
Satavuotisten tammien kiemuraiset oksat muodostavat Billnäs Gårdin etupihasta luonnon oman temppelin. Myöhäisjugendia, klassismia ja uusbarokkia yhdistävän talon sivusta erottuu tummana virtaava Mustionjoki ja vastarannalta ruukin eri-ikäisiä teollisuusrakennuksia. Joessa asustava saukko ei juuri tällä hetkellä ilmaannu näköpiiriin.
Julkisivujen okralla ja terralla sävytetty kalkkirappaus yllättää; pinta ei olekaan tasainen vaan eloisa. Siinä näkyy käsityön jälki.
Ikkunanpuitteet on maalattu valkoisen sijasta alkuperäistä väritystä vastaavalla sävyllä tummanvihreiksi.
Kun näihin piirteisiin yhdistää vielä kurvikkaan punatiilikaton, tuntuu kuin ei olisikaan Billnäsissä vaan Ranskassa tai Italiassa, ja ehkä jopa kokonaan toisessa ajassa.
Epätodellinen, miltei sadunomainen tunnelma voimistuu entisestään, kun kiertää talon toiselle puolelle, jossa avautuu symmetrisesti suunniteltu puutarha perennoineen ja pörriäiskujineen, hedelmäpuineen, aurinkotuoleineen ja uima-altaineen.
Muutama vuosi sitten tämä Billnäsin ruukin miljööseen olennaisesti kuuluva ja Disponentvillanin nimellä tunnettu asuintalo näytti toisenlaiselta.
Ruukin isännöitsijän eli johtajan kodiksi rakennetun talon pystyhirsirakennetta peittävä rappaus putoili, seinät olivat kostuneita, porrasaskelmat ja altaania kannattelevat tiilipylväät murenivat ja katto vuoti. Piha oli yhtä ryteikköä.
Peräti 500 neliön kokoinen, arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema ja vuonna 1912 valmistunut ruukinjohtajan talo kävi läpi vaihetta, joka olisi voinut päättyä hyvin surullisesti.
Moni ohikulkija päivitteli edelleen asuinkäytössä olleen pytingin kohtaloa ja mietti, että haluaisi pelastaa sen, myös seudulla asuvat Taina Snellman-Langenskiöld ja Chris Langenskiöld.
Pariskunta tarttui tilaisuuteen heti, kun talo yllättäen tuli myyntiin, eikä ole katunut päätöstään. Ei, vaikka kunto osoittautui paljon huonommaksi kuin päältä päin saattoi kuvitella.
Taina ja Chris ovat näkemyksellään ja idearikkaudellaan varmistaneet sen, että rakennus on remontoitu hellästi luonnonmukaisia materiaaleja ja kotimaista osaamista hyödyntäen ja perinteitä kunnioittaen.
– Talossa vallitsi alun alkaenkin hyvä energia, ja viimeistään remontin valmistuttua se on päässyt täysin oikeuksiinsa, Taina sanoo.
Tainalle ja Chrisille oli selvää, että he eivät kunnosta taloa kodikseen. Heidän mielessään oli paikka, jossa voi kehittää tasapainoisen elämänlaadun vaalimiseen ja kestävään kehitykseen paneutuvaa liiketoimintaa.
Taina Snellman-Langenskiöld tunnetaan kestävän kehityksen periaatteita noudattavan Tikau-brändin perustajana, ja Chris Langenskiöld on ihmisen hyvinvointiin suuntautunut palvelumuotoilija.
Alakerrassa pidetään vetäytymisiä, kokouksia ja seminaareja, inspiroidutaan uusista ajatuksista, pidetään taideretriittejä, ruokitaan luovuutta, joogataan ja meditoidaan. Näissä huoneissa pidetään myös häitä ja muita perhejuhlia.
Taina ja Chris jalostavat toimintaa koko ajan. He ovat vastikään perustaneet Livsakademin, elämäntaidon akatemian, jonka tiimoilta talossa järjestetään joogaretriittejä, kuvataideleirejä, puutarhanhoitokursseja ja keskustelutilaisuuksia, muiden muassa.
Tainan mukaan taloon kuuluu tiettyjä rituaaleja: jokainen kävijä osallistuu omaa mieltä ja kehoa rauhoittavaan tuokioon, kuten meditaatioon, vaikka se ei tietenkään ole pakollista.
– Vaikka Billnäs Gård ei ole oikea koti, talo on näiden kaikkien kohtaamisten koti, hän sanoo.
Vaikutelma kodinomaisuudesta vahvistuu huone huoneelta. Taina on viettänyt paljon aikaa kussakin huoneessa ja tunnustellut sen ominta luonnetta ja tunnelmaa ja miten sitä voisi korostaa sisustuksen keinoin.
Ohjenuorana on toiminut pyrkimys ajattomaan kauneuteen sen sijaan, että talo olisi sisustettu jäljittelemällä rakennusaikakauden tyyli-ihanteita.
Kalustus on syntynyt niillä vanhoilla huonekaluilla, joita Taina on sattunut löytämään ja joissa hän on nähnyt sitä jotakin.
– Olen rakastanut vanhoja tavaroita lapsuudestani lähtien ja kerännyt niitä pikkuhiljaa varastoonkin. Täällä monet aarteeni pääsevät vihdoin oikeuksiinsa, vaikka mikään niistä ei olekaan arvokasta antiikkia vaan käytettäväksi ja patinoituvaksi tarkoitettua.
Kunnostustyötä on pariskunnan lisäksi ollut tekemässä lukuisia perinnerakentamisen ammattilaisia. Yksi heistä on omaa restaurointiyritystään Raaseporissa pitävä Måns Gardberg, joka vielä heinäkuussa viimeisteli listojen maalausta talon yläkerrassa.
Hän kertoo, että kaikki mitä on tehty, on tehty niin, että talo hengittäisi vapautuneesti ja rentoutuneesti ja pysyisi jatkossa paljon paremmassa kunnossa siinä missä ihmisetkin.
Måns Gardberg on painottanut projektin alusta lähtien sitä, että lopputuloksesta ei tulisi kestävää ilman pintojen takana piilossa olevien rakenteiden, kuten hirsirungon, perusteellista kunnostamista.
Yksi talon puutarhanpuoleinen nurkkaus pitikin rakentaa hirsi hirreltä uudelleen, koska se oli pahoin kostunut ja uhkasi ajan mittaan luhistua.
Tarkemmissa tutkimuksissa huomattiin myös, että talon rakentamiseen käytetyt hirret ovat peräisin joko aiemmin paikalla olleesta tai jossain muualla sijainneesta rakennuksesta. Gardberg kertoo, että osassa hirsistä oli loveuksia savirappausta ajatellen.
Vanhoja karttoja lukemalla taas selvisi, että paikalla on todennäköisesti sijainnut Billnäs Gård -niminen tila. Tainasta ja Chrisistä tuntui luontevalta ottaa nimi uudelleen käyttöön tilanteessa, jossa talo aloittaa heidän kanssaan uuden aikakauden ja myös sen käyttötarkoitus osittain muuttuu.
Salien alla levittäytyvät kellariholvit saattavat olla 1700-luvulta, ja niiden suojaamaan tilaan valmistuu vanhaa vaalien lämpöhuone vilvoittelutiloineen.
Alakerrassa on sisääntuloaulan lisäksi kolme suurta ja valoisaa huonetta, joista yksi on ovaalin muotoinen sali. Sen vieressä on aamiaishuone, jonka vihreäksi maalattu jugendpanelointi hivelee silmää. Sen täytyy olla alkuperäinen, vai onko sittenkään?
Taina kertoo, että paneelit ovat uudet mutta ne on teetetty Waldemar Aspelinin tekemien ja talosta säilyneiden piirustusten mukaan. Ei ole kuitenkaan tiedossa, onko ne aikoinaan toteutettu ja ehkä jossakin vaiheessa hävitetty.
Alakertaan on sisustettu myös yöpyviä vieraita ajatellen yksi makuuhuone kylpytiloineen ja yläkertaan viisi. Hurmaavin makuuhuone on yläkerran puutarhaan ja jokimaisemaan avautuva morsiussviitti, jonka sängynpäätyseinää hallitsee pastellisen kepeä lintutapetti. Kyseinen kuosi on peräisin verhoista, jotka William Morrisin tytär May Morris kirjoi isänsä vuoteen suojaksi vuonna 1893.
Yläkerran huoneissa on myös alkuperäiset kaakeliuunit, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta toimivia. Yhdessä kylpyhuoneessa on lisäksi 1950-luvun funkistyylinen avotakka. Sitä ei haluttu poistaa, koska se kuuluu talon aikakerrostumiin. Alakerrassa on kaksi muutakin saman aikakauden avotakkaa.
Erityisen suuressa roolissa ovat värit. Kunkin huoneen seinät on maalattu tai tapetoitu eriväriseksi, ja juuri värien ansiosta jokaisessa huoneessa vallitsee erityinen tunnelma.
Vaikka luonnonpigmenteistä saatuja sävyjä on paljon, yksikään niistä ei ole hyökkäävä eikä häiritsevä. Tummansininen ja ruskea huone miellyttävät yhtä lailla silmää kuin pastellisävyin väritetyt tilat.
Taina sanoo, että sävyt ovat hänelle erityisen tärkeitä sisustuksessa, oikeastaan kaiken lähtökohta. Monet sävyt ovat samoja, joita paljastui talon seinäpinnoilta, kun niiden kuntoa, rakenteita ja kerrostumia alettiin selvittää.
Taina arvioi, että kaikkiaan sävyjä täytyy olla vähintään kolmekymmentä. Muutaman nimeä hän ei edes tiedä, koska remontin loppuvaiheessa joitakin pintoja maalattiin ylijäämäpurkeista sekoitetuin sävyin.
Valkoisen sävyjäkin on neljä, mutta niitä on käytetty vain katoissa ja ovissa. Yksikään seinä ei ole valkoinen.
– Uskon, että kaunis tila voi auttaa ihmistä voimaan paremmin. Tämä talo ravitsee kaikkia aisteja.
Kuin varmistaakseen asian Taina kertoo, että talon väkeen kuuluu ihmisten lisäksi kaksi aasia, jotka antavat aasiterapiaa.
Parivaljakko viettää aikaa tien toisella puolella olevassa punamullalla maalatussa tallissa ja sen taakse perustetussa aitauksessa.
Siellä Lugn ja Ro näköjään ovat ja tulevat köpötellen vastaan, kun näkevät ihmisiä.
Taina kietoo käsivartensa Ron ympärille, painaa päänsä eläimen turpaa vasten, sulkee silmänsä ja hymyilee.