Parasta entisessä pankinjohtajan asunnossa on vanha sielu – muutto omakotitalosta Turun keskustaan toi Nanan ja Henrin perheelle lisää tunteja arkeen

Muutto Turun keskustaan muutti Nanan ja Henrin perheen elämää monella tavalla. Omakotitalo isolla pihalla vaihtui urbaaniin kerrostaloelämään. Hyvin erilainen pohjaratkaisu ja pintamateriaalit avasivat mahdollisuuksia uudenlaiseen asumiseen.

– Jääkaappi-pakasti­­men koko on oikeastaan ainoa haaste uudessa kodissa. Nykyään ruokakaupassa täytyy käydä monta kertaa viikossa ja miettiä tarkkaan jääkaappitilan hyödyntäminen. Jäätelön kulutus on ainakin vähentynyt radikaalisti, Henri hymyilee.

Perheen aiempi, itse suunniteltu ja rakkaudella rakennettu talo sijaitsi Kaarinan Auranlaaksossa. Lasten koulut ja harrastukset sijaitsivat kuitenkin Turun keskustassa, ja jatkuva autossa istuminen ja suhaaminen kodin ja keskustan välillä alkoivat kuormittaa Nanaa ja Henriä. Kun perhe hankki kesämökin Nauvossa, halusivat he lopulta vaihtaa modernin omakotitaloelämän johonkin aivan muuhun.

– Nykyään vietämme aikaa entistä enemmän kotona, koska ei tarvitse koko ajan olla viemässä lapsia jonnekin. He voivat kulkea itsenäisesti keskustassa. Pääsen kävellen ja pyörällä töihin, ja keskustan puistot sekä Ruissalo houkuttelevat ulkoilemaan aiempaa enemmän. Rakastan tehdä iltakävelyitä Mannerheiminpuistossa ja käydä katsomassa lähellä sijaitsevan ihanan vintageliikkeen ikkunaa, Nana kertoo.

Kun pariskunta astui ensimmäisen kerran asuntoon Turun ydinkeskustassa pimeänä päivänä lokakuussa 2024, kävelivät he olohuoneen isojen ikkunoiden eteen. Asunnon silloinen hämäryys ei tuonut esille sen kaikkia parhaita puolia, mutta ikkunoista avautuivat upeat näkymät Mikaelinkirkolle ja Mannerheimin sekä Puolalanpuistoon.

Nana tiesi heti tulleensa kotiin, mutta muut perheenjäsenet jäivät vielä sulattelemaan asiaa. Henrillä oli ajatukset toisessa, remonttia vaativassa asunnossa, mutta hiljalleen hänkin lämpeni.

– Halusimme kolmen makuuhuoneen asunnon vanhassa talossa, joka tuntuu erityisellä tavalla sielukkaalta. Kodinhoitohuone oli ehdoton vaatimus, tai ainakin sen tuli olla rakennettavissa asuntoon. Haaveilimme myös parvekkeesta, Henri muistelee.

Parveke puuttui, mutta koska asunto oli hyvässä kunnossa ja kaikki pinnat pariskunnan maun mukaisia, syntyi ostopäätös lopulta nopeasti. Muuttokuorma kannettiin sisään tammikuussa 2025.

Parasta tässä kodissa on Nanan ja Henrin mielestä sen vanha sielu. Asunnossa on menneen maailman tuntua, joka näkyy esimerkiksi puisessa kasettikatossa ja vanhempien makuuhuoneen vanhoissa tiikkikaapeissa.

Asunto on aikanaan kuulunut Ruolan huone­kalu­tehtaan omistajille, ja katto ja kaapistot on tehty Ruolan tehtaalla Raisiossa juuri tähän asuntoon. Sittemmin, 1970–80-luvuilla, asunto on toiminut pankin edustustilana ja pankinjohtajan asuntona.

Taloyhtiöllä on valtava ja vehreä oma sisäpiha, jossa kasvaa vanhoja, jättimäisiä puita. Aamuisin Nana herää aina ensimmäisenä ja menee lempihuoneeseensa keittiöön, avaa ikkunat sisäpihalle ja kuuntelee linnunlaulua.

– Syömme mielellämme keittiössä aamiaista yhdessä, vaikka ruokailusalissa olisi paljon enemmän tilaa. Viikonloppuisin kotona ollessaan Henri paistaa meille banaanilettuja, ja niiden kaveriksi haemme usein tuoreet sämpylät läheisestä Kosken leipomosta. Taivaallisen hyvä yhdeksän euron bostonkakku tarttuu myös usein kainaloon, Nana nauraa.

Sisustusvalinnoissa Nanalla ja Henrillä menevät ajatukset saumattomasti yhteen. Edellinen koti oli mustan, valkoisen ja harmaan harmoninen kokonaisuus, mutta nykyisen kodin väripaletti on reilusti sitä runsaampi. Hallitsevat puuelementit katossa ja muu­tamalla isolla seinällä antavat värien käytölle laajat mahdollisuudet.

Kalustus on yhdistelmä laadukasta, ajatonta designia sekä edullisia vintage- ja kirpputorihankintoja. Nanan mielestä olisi harmillista, jos koti koostuisi vain tietyn tyylin ja aikakauden huonekaluista ja esineistä. Hän haluaa rikkoa selkeyttä ja rauhallisuutta yllättävillä esineillä, eikä hyvä maku synny hänen mielestään rahalla.

– Nana on meistä se, joka osaa ajatella asioita boksin ulkopuolelta. Hän löytää yksittäisiä esineitä, jotka näyttävät hurjilta sellaisenaan mutta toimivat hienosti kontekstissa, Henri sanoo.

Koko perheen lempihetkiä kotona ovat ne, kun he kokoontuvat yhdessä olohuoneen sohvalle viettämään leffailtaa. Pöytään nostetaan vihannes­tikkuja, dippejä ja kookosöljyssä paistettuja poppareita.

Asunnossa on uskomattoman hiljaista, vaikka vieressä kulkee yksi Turun vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista. Öisin ainoastaan hälytysajoneuvojen äänet kantautuvat sisälle asuntoon.

– En halua suunnitella elämää viiden vuoden päähän. Tämä koti on meille nyt täydellinen, ja olemme juuri siinä, missä pitääkin. Halusimme tällä ratkaisulla helpottaa arkea, ja juuri sitä se tekikin. Hyvin olemme pärjänneet, ilman entistä isoa pihaa ja sitä toivottua parvekettakin, Nana sanoo.