Edunvalvontavaltuutus – miksi ja milloin se pitäisi tehdä?

Edunvalvontavaltuutus on testamentin paras kaveri. Testamentilla varaudutaan kuolemaan, edunvalvontavaltakirjalla puolestaan sairastumiseen, halvaantumiseen tai vastaavaan. Se olisi hyvä tehdä noin 50–70-vuotiaana ennen kuin itselle tai läheiselle tulee muistisairauksia, muita sairauksia tai vammauttavia onnettomuuksia.

Jos käy siis niin, että itse sairastuu pysyvästi eikä pysty hoitamaan taloudellisia asioitaan, edunvalvontavaltuutuksella eli edunvalvontavaltakirjalla varmistetaan, että raha-asioista ottaa vastuun ennalta sovittu läheinen, usein puoliso tai lapsi. Edunvalvontavaltakirja on fiksu keino varautua etukäteen siihen, kuka esimerkiksi maksaa laskut, hoitaa tilejä, myy tai vuokraa asunnon, antaa mahdolliset merkkipäivälahjat ja hoitaa kaikki muut raha-asiat, kun itse ei siihen enää kykene.

Miten edunvalvontavaltuutus eroaa edunvalvonnasta?

Edunvalvontavaltuutuksella voi itse määritellä, kuka hoitaa omia taloudellisia asioita ja millä tavalla. Valtakirja antaa valtuutetun toiminnalle raamit ja ohjeet. Edunvalvojan sen sijaan määrää holhousviranomainen. Edunvalvojaksikin voidaan nimittää joku läheinen tai sitten määrätä tehtävään yleinen edunvalvoja. Edunvalvontavaltuutus ja edunvalvontavaltakirja puolestaan tarkoittavat samaa asiaa.

Edunvalvontavaltuutuksen iso etu perinteiseen edunvalvontaan nähden on se, että valtuutettu on luotettava läheinen. Edunvalvontavaltuutusta tekevä voi miettiä, keneen luottaa ja kenen haluaisi hoitavan henkilökohtaisia raha-asioita.

Jos joudutaan määräämään edunvalvoja, tulee tielle ylimääräisiä mutkia: edunvalvoja joutuu tekemään toiminnastaan vuosittain tilin holhousviranomaiselle sekä pyytämään viranomaisen lupaa eri toimenpiteisiin. Käsittelyihin tulee usein viiveitä, ja lupien myöntäminen maksaa.

Edunvalvontavaltuutetun sen sijaan ei tarvitse tehdä vuositiliä eikä hän tarvitse holhousviranomaisen lupia. Edunvalvonnan maksut on säädetty laissa, edunvalvontavaltuutetun palkkion voi itse määrätä edunvalvontavaltakirjassa.

Miten edunvalvontavaltakirja tehdään?

Sen voi tehdä itse tai juristin kanssa. Kuten testamenttikin, edunvalvontavaltakirjan muoto on laissa säädetty. Edunvalvontavaltakirja tehdään kirjallisesti, päivätään, allekirjoitetaan ja paikalla on oltava kaksi esteetöntä todistajaa. Edunvalvontavaltakirjasta on löydyttävä tietyt valtuutus- ja voimaantulolauseet ja ylipäätään sen sisältö on huolellisesti mietittävä, jotta siinä otetaan kantaa kaikkeen olennaiseen. Netistä löytyy edunvalvontavaltakirjamalleja, joita voi käyttää, mutta parempi on varmistaa, että kaikki menee oikein.

Tärkeää on säilyttää edunvalvontavaltakirjan alkuperäisversio huolellisesti. Pankkiin sitä ei ensisijaisesti kannata viedä, koska sen pois saaminen voi osoittautua mahdottomaksi, koska kukaan ei saa käydä toisen tallelokerolla tai asiakirjasäilytyksessä ilman valtakirjaa.

Alkuperäinen edunvalvontavaltakirja vahvistetaan Digi- ja väestötietovirastossa sitten, kun sen olisi aika tulla voimaan. Jotta virasto voi vahvistaa valtakirjan, tarvitaan lääkärintodistus osoittamaan, että valtuuttajan terveydentila on heikentynyt ja valtuutuksen vahvistaminen on perusteltua.

Mikä muu edunvalvontavaltakirjan tekemisessä on tärkeää?

Olisi hyvä, että valtakirjaan nimetään varsinaisen ja mahdollisen toissijaisen valtuutetun lisäksi myös varavaltuutettu, jonka on hyvä olla perheen ulkopuolinen henkilö. Esimerkiksi perinnönjakotilanteissa saattaa valtuutettu itse olla kuolinpesän osakas, esimerkiksi valtuuttajan lapsi, eikä hän tällöin voi edustaa sekä itseään että valtuuttajaa.

Lisäksi olisi hyvä kirjata valtakirjaan se, että valtuutettu saa tarvittaessa luopua valtuuttajalla olevista hallintaoikeuksista hänen puolestaan. Tästä kirjauksesta on hyötyä esimerkiksi silloin, jos leskeksi jäänyt vanhempi asuu vanhainkodissa eikä enää pysty asumaan puolisoiden yhteisessä kodissa. Rintaperilliset eivät voi myydä kotia, ellei leski luovu hallintaoikeudesta.

Entä jos läheinen ei halua tehdä edunvalvontavaltuutusta?

Pakollistahan se ei ole. Edunvalvontavaltakirja tehdään kuitenkin omaksi ja muiden hyödyksi. Asia kannattaa nähdä ennemmin niin päin, että miksi läheinen ei tekisi edunvalvontavaltuutusta, joka paitsi hyödyttää häntä myös helpottaa sen tehtävää, joka hänen asioitaan aikanaan hoitaa.

Jutun asiantuntija Maiju Rihtniemi on lakimies, joka luennoi ja kouluttaa perhe- ja perintö- oikeudesta.