Viherkasveja, makrameita ja puun lämpöä – vakavan onnettomuuden jälkeen Mirkan ja Antin mustavalkoisen kodin sisustus pehmeni
Vaasalaisten Mirkan ja Antin mustavalkoiseen kotiin tuli vehreyttä ja lämpimiä puunsävyjä sen jälkeen, kun Antti selvisi vakavasta onnettomuudesta. Mirka pitää huolen, että sotkua ja säläkasoja ei kasaudu, sillä rauhallinen ympäristö vaikuttaa vahvasti mielialaan.
Mirkka ja Antti kantoivat huonekalunsa parinsadan metrin päästä vaasalaiseen 1960-luvun kerrostalokolmioon muutama vuosi sitten. Kodin sisustus oli aluksi teollishenkinen ja mustavalkoinen, mutta se muuttui dramaattisten tapahtumien myötä.
Mirkka, Antin onnettomuus muutti sekä teitä että kotianne? Miten?
Kuusi vuotta sitten Antin laskuvarjohyppy epäonnistui, ja hänen molemmat jalkansa menivät poikki ja selän nikamia murtui. Ensin onnettomuus lamaannutti, mutta sitten se muutti meitä molempia. Huomasin muovaavani kotia pehmeämmillä sävyillä ja materiaaleilla.
Antti selvisi, opetteli kävelemään, vaikka ei osaa tänä päivänäkään juosta. Itse toivon, etten koskaan enää ole sama ihminen kuin ennen onnettomuutta. Ennen saatoin stressaantua mitättömistä asioista ja antaa liikaa arvoa muiden mielipiteille. Enää en anna.
”Yhtenä päivänä totesin, että onpas kasveja paljon ja hyvä niin.”
Mitä onnettomuus opetti teille?
Se opetti kiitollisuutta. Miten mahtavaa on joka aamu saada herätä tähän päivään! Meillä ihmisillä tuntuu olevan jatkuva, pakonomainen pyrkimys siihen, että elämän pitäisi joka hetki olla kauhean kivaa. Mutta kun elämä on aina juuri sitä, mitä se on. Oma elämä on myös valtavan paljon kiinni siitä, millä väreillä maalaa.
Emme oikein vieläkään osaa suhtautua ihmisiin, jotka kauhistelevat onnettomuutta. Me näemme se toisin: vitsit miten mahtavaa, kun tässä kävi näin hyvin! Joskus tulee surullinen mieli vaikkapa siitä, kuinka jengi dissaa maanantaita. Ja minä mietin, että jos tämä olisikin viimeinen maanantai, olisiko se silloinkin niin kamalan kurja.
Millä tavoin kotinne sisustus pehmeni?
Sisustukseen tuli puunvärejä, joita aiemmin välttelin. Ja kasveja. Yhtenä päivänä totesin, että jaahas, onpa niitä paljon mutta hyvä niin. Antti tosin on sitä mieltä, että jonkun kasvin voisi jo viedä pois, jos uusia tulee tilalle.
Aloin myös kiinnostua makrameista. Halusin kokeilla niitä, joten keräsin pihalta keppejä ja aloin solmia. Heti ensimmäisenä viikonloppuna homma imi minut mukaansa. Tein ja tein, enkä malttanut syödäkään. Nykyään teen myös tilaustöitä Crazyropelady-nimellä.
Kumpi teillä sisustaa, Antti vai sinä?
Olen saanut laittaa kodin haluamakseni. Antti on vain tyytyväinen, kun minulla on kiinnostusta. En sisusta sisustamisen vuoksi, vaan olen luonut meille kaikille sopivan kodin. Tärkeimpiä olemme tietysti me asukkaat: minä, mieheni ja mieheni 9-vuotias poika, joka ilostuttaa arkeamme muutaman kerran kuukaudessa.
Millaiseksi kuvailisit kotinne tyyliä?
Kotimme ei mene lokeroon sisustuksen tyylisuunnissa. En pidä tyypittelystä muutenkaan, olen itsekin vähän boheemi hippi. Emme osta juuri mitään emmekä varsinkaan uutena. Kierrättämällä löytyy paljon hauskempia juttuja. Ystävät tietävät tarkasti tyylini. Kerran ihana ystäväni soitti, että hänellä olisi nyt takaluukussaan minulle se kaapelikela, jota olin etsinyt.
”Tein ja tein makrameita, enkä malttanut syödäkään.”
Millainen tunnelma kotonanne vallitsee?
En siedä sotkua, eikä säläkasoja saisi olla koskaan missään. Ympäristö vaikuttaa niin vahvasti mielialaani ja energiaani. Pidän huolta siisteydestä ja rauhallisesta tunnelmasta.
Onnettomuus toi elämäämme paljon hyvää. Olemme molemmat onneksi tasavertaisen analyyttisia ja keskustelemme paljon. Meillä ei ole televisiota, koska tärkeämpää on kuunnella mitä toisella on sanottavanaan. Parasta on istua vapaapäivän aamuna sängyllä ja keskustella. Välillä on hyvä olla ihan hiljaakin.
Jos sinun pitäisi pelastaa tulipalosta jokin kotisi esine, mikä se olisi?
Kaappaisin mukaani taulun sikarinaisesta. Se oli lahja ystäviltäni ja Antilta. Olin säästänyt sitä varten kauan, joten hämmästykseni oli suuri, kun se tilaamista seuraavana päivänä nökötti olohuoneessamme. Olivat juonineet selkäni takana, nuo ihanat ihmiset.
En siedä sotkua ja säläkasoja. Ympäristö vaikuttaa niin vahvasti mielialaani.
