Birger Kaipiainen oli muotoilijana ja keraamikkona aikansa outolintu – runsaan koristeellinen tyyli kapinoi sotien jälkeistä minimalismia vastaan

Birger Kaipiainen oli muotoilijana ja keraamikkona aikansa outolintu – runsaan koristeellinen tyyli kapinoi sotien jälkeistä minimalismia vastaan
Birger Kaipiainen (1915–1988) teki 50-vuotisen uran muotoilijana ja keraamikkona. Hänen koristeelliselle tyylilleen oli ominaista täyteläiset värit, luontoaiheet sekä satu- ja fantasiamaailman vaikutteet. Sarjatuotanto oli taiteilijalle vieras ajatus.
Julkaistu: 12.3.2021

Aikalaiset muistavat Birger Kaipiaisen arvoituksellisena herrana, hieman dandymaisena hahmona, joka pukeutui ruskeaan samettipukuun ja kulki kävelykepin kanssa.

Kaipiainen ehti työskennellä Arabian taideosastolla kaikkiaan viisikymmentä vuotta. Hän pääsi sinne valmistuttuaan vuonna 1937. Kaipiainen sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1981 mutta jatkoi töitä freelancerina kuolemaansa saakka.

Birger Kaipiainen teki taidekeramiikkaa Arabian taideosastolla lähes viisikymmentä vuotta.
Harlekiini ja nymfi (1944) -teoksesta tunnistaa Kaipiaisen profiilin.
Seinäreliefi Kolme sulotarta on vuodelta 1952.

Kaipiaisen taidekeramiikassa muoto ja koristeellisuus sulautuivat yhdeksi ja samaksi. Hän teki enimmäkseen uniikkikeramiikkaa mutta suunnitteli vuosien varrella myös pari omaa tuotetta. Arabian toive luoda tuotteita sarjatuotantoon ei innostanut häntä lainkaan.

Kriitikot kutsuivat Kaipiaisen helminaisia ja keramiikkakaunottaria 50-luvulla mystiikantuoksuisiksi, romanttisiksi ja dekadenteiksi – eli ne olivat arveluttavia teoksia miehen tekemiksi. Niille löytyi kuitenkin ostajia.

Ken on kiuruista kaunein -tapettimalli on vuodelta 1950-luvun lopulta.
Helmikuovi on vuodelta 1960.
Kukkapuu edustaa 1960-luvun makeaa koristeellisuutta.

Teokset lainasivat kuva-aiheita sadun ja fantasian maailmasta, ja ne olivat romanttisia ja väreiltään täyteläisiä.

– Chopin rakasti orvokkeja ja minä rakastan Chopinia, Kaipiainen on paljastanut eräässä haastattelussa.

Hän käyttikin sinisiä orvokkeja siellä täällä, myös harvoissa teolliseen tuotantoon suunnatuissa töissään, joista on tullut klassikoita. Runollinen, orvokkeja ja lintuja kuvaava Kiurujen yö vuodelta 1958 on tätä nykyä Suomen kuuluisin tapettimalli.

Uran suureellisin teos oli yli yhdeksän metriä leveä ja neljä ja puoli metriä korkea Orvokkimeri, jonka Kaipiainen teki Montrealin maailmannäyttelyyn 1967 ja joka nykyään on Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa.

Mielikuvitus ei maksa mitään. Sillä ei ole rajoja, eikä kukaan voi komentaa, missä mielikuvitus pysähtyy.
Birger Kaipiainen 60-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa
1950-luvun lopussa suunniteltu Kiurujen yö -tapettimalli on yhä Pihlgren ja Ritolan tuotannossa.

Paratiisi-astiasto on Kaipiaisen harvoja teollisesti tuotettuja töitä. Astiasto on ollut tuotannossa vuodesta 1969 asti. Vuonna 1988 Fajanssi vaihtui kivitavaraksi ja lautasten soikea muoto pyöreäksi.

Kaipiaisen koristeluvietti oli 1960-luvulla ylimmillään. Silloin seinävadit täyttyivät hedelmistä, kasveista ja helmistä. Rehevä Paratiisi vuodelta 1969 on osoittautunut ikisuosikiksi. Kaipiainen suunnitteli sekä astiaston muodon että koristeaiheen. Astiastoa sai myös mustavalkoisena 1969–74 ja uudestaan vuodesta 2000 lähtien. Nykyään on lisäksi liila versio.

Kaipiaisen teoksissa oli vaikutteita muun muassa varhaisrenessanssista, bysanttilaisesta ornamentiikasta ja ortodoksisesta taiteesta. Hän oli aikansa outolintu, sillä sodan jälkeen suomalaisessa muotoilussa arvostettiin esineiden käytännöllisyyttä ja pelkistettyjä muotoja.

Kaipiainen vierasti tiettyä asketismin ihannetta, joka Suomessa vallitsi. Siksi aikalaiset suhtautuivat teoksiin välillä nihkeästi.

Kasvit, kukat ja hedelmät olivat taiteilijan kuvamaailman keskiössä 1960–70-luvuilla. Kolme päärynää -taidevati.
Seinävati 1980-luvulta kuuluu liikemies Kyösti Kakkosen kokoelmiin.

Kaipiainen alkoi kohota taidejulkkikseksi, kun hän oli Rörstrandin palveluksessa Ruotsissa vuosina 1954–58 ja sai kansainvälistä huomiota. Yhtenä virtsanpylväänä voi pitää Milanon triennaalissa vuonna 1960 esillä olleita keramiikkahelmistä rakennettuja lintuja, joiden ansiosta taiteilija toi tuliaisina Grand Prix’n.

Suku jatkaa Kaipiaisen perintöä. Kuovi-verkkokaupassa myydään hänen kuosejaan lautasliinoista päiväpeittoihin.

Kaipiaisen koristevadit ja seinälautaset ovat tänä päivänä haluttuja antiikkikaupoissa.

Birger Kaipiainen

  • Syntyi junailijan poikana Porissa vuonna 1915 mutta muutti pian perheensä kanssa Helsinkiin.
  • Rampautui parikymppisenä polion ja sen väärän diagnoosin vuoksi.
  • Valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1937 ja pääsi töihin Arabian tehtaan taideosastolle.
  • Järjesti ensimmäisen oman näyttelynsä yhdessä keraamikko Toini Muonan kanssa Hörhammerin galleriassa Helsingissä 1944.
  • Tunnetuimpia teolliseen tuotantoon päätyneitä tuotteita ovat Pihlgren & Ritolan tapettimallit Kiurujen yö ja Ken kiuruista kaunein (1958) sekä Arabian Paratiisi-astiasto (1969).
  • Suunnitteli 1980-luvulla muutamia koristelautasia rajoitettuna 2 000 kappaleen sarjana.
  • Saatuaan valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1981 jatkoi työskentelyä lähes päivittäin. Kaipiainen kuoli työpäivän päätteeksi heinäkuussa 1988.

Lähde: Antti Järven artikkeli Paratiisin lapsi Avotakassa 8/2013

Kommentoi »