Aiemmin johtajana työskennellyt Anette muutti burnoutin jälkeen saaristoon: ”Täällä on kaikki mitä haluan”
Anette Huila, 52, paiski töitä johtotehtävissä ja asui asunnossa, joka oli aina tiptop. Vakava sairastuminen laittoi uusiksi niin uran kuin kodin. Molemmille löytyi paikka saariston idyllistä.
Saaristolaistalon vanhan puutarhan narsissit ja iirikset löytyivät sattumalta. Kun Anette Huila ja hänen puolisonsa Juha alkoivat tänne muutettuaan raivata pihaa, sieltä paljastui upea vanhan ajan saaristolaispuutarha.
”Puutarhassa kasvoi myös esimerkiksi Seilin saarelta tuotuja omenapuita, luumupuita ja 25 marjapensasta”, Anette kertoo.
Nyt Anette ohittaa puut ja suuntaa kahvikupin kanssa kasvihuoneeseen, jossa hennot taimet odottavat istuttamista. Viides kesä unelmien saaristolaiskodissa on alkamassa.
Anette ja Juha muuttivat Paraisille yli satavuotiaalle saaristolaistilalle tammikuussa vuonna 2021. Tila kuului aiemmin Anetten ystävän isoisälle, entiselle majakanvartijalle. Päätös muutosta tuli vähän yllätyksenä pariskunnalle itselleenkin. Anette ja Juha olivat nimittäin jo ehtineet suunnitella, että kun perheen kolme lasta lentäisivät pesästä, he muuttaisivat Kaarinasta Turun keskustaan, laskisivat veneensä Aurajokeen ja ostaisivat kesämökin.
Eräänä iltana he istuivat tyhjentyvän rivitaloasunnon parvekkeella ja haaveilivat jälleen tulevasta kodista. Tällä kertaa Anette heitti ilmoille ajatuksen, että seuraava koti ostettaisiinkin saaristosta. Puoliso vastasi varovaisen myöntävästi.
”Siltä seisomalta otin läppärin esiin ja laitoin silloisen asunnon myyntiin”, Anette sanoo.
Asunnon myynnissä kesti lopulta kaksi vuotta. Korona-aika jarrutti kaupantekoa, eikä uutta taloakaan meinannut löytyä – ei, vaikka kaipuu pois kaupungista iski niin lujaa, että Anette olisi kelpuuttanut lähes minkä vain torpan meren lähellä.
Pitkän odotuksen jälkeen asiat järjestyivät pikavauhtia. Anette ja Juha hyväksyivät tarjouksen vanhasta asunnosta ja löysivät unelmatalon kuukauden sisällä. Kiinteistönvälittäjä ei tosin ollut ensin halukas edes esittelemään lupaavalta näyttävää, merenrantatontilla sijaitsevaa rakennusta. Syy selvisi perällä: koko kahden hehtaarin suuruinen tontti oli täynnä edellisen omistajan yrityksen rojua. Myös sisällä talossa oli valtavasti tavaraa, ja keskellä olohuonetta seisoi sairaalasänky. Edelliset asukkaat, iäkäs pariskunta, olivat aloittaneet remontteja, mutta ne olivat jääneet kesken.
Anette ja Juha kuitenkin ihastuivat taloon heti ja ostivat sen. Pienen torpan sijaan he saivat 150-neliöisen vanhan saaristolaistalon. Kauppaan kuului pihasauna mökkeineen, venevaja ja 300 neliötä hallitilaa, jossa Juha nyt pyörittää LVI-alan yritystään.
”Sanon tätä paratiisiksi, koska tähän kuuluu kaikki, mistä olen haaveillut”, Anette summaa.
Olin kunnianhimoinen urakiituri, pedantti ja perfektionisti. Materia oli tärkeää, halusin aina olla huoliteltu kynsiä myöten.
Koko elämä saaristoon
Saaristosta tuli paitsi Anetten koti, myös työpaikka. Seitsemän vuotta sitten hän perusti hyvinvointialan yrityksen ja alkoi järjestää esimerkiksi äänimaljarentoutuksia, työyhteisöjen virkistyspäiviä, joogaa ja personal trainerin palveluja.
Anette on myös vetänyt parisataa retriittiä, joilla hän on vienyt asiakkaitaan ulkosaaristoon, Lappiin, Kreikkaan ja purjehtimaan – paikkoihin, joita hän itse rakastaa.
”Yrittäjyydessä parasta on se, että voin muokata paletista sellaisen kuin haluan. Tällainen työ ei olisi ollut mahdollinen silloin kun lapset olivat pieniä.”
Kymmenisen vuotta sitten Anetten ura olikin toisenlainen. Hän on ammatiltaan kosmetologi ja eteni hoitolatyöstä markkinointiin ja maahantuontiin. Lopulta hän nousi johtotehtäviin, ja alaisia oli yli 60. Hyvä palkka mahdollisti leveän elämäntyylin.
”Olin kunnianhimoinen urakiituri, pedantti ja perfektionisti. Materia oli tärkeää, halusin aina olla huoliteltu kynsiä myöten.”
Poikkeuksena olivat kesälomat, jotka Anette vietti veneellä uikkarissa ja kumisaappaissa. Meri ja saaristo olivat kutsuneet häntä lapsesta saakka. Anette sai lapsia, perhe hankki pienen matkaveneen, jolla he kulkivat kesät Ahvenanmaan ja Turun saaristoa ristiin rastiin.
”Nauroin silloin alaisille, että he eivät tunnistaisi minua kesälomalla. Vaikka nautin työstä, koin olleeni oma itseni vain vapaa-ajalla meren äärellä.”
Olin varma, että minulla on syöpä. Aloin tehdä testamenttia sairaalassa ja itkin, että kuolisin.
Lääkärikäynti muutti kaiken
Vuonna 2012 tärkeysjärjestys meni uusiksi. Anetten vatsa oli kipuillut pitkään. Sitten hänelle alkoi nousta iltaisin kuumetta. Öisin hän hikoili, mutta ajatteli sen johtuvan flunssasta ja nappaili tulehduskipulääkettä. Se pahensi vatsaoireita entisestään, ja lopulta hän varasi ajan työterveyslääkärille. Tämä sattui tuntemaan sisätaudit ja passitti Anetten verikokeisiin.
”Kun lääkäri näki tulokset, hän katsoi minua vakavasti ja sanoi, että minun oli heti lähdettävä Turun yliopistollisen keskussairaalan ensiapuun.”
Sairaalassa vatsasta löytyi varjostuma ja laajentuneita imusolmukkeita.
”Olin varma, että minulla on syöpä. Aloin tehdä testamenttia sairaalassa ja itkin, että kuolisin.”
Diagnoosiksi paljastui Crohnin tauti. Kroonista tulehduksellista suolistosairautta voi hoitaa lääkkeillä, leikkauksella ja ruokavaliolla.
”Kun sain vihdoin olla luvan kanssa sairas, menin sairaalassa todella huonoon kuntoon. En päässyt edes vessaan yksin.”
Vielä sairaalassa hän kuitenkin teki töitä ja valitsi tapetteja tulevaan hoitolaan. Kun huonekaveri kyseli hämmästyneenä asiasta, Anette havahtui.
”Tajusin, että yritän taas olla kiltti, reipas tyttö, joka hoitaa keskeneräiset työt valmiiksi.”
Anette sulki läppärin kannen ja jäi sairauslomalle. Elämä oli muistuttanut rajallisuudestaan. Anette tajusi, että on paikkoja, joissa rahalla ja tittelillä ei ollut merkitystä. Osastolla hoidettiin niin päihtyneet kuin itsetuhoiset, kaikki yhdenveroisesti.
”Se piti kokea, jotta suuri lumivyöry lähtisi liikkeelle. Siihen asti pyhä kolminaisuus eli kotityöt, ruokakauppa ja perhe olivat olleet kaikki kaikessa. Olin elänyt kaikille muille enemmän kuin itselleni.”
Sairausloman jälkeen Anette palasi töihin muuttuneena. Hän opetteli sanomaan ei ja olemaan ennemmin jyrkkä toisille kuin itselleen. Vuonna 2016 hänet irtisanottiin yt-neuvotteluiden yhteydessä.
”Minulle potkut olivat onnenpotkut. Ajatus työstä hyvinvointialalla oli kytenyt jo pidemmän aikaan.”
Ihmisten naamat venähtivät, kun Anette mainitsi haaveen joogaopettajaksi kouluttautumisesta. Siksi hän puhui suunnitelmistaan vain harvoille ja valituille. Yksi heistä oli oma äiti, joka totesi, että sehän sopisi hyvin. Anette on aina ollut boheemi.
”Ensin ajattelin, että olen boheemin vastakohta: pedantti siivoushullu, joka haluaa, että kaikki on aina tiptop. Sitten muistin, että lapsena polveni olivat aina ruvella, koska rakastin rymytä metsässä.”
Anette alkoi kaivella lisää muistoja sisäisestä lapsestaan: millainen hän oli, kun maailman odotukset ja mielipiteet eivät olleet vielä muokanneet häntä. Hän tajusi, että kesälomamatkoilla saaristossa hän oli ollut eniten oma itsensä.
Anette ajattelee, että sisäinen lapsi johdatti hänet myös nykyiseen kotiin. Saaristoon muuton jälkeen Anetten ystävä tuli katsomaan uutta kotia. Hän kulki huoneissa, joissa kaikki oli vähän vinksallaan. Ystävä ihmetteli, miten suuri ero oli entiseen, lähes kliinisen siistiin asuntoon.
”Totesin, että saaristossa halusin luoda kodista sellaisen, josta lapsena haaveilin. Välillä kodin vain piti olla toisenlainen, jotta pääsin tähän hetkeen.”
Ihanaa, kun ei tarvitse enää kasvattaa lapsia, koska heihin meni hirveästi rahaa.
Ei enää koskaan pomoa tai alaisia
Neljän vuoden aikana Anette ja Juha ovat remontoineet taloa ja pihapiiriä omaan tahtiinsa. Anette nauttii siitä, että voi toteuttaa ideoitaan. Hän ei ole säästellyt valkoista maalia ja tapettirullia, mutta työt Huvikummuksi kutsutussa talossa eivät lopu.
Saaristolaiselämä osoittautui juuri sellaiseksi kuin Anette kuvitteli.
”Elämä on yksinkertaista. Saarella ei ole tietoakaan trendeistä, aikatauluista tai kiireestä. Täällä mennään hitaammin.”
Työtahtikin on nyt erilainen. Anette päätti, että hän tekisi vain sen verran töitä, että pärjää taloudellisesti. Se on tärkeää myös autoimmuunisairauden vuoksi, koska stressi voi pahentaa oireita.
Anette on nauttinut yrittäjyydestä niin paljon, ettei enää koskaan hanki pomoa tai alaisia. Ansiotyön palkkaakaan hän ei enää haikaile, koska säännöllinen kuukausitulo oli tärkeämpää silloin, kun lapset asuivat kotona. Anette halusi, ettei heidän tarvinnut murehtia rahasta ja että saisivat mieluisia asioita: merkkivaatteita ja ratsastustunteja.
”Ihanaa, kun ei tarvitse enää kasvattaa lapsia, koska heihin meni hirveästi rahaa”, Anette sanoo ja nauraa.
Saareen muuton jälkeen kuluja on muutenkin vähemmän, sillä pariskunta ei käy esimerkiksi ulkona syömässä tai nouda ruokaa kotiin kuten kaupungissa asuessa. Myös osa harrastuksista jäi. Talo ja sauna lämpenevät oman metsän puilla, ja kalaa ja riistaa saa melkein pihapiiristä. Kasvimaasta nousee muun muassa perunaa koko kesän tarpeiksi.
Kosmetiikkaa Anette ei ole täysin unohtanut, vaikka uravaihdon alussa hän kokeilikin hetken elää ilman sitä. Nykyään hän myös myy ihonhoitotuotteita omassa verkkokaupassaan.
Anette nauttii siitä, että tässä arjessa voi hyvin pyöriä yöpaidassa lounasaikaan asti.
”Liihottelen täällä paratiisissani ilman meikkiä ja villasukat jalassa, oman elämäni Peppi Pitkätossuna.”
Anetten vinkit yksinkertaisempaan elämään
- ”Olo on itsevarmempi, kun ei enää välitä, mitä muut ajattelevat. Löysin uuden suunnan, kun palasin lapsuuteeni. Ydinminään voi tutustua esimerkiksi miettimällä, millainen oli ennen kuin alkoi miellyttää muita.”
- ”Elämä on arvokas ja määräaikainen, joten ei tuhlata sitä tekemällä asioita, joista ei oikeasti pidä. Menetin isäni syövälle 16-vuotiaana. Se oli minulle ensimmäinen muistutus elämän rajallisuudesta. Luulen, että sen vuoksi ajattelen, että jos jotain meinataan tehdä, niin tehdään se heti.”
- ”Vertaistuki on tärkeää. Kohtasin paljon epäilyä, kun ryhdyin yrittäjäksi. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka ankeuttavat elämääni. Blogini kautta sain kannustusta, ja se vahvisti oloani siitä, että olen oikealla tiellä. Uuden uran myötä olen löytänyt samanhenkisiä ystäviä, jotka haluavat karsia elämästään ylimääräisen.”
