
”Sotkuisesta eteisestä pääsee sillä, ettei ole enää eteistä ollenkaan” – Doritin puutalokodin remontissa hyödynnettiin jokainen neliö
Valokuvaaja Dorit Salutskij'n puutalounelma Suomenlinnassa sai remontissa persoonallista särmää väri- ja materiaalivalinnoilla. Kotiin saatiin myös pieni lisähuone, kun eteisestä luovuttiin kokonaan.
Vaaleansiniseen, vuonna 1868 rakennettuun, puutalokaunottareen kävelee hetkessä Suomenlinnan lautalta. Linnanportti, jota kutsutaan myös rakennuttajansa mukaan Semenovin taloksi, on nähnyt monenmoista ohikulkijaa paraatipaikallaan heti vaaleanpunaisen Rantakasarmin takana.
Valokuvaaja Dorit Salutskij elää puutalokotiunelmaansa yhdeksättä vuotta. Salamavalot välkkyivät talossa ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa, kun yläkerrassa toimi valokuvausateljee ja valokuvaamo. Talossa on ehtinyt palvella myös päiväkoti ja kahvila.

Dorit on asunut talossa kahden poikansa kanssa Linnanportin tämänhetkisistä asukkaista pisimpään. Talon neljästä muusta asunnosta ovat asukkaat vaihtuneet poikkeuksellisesti viiden vuoden aikana.
Turun Kakskerran saarella varttunut valokuvaaja on vahvasti saaristolainen.
– Mieluummin tingin neliöistä kuin muutan tästä miljööstä koskaan pois. Remontti on tehty täysin omannäköiseksi, eikä kiinteistön arvonnousullakaan ole väliä, koska en aio myydä tätä, Dorit sanoo.



Alkujaan perhe muutti Linnanporttiin alkuvuodesta 2011 ystäväpariskunnan kanssa. Sataneliöisestä vuokra-asunnosta tuli ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi kimppakämppä.
Edellisestä isommasta remontista oli aikaa, pinnat olivat vanhat ja kuluneet, joten Dorit siisti ilmettä maalamalla seiniä ja kaapistoja. Ilmeisesti myös välipohjapalkkeja oli korjattu ja vaihdettu 80-luvulla.
Kuin uskomattomalla tuurilla asunto tuli myyntiin parin vuoden päästä. Samalla huoneistoa jaoteltiin uusiksi; siitä lohkaistiin oma yksiö talon viidenneksi asunnoksi. Dorit perheineen osti nykyisen noin 70-neliöisen asuntonsa. Ikivanha sauna purettiin kylpyhuoneen perältä ja olohuone kunnostettiin. Isompi remontti jäi tulevaisuuden suunnitelmaksi.
Sitten elämä heitti kärrynpyörää. Dorit erosi puolisostaan ja jäi asumaan perheen kotiin. Viime syksynä hän päätti viimein toteuttaa pitkäaikaisen remonttihaaveensa.

Jos remontti olisi tehty aiemmin, olisi lopputulos näyttänyt aivan toiselta.

Koti meni uusiksi melkein lattiasta kattoon aiemmin kunnostettua olohuonetta lukuun ottamatta. Remontti kesti nelisen kuukautta ja valmistui juuri ennen kuin rakennuslupa päättyi. Urakka venyi arviota puolet pidemmäksi, koska purkua, hirsirakenteiden suoristusta ja tuentaa oli ennakoitua enemmän. Mitään ei haluttu tehdä pintapuolisesti, vaan mieluummin kattavammin kuin aluksi oli tarkoitus.
Purkamisen ja kaadettujen väliseinien jäljiltä koti näytti paljaalta. Ensimmäisenä urakkana oli uusien väliseinärunkojen pystytys, jota seurasi kattojen ja seinien palokipsilevytys.
Valmiit palo-ovet näyttivät Doritin mielestä tylsiltä, joten remontoija Matti Parkkonen teki ikkunallisen, paloturvallisuusmääräykset täyttävän ulko-oven.
Dorit kehuu väsymättä remontoijansa ammattitaitoa, ideointikykyä ja heittäytymistä. Hänen ehdotuksestaan ja toimestaan muun muassa kattolistat korvattiin persoonallisesti kipsillä pyöristetyillä kulmilla, mikä antaa puutaloon vivahdetta vanhojen kivitalojen katoista.



Ulko-ovesta tullaan suoraan keittiöön, jonka sivustalle jää kaappirivistö. Keittiön toisesta päästä pääsee kylpyhuoneeseen ja vessaan. Eteistä ei ole lainkaan.
Vuoroviikoin äitinsä luona asuvat lapset ovat jo sen verran isoja, että ilman eteistäkin selvitään. Jokainen laittaa takin ja kengät keittiön sivustan kaappeihin.
– Sotkuisesta eteisestä pääsee sillä, ettei ole enää eteistä ollenkaan, Dorit nauraa.
Suurin syy eteisestä luopumiseen olivat lisäneliöt. Vanhan eteisen tilalle tehtiin pieni makuuhuone, jonne mahtuu kätevästi parivuode.
Remontti venyi kaksi kuukautta, koska hirsirakenteiden suoristusta ja tuentaa oli ennakoitua enemmän.
Makuuhuone eristettiin huolellisesti, sillä sen päällä kulkee rappuset yläkerran asuntoihin. Ennen kuin makuuhuoneen takaseinä levytettiin palokipsilevyillä umpeen, Dorit pujautti kirjoittamansa kirjeen seinän väliin. Ehkä joskus joku saa lukea, keitä talossa aiemmin asui.
Ulko-ovi siirtyi eteisen ikkunan paikalle vasemmalle seinustalle, ja vanhan sisäänkäynnin tilalle tuli vaihtokauppana ikkuna. Vanha ulko-ovi ei mennyt hukkaan vaan päätyi kylpyhuoneen oveksi. Makuuhuoneen liukuovi on tehty puolestaan kahdesta vanhasta ikkunasta. Se nousi kierrätetyille kiskoille.
– Olemme yrittäneet käyttää uudelleen niin paljon vanhaa kuin mahdollista, mikä lämmittää sydäntä, Dorit sanoo.



Hattaran vaaleanpunaisen keittiön seinä oli jo kertaalleen vaaleanvihreä, mutta muutaman päivän päästä idea ei enää tuntunut hyvältä. Vihreä sävy päätyi sen sijaan kylpyhuoneeseen, tosin hieman tummempana ja kaakeleina. Kylpyhuoneen remontti vei eniten aikaa, mutta siitä tuli oikea keidas ja kodin ylpeys. Katto on kuultomaalattua sormipaneelia, jota kiertää valaistuksena himmennettävä led-nauha.
Lattia sai mukavuutta lisäävän lattialämmityksen ja luonnonkivilaatat, jotka tuntuvat pehmeiltä varpaiden alla. Dorit kuljetti itsekin kilokaupalla saumalaastia pyörän päällä kylpyhuonetta varten.
Vanha rättipatteri oli ehditty heittää purkutöissä jo roskalavalle, mutta se pelastettiin viime hetkessä.
– Kylpyhuonetta tehdessä tajusin, että vanhaa rättipatteria voidaan vielä hyödyntää. Hain sen lavalta takaisin ja säästin useamman satasen, Dorit kertoo.
Poikien huoneessa lämmittää vanhan parketin tilalla kokolattiamatto. Aika ja raha olivat vähissä, eikä laminaatti sopinut kodin muiden puulattioiden keskelle. Kokolattiamatto oli edullinen ja sopivan ohut lattialevyn päälle. Kun matto oli leikattu oikeankokoiseksi, se asettui helposti ilman liimaa lattialistojen alle.


Vaikka remontti vei voimat ja budjetti ylittyi, siihen kannatti ryhtyä – ja sitä kannatti odottaa.
Jos remontti olisi tehty aiemmin, olisi lopputulos näyttänyt aivan toiselta. Avioero rohkaisi ja antoi itsenäisen pärjäämisen puuskan, mikä teki kodista vahvasti omannäköisen. Vanha tunnelma säilyi, mutta ilme modernisoitui.
– Oma ääni tuli paremmin kuuluviin, ennen olisin ollut paljon varovaisempi. Lopputulos olisi ollut tylsempi ja huomaamattomampi, eikä olisi näin personaalisia yksityiskohtia, Dorit sanoo.
Remontin loppuvaiheessa oli helpottavaa jakaa ja suunnitella asioita uuden puolison kanssa. Elämä yllätti ihanasti, että vastaremontoidusta kodista tuli yhteinen.


