 20 kilometriä, työmatka 40 kilometriä ja etäisyys lähimpään kauppaan 16 kilometriä.

Suville palautuminen tarkoittaa esimerkiksi neulomista sohvannurkassa äänikirjaa kuunnellen. Harrastuksen vuoksi lampaat aikoinaan hankittiinkin, ja nyt Suvi on osakas kehräämössä.

”Se lähti kieltämättä vähän lapasesta”, hän sanoo ja nauraa.

Ruoanlaitto taas on pääsääntöisesti Tepon heiniä, vaikka lapsetkin ovat innostuneet kokkaamisesta. Arkisin yhteinen myöhäinen illallinen on päivässä se hetki, jolloin koko perhe kokoontuu ilman kännyköitä. Viikonloppuisin he syövät aamiaista ja lounasta yhdessä.

Sen jälkeen Teppo saattaa vielä näpytellä tabletille ajatuksia Facebook-postausta varten. Eläinlääkärit Suvi ja Teppo Heinola -ryhmällä on 34 000 seuraajaa, joille Teppo avaa huumorin keinoin työtään eläinlääkärinä, ajatuksiaan eläinten hyvinvoinnista ja hieman myös perheen arkea. Teksteistä on koottu Eläinlääkärin elämää -kirja, joka julkaistaan toukokuussa.

Suvi ja Teppo haluavat tarjota eläimille parhaan mahdollisen elinympäristön. Sylissä kana nimeltä Pörrö. Perheen vanhin kana eli 13-vuotiaaksi. ”Uskon, että pihalla kuopsutteleva kana on onnellinen voidessaan kylpeä auringonvalossa ja etsiessään matoja.

Vuosien varrella koirat ovat jättäneet jälkensä talon rakenteisiin ja huonekaluihin eri tavoin. Eläimet ovat raapineet ovenkarmeja, nakerrelleet tuolinjalkoja ja tuhonneet terassilautoja.

Rantasaunaan nukkumaan

Puolitoista vuotta sitten vanhemmat päättivät, että lapset saisivat 40-neliöisen yläkerran makuuhuoneet itselleen. He miettivät, rakentaisivatko pihalle pikkumökin, jossa nukkua.

”Sitten tajusimme, että meillähän on jo sellainen mökki: oma rantasauna”, Suvi sanoo.

Pieneen hirsimökkiin kuului saunan ja pukuhuoneen lisäksi tupa, johon mahtui parisänky. Sauna ja pukuhuone yhdistettiin, ja sinne asennettiin panoraamaikkuna. Myös tuvan kaksi suurta ikkunaa avautuu järvelle.

Pariskunta muutti rantasaunaan keskellä rankimpia yrittäjävuosia.

”Silloin oli hienoa nukkua tuollaisessa paikassa ja ajatella välillä muutakin”, Teppo kertoo.

”Olimme asuneet talossa 17 vuotta, mutten ollut koskaan nähnyt herätessä järveä. On elämän luksushetkiä, kun illalla kävelen koirani kanssa kohti rantamökkiä ja pysähdyn vanhojen mäntyjen alle”, Suvi sanoo.

Suvi ja Teppo nukkuvat rantasaunalla.

Airedalenterrieri Amalia ja pomeranian Tintti nauttivat vapaudesta talon pihalla. Koti pihoineen on Tepon ja Suvin ikuisuusprojekti, jossa tekeminen ei lopu kesken